Puheita ja kirjoituksia Valtioneuvosto
21.05.08 Vastaus välikysymykseen yliopistojen aseman ja toimintaedellytysten turvaamisesta
13.02.08 Vastaus välikysymykseen Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettamisesta ja valtion omistajapolitiikasta Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies
03.10.07 Vastaus välikysymykseen kunnallisten hyvinvointipalveluiden
turvaamisesta
31.08.07 Sinivihreän hallituksen vuoden 2008 talousarvioesitys
21.05.08 Vastaus välikysymykseen yliopistojen aseman ja toimintaedellytysten turvaamisesta
Välikysymys tarttuu hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta keskeiseen teemaan, yliopistojemme toimintaedellytysten turvaamiseen.
Yliopistot ovat Suomen sydän, joka sykkii sivistystä, korkeinta osaamista, elinvoimaa sekä hyvinvointia koko maahan. Yliopistoillemme on annettava mahdollisuus olla parhaimmillaan.
Siksi sinivihreä hallitus toteuttaa pitkään odotetun yliopistouudistuksen.
Uudistuksen keskeinen tavoite on kristallin kirkas: haluamme, että jokainen suomalainen yliopisto on entistä parempi paikka opiskella, opettaa ja tutkia.
Hyvässä yliopistossa opettajalla on enemmän aikaa jokaiselle opiskelijalle. Opiskelijalla on mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun.
Hyvässä yliopistossa tutkijan aika ei kulu loputtomien apurahahakemusten kirjoittamiseen, vaan henkilöstöpolitiikka on pitkäjänteistä. Hyvässä yliopistossa professorilla on aikaa ydintehtäviin: tieteen tekoon ja opettamiseen.
Yliopistojamme ei uudisteta kansainvälisesti katsoen hetkeäkään liian aikaisin. Useimmissa muissa moderneissa maissa yliopistouudistukset ovat jo pitkällä. Me haluamme luoda hyvistä yliopistoistamme maailman parhaita.
Kaikkien yliopistojemme on houkuteltava suomalaisia opettajia, tutkijoita ja opiskelijoita. Haluamme, että suomalaiset nuoret löytävät korkeatasoista opetusta Jyväskylästä, Joensuusta, Vaasasta, Helsingistä tai joltain muulta suomalaiselta yliopistopaikkakunnalta, eikä heidän tarvitse lähteä etsimään sitä maailmalta.
Haluamme, että kaikki yliopistomme ovat houkuttelevia myös kansainvälisesti. Tarvitsemme osaajia muista maista rikastuttamaan yliopistojamme.
Yltäminen kansainvälisen tutkimuksen ja opetuksen kärkeen on yksi uudistuksen tavoite. Haluamme antaa suomalaisille tutkijoille mahdollisuudet Nobel-palkinnon saamiseen. Mutta yliopistolla on vieläkin syvempi olemassaolon tarkoitus kuin vain houkutella ja olla entistä
parempi: sivistysyliopisto vaalii kansakunnan henkistä ja kulttuurista elämää. Yliopistolakiin on kirjattu yliopistojen humboldtilaisen ihanteen mukainen tehtävä edistää sivistystä ja kasvattaa tutkimuksen avulla opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tämä tehtävä pysyy ja vahvistuu uuden yliopistolain myötä.
Hyvässä yliopistossa luovuus kukoistaa. Tutkimuksen vapaus on kaiken lähtökohta ja opetus on innostavaa. Yliopistoja ei lailla voi määrätä parhaimmilleen, mutta valtiovalta voi ja on siihen oikeastaan velvoitettukin antamaan hyvät edellytykset.
Uudistuksessa yliopistot vapautetaan valtion tiliviraston ahtaasta asemasta.
Yliopistoille se merkitsee suurempaa vapautta päättää omasta toiminnastaan, henkilöstöpolitiikastaan, taloudestaan ja profiilistaan.
Yliopistoille annetaan mahdollisuus toimia vapaasti omaa sisäistä ääntään kuunnellen. Tästä syystä henkilöstö ja opiskelijat osallistuvat jatkossakin yliopiston päätöksentekoon. Yliopisto ei ole lupa- tai hallintovirasto, eikä sitä sellaisena pidä kohdella.
Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kiteytti yliopistonsa vuosipäivän puheessa tavoitteen erinomaisesti: "368-vuotiaalle Helsingin yliopistolle uusi asema merkitsee tuloa täysi-ikäiseksi - irti kuninkaan, kirkon, keisarin ja valtion holhouksesta."
Mikä uudistuksessa sitten pelottaa?
On ymmärrettävää, että mikä tahansa uudistus herättää aina huolia ja kysymyksiä. Muutos on aina haastavaa. Näistä huolista on keskusteltava, niihin on vastattava. Uudistaminen ei saa olla itsetarkoitus.
Yliopistoyhteisön kokemuksia ja näkemyksiä on kuunneltava tarkalla korvalla. Nämä ovat olleet uudistuksen kantavat periaatteet.
Mutta ei pidä myöskään lietsoa perusteettomia uhkakuvia eikä käsitystä, että yliopisto olisi kriisissä. Suomalainen yliopisto on tasokas ja voi hyvin, mutta yliopistot kamppailevat monien kovien haasteiden kanssa.
Tavoite on vahvistaa kaikkien yliopistojemme voimavaroja sekä antaa niille modernit toimintamahdollisuudet. Suomalaisten pitää voida luottaa, että vielä lapsillamme ja lapsenlapsillamme on laadukas ja innostava yliopisto.
On pelätty, että tämä uudistus sysää yliopiston raastavaan kilpailuun, jossa sivistysarvot poljetaan lokaan. Välikysymyksen tekijät epäilevät periaatteen alueellisesti kattavasta ja tasa-arvoisesta sivistysyliopistosta olevan murtumassa. Asia on juuri päinvastoin.
Uudistus tehdään, jotta nuo opposition esittämät uhat eivät toteudu, jotta jokainen suomalainen yliopisto voi maailman muuttuessa, nuorisoikäluokkien pienentyessä ja haasteiden kasvaessa olla parhaimmillaan.
Suurin yksittäinen huoli liittyy yliopistojen perusrahoituksen riittävyyteen. Huoli on yhteinen ja nimenomaan yksi syy yliopistouudistukseen. Yliopistot ovat jo vuosia kärvistelleet niukan perusrahoituksen kanssa.
Lähtökohta on yliopistojen perusrahoituksen vahvistaminen ja rahoituksen pitkäjänteinen kehittäminen. Uudistuksen suuntaviivoista keskeisin on se, että uudessa "yliopistolaissa turvataan yliopistojen toiminnan rahoitus vähintään kustannustason muutos huomioon ottaen." Tämä on jäänyt useassa julkisessa puheenvuorossa huomaamatta.
Mutta selvää on, että yliopistojen perusrahoitus on jäänyt useiden vuosien ajan jälkeen. Jälkeenjääneisyyden korjaamisessa on otettava nopeutettu tahti. Yliopistoilla on oltava voimavaroja uudistua.
Hallitus on vahvasti sitoutunut kaikkien yliopistojen vakavaraisuuden, maksukyvyn ja luottokelpoisuuden turvaamiseen. Tämä on tarpeen, kun yliopistot uudistuksen myötä saavat omat budjetit, eivätkä enää ole valtion tilivirastoja.
Vakavaraisuuden turvaamisen yksityiskohtia valmistellaan parhaillaan yhdessä yliopistojen kanssa. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat yliopistojen kiinteistöt. Yliopistojen vuokramenot ja paineet niiden kohtuullistamiseen ovat tuttuja meille kaikille. Yhteinen tavoite on löytää ratkaisu, jossa kiinteistökustannukset saadaan kohtuullisiksi.
Väite siitä, että uudistuksessa oltaisiin luopumassa tutkimuksen riippumattomuudesta on räikeä. Väitätte, että hallitus on luopumassa periaatteesta, jonka mukaan yliopistotoiminta rahoitetaan pääosin valtion varoista. Kun esittää tällaisia väitteitä, olisi vähintään kohtuullista, että niiden tueksi olisi edes vähän villoja, edes jotain perusteluja, mutta niitä ei ole.
Eikä voi ollakaan, koska väitteet eivät pidä paikkaansa. Tämä on syytä todeta selkeästi: yliopistoja ei yksityistetä.
Kaikki yliopistot hoitavat uudessa asemassakin julkista tehtävää. Valtion päävastuu yliopistojen tasapuolisesta perusrahoituksesta sekä suomalaisten maksuton koulutus ovat yliopistouudistuksen kiveen hakattuja lähtökohtia.
Valtaosa yliopistoista, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, valinnee julkisoikeudellisen muodon. Tällöin valtio vastaa kokonaisuudessaan yliopiston vakavaraisuudesta.
Välikysymyksessä todetaan, ettei yksityistä rahoitusta saada kaikkiin yliopistoihin. Totean teille, ettei tämä ole tarkoituskaan. Koska valtiovalta turvaa uudistuneiden yliopistojen perusrahoituksen ja vakavaraisuuden
Jos yliopisto itse haluaa valita säätiömallina toimimisen ja kerää edellytykseksi sovitun summan rahaa säätiön pääomaan, osallistuu valtio pääoman kerryttämiseen. Siis vain säätiömuodon valitsevan yliopiston tarvitsee kerätä yksityistä rahaa.
Todellinen autonomia edellyttää, että toiminnan rahoitus on riittävä suhteessa tavoitteisiin. Selvää siis on, että valtio vastaa pääosin yliopistojen rahoituksesta tulevaisuudessakin. Samaan aikaan meidän on kuitenkin löydettävä uusia keinoja tukea yliopistoja.
Jo vuosia useat yliopistot ovat keränneet jopa kymmeniä miljoonia euroja yksityistä rahaa. Tämä on ollut tervetullut lisä yliopistoille. On pelkästään myönteistä, että veroeurojen lisäksi myös ympäröivä yhteiskunta ja yksityiset henkilöt vahvistavat yliopistojamme. Oppositiolle tuntuu kelpaavan vain se raha, joka on kerätty kansalaisten kukkarosta.
Paheksumisen sijaan täydentävän rahoituksen keräämiseen on kannustettava.
Tosiasia kuitenkin on, että eri tieteenalojen mahdollisuudet saada esimerkiksi lahjoitusprofessuureja tai lahjoituksia vaihtelevat. Jotta kaikki tieteet voivat olla parhaimmillaan, hallitus on ryhtynyt luomaan uusia tapoja, joilla perusrahoituksen rinnalla voidaan vahvistaa monialaista sivistysyliopistoa. Uusi keino on valtion finanssisijoitusten tekeminen. Näin voidaan siirtää esimerkiksi valtion osakkeita yliopistojen taseeseen. Tämä omaisuus taas tuottaa yliopistolle uutta rahaa, jota voidaan käyttää opetuksen ja tutkimuksen vahvistamiseen yliopiston itsensä päättämällä tavalla.
Hallitus siis vahvistaa kaikkien yliopistojen taloutta. Perusrahoitusta nostetaan ja sitä on jo tunnetulla tavalla nostettu. Kaikkia yliopistoja pääomitetaan, sen yksityiskohtia samoin kuin kiinteistöomaisuuden käyttöä valmistellaan yhdessä yliopistojen kanssa. Lisäksi on päätetty finanssisijoitusten teosta, mikä mahdollisuus siis koskee kaikkia yliopistoja, myös julkisoikeudellisen muodon valitsevia. Tavoitteena on kaikkien yliopistojen tasa-arvoinen kehittäminen
Yliopistolain uudistusta on alusta alkaen valmisteltu avoimesti ja yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja eri sidosryhmien kanssa.
Valmistelevissa työryhmissä on rehtorien neuvoston, henkilöstöjärjestöjen ja opiskelijoiden edustus. Yhteistyössä tehdyt uudistuksen suuntaviivat olivat laajalla lausuntokierroksella jo viime syksynä ja ne saivat myönteisen vastaanoton. Uudistus pohjautuu laajoihin selvityksiin, jotka valmistuivat jo edellisen hallituksen aikana
Selvyyden vuoksi on hyvä todeta, että uudistustyö on vasta alkumetreillä.
Ennen kuin hallituksen esitys on valmis annettavaksi eduskunnalle ensi keväänä on uudistuksesta, sen periaatteista ja yksityiskohdista käytävä runsasta keskustelua.
Oppositio on epäillyt, että uudistus ei ole hallinnassa, kun keskustelu siitä käy vilkkaana. Kyllä on. Hallituksen tavoite on ollut nostaa yliopistot yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen ja pitää uudistusprosessi avoimena.
Mutta keskustelua ei tietenkään voi, eikä pidäkään voida hallita. Se ei kuulu demokratiaan. Avoimen valmisteluprosessin ja laajan kansalaiskeskustelun kautta saamme mahdollisimman monen osapuolen näkemyksen ja ajatukset kuuluviin. Käynnissä oleva jatkuva yhteiskunnallinen keskustelu on uudistuksen onnistumisen edellytys.
Ihan lopuksi: yliopistolain uudistusta on odotettu pitkään. Sen keskeiset linjaukset ovat yliopistojen rehtorien neuvoston tämän vuosituhannen alussa esittämien vaatimusten mukaiset.Uudistuksella on yliopistomaailman tuki. On selvä, että valmisteluvaiheessa uudistuksen ratkaisuvaihtoehdoista on monia näkemyksiä. Useat esitetyistä huolista ovat juuri niitä, joihin nykyinen laki ja rahoitusmalli ovat johtaneet.
Nyt on tartuttu toimeen. Ongelmia ratkotaan. Yhteistyössä keskustellen ja kuunnellen onnistumme.
Uudistuksen myötä kaikille yliopistoillemme ja jokaiselle tieteen alalle annetaan mahdollisuus olla maailman parhaita.
Unelmamme on, että vuosien kuluessa suomalaiset yliopistot sijoittuvat maailman parhaiden joukkoon yhtä luontevasti kuin Pisa-palkitut peruskoulumme tänään.
Tätä unelmaa toteutetaan nyt.
Opetusministeri Sari Sarkomaa
TAKAISIN
13.02.08 Vastaus välikysymykseen Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettamisesta ja valtion omistajapolitiikasta Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies
Oppositio on tehnyt välikysymyksen valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta
valtion osakkuusyhtiön, Stora Enso Oyj:n, tekemien tuotannon
supistamispäätösten vuoksi.
Maailmantaloudessa palaset toisensa jälkeen menevät uusiksi.
Globalisaatiossa entisiä kehitysmaita muuttuu uusiksi taloudellisiksi ja
poliittisiksi mahdeiksi. Moni kehittynyt maa sen sijaan yrittää ymmärtää,
miksi perinteikkäät tehtaat häviävät entisen rautaesiripun taakse ja
kaukaisimmille markkinoille.
Globalisaatio ei pysähdy Suomen rajalle. Suomessa ei laadita
globalisaation pelisääntöjä. Sen sijaan Suomi voi sopeutua, itse asiassa
se on ainoa vaihtoehto. Hallituksen ja eduskunnan velvollisuus on kyetä
selvittämään, mitä rakennemuutos tarkoittaa, löytää keinovalikoima
sopeutumiseen ja vaikuttaa kansainvälisiin pelisääntöihin. Yksittäisistä
takaiskuista huolimatta maahamme on luotu tuhansittain uusia työpaikkoja
ja työttömien työnhakijoiden määrä on vähentynyt noin 28 000 hengellä
viimeisen vuoden kuluessa.
Metsäteollisuus Euroopassa on kuitenkin rakennemuutoksessa. Suuret
toimijat Pohjoismaissa, kuten Norske Skog, UPM Kymmene, SCA, M-Real ja
Stora Enso, ovat vuorollaan ilmoittaneet saneerauksista. Nämä toimet ovat
supistaneet paperiteollisuuden suoria työpaikkoja noin 8 000:lla parin
viime vuoden kuluessa.
Syy saneeraustarpeelle on valitettavan ilmeinen: Suomessakin
metsäteollisuuden yhteenlaskettu kannattavuus 2000-luvulla on ollut hyvin
vaatimaton samaan aikaan, kun monet muut perinteiset teollisuusalat ovat
nauttineet hyvästä kasvusta. Heikon kannattavuuden ja kiristyneen
kilpailun seurauksena erityisesti sellu- ja paperiteollisuus on joutunut
parantamaan tuotannon tehokkuutta. Tämä on näkynyt työntekijämäärän
vähenemisenä kahdeksallatuhannella viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Kolme suomalaista metsäyritystä kuuluu maailman kymmenen suurimman
joukkoon. Se on hämmästyttävä saavutus pieneltä kansakunnalta. Meidän
tulee tehdä parhaamme pitääksemme metsäyritystemme toimintaympäristön
jatkossakin iskukykyisenä. Pankkikriisistä muistamme, miten yhden
toimialan kriisi johti suomalaisen pankkitoiminnan laajamittaiseen
ulosliputukseen. Sama ei saa tapahtua metsäteollisuudelle.
Ihmisten mieliä on hämmennetty tietoisesti osin populistisella ja
sekavalla keskustelulla. Siksi on hyvä käydä perusteellisesti, reilusti ja
suoraan eduskunnassa läpi niin periaate- kuin käytännön tasollakin, miten
valtion omistajuus toimii ja miksi se on niin tärkeää koko kansakunnalle.
Vastaava keskustelu käytiin perusteellisesti valtionyhtiölain käsittelyn
yhteydessä viime syksynä, kahteen kertaa täysistunnossa ja perusteellisen
valiokuntakäsittelyn kautta. Väite, ettei asioita ole käsitelty
eduskunnassa, on siis vailla pohjaa.
Suomen valtio on ylivoimaisesti suurin Helsingin pörssiin listattujen
yhtiöiden omistaja. Tämän salkun yhteenlaskettu arvo on nyt noin 25
miljardia euroa. Koko pörssin yhteenlasketusta arvosta valtion
omistusosuus on ollut suunnilleen kymmenyksen luokkaa ja yhtiöiden
kotimaisesta omistuksesta arvioiden mukaan suunnilleen viidenneksen
luokkaa. Valtio on saanut kasvavassa määrin osinkotuloja yhtiöistään,
viime vuonna jopa 1,6 miljardia euroa.
Valtion osakeomistukset ovat osa kansallisvarallisuuttamme.
Omistajapolitiikan huomioarvo on siksi suuri. Se ei saa kuitenkaan
tarkoittaa sitä, että yhtiöiden omistajana valtion tulisi poukkoilla
päivänpoliittisten suhdanteiden mukaan. Päinvastoin valtion on omistajana
huolehdittava siitä, että omistajien toimenpiteillä luodaan pohja
yhtiöiden pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Valtiolla on strategisia omistuksia, kuten enemmistöomistukset
energiayhtiöissä Fortum ja Neste Oil, sekä finanssisijoituksia monessa
muussa suuryhtiössä kuten Sampo, Outokumpu, Rautaruukki, TeliaSonera ja
Stora Enso. Yhteistä näille kaikille pörssiyhtiöille on se, että yhtiöt
toimivat avoimessa kilpailutaloudessa. Niiden omistajakuntaan kuuluu
paitsi koti- ja ulkomaisia instituutiosijoittajia, myös runsas joukko
kotimaisia yksityishenkilöitä osakesäästäjinä. Kaikissa
finanssisijoitusyhtiöissä valtio on vähemmistöomistaja.
Yhtiöt on aikoinaan viety pörssiin niiden pääomahuollon turvaamiseksi,
joka on ollut niille elinehto muun pääomituksen puuttuessa. Listautuneet
yritykset ovat järjestään pystyneet kehittymään huolimatta kovasta
kansainvälisestä kilpailusta ja kasvun kautta luoneet työtä ja
hyvinvointia.
Taloudellisesti valtionyhtiöiden pörssiin meno on koitunut valtion ja
veronmaksajien hyväksi. Valtion osinkotulot ovat vuosien saatossa roimasti
kasvaneet 70 miljoonasta eurosta vuonna 1994 nykytasolleen eli
kaksikymmenkertaistuneet ja osakkeiden myynneistä on kertynyt
myyntituloja. Tuloilla on voitu rahoittaa ja pitää yllä kasvava osuus
hyvinvointiyhteiskunnastamme tukien siten koulu- ja terveyspalveluita,
vanhustenhuoltoa ja muita peruspalveluita.
Yhtiöiden listautuminen on tarkoittanut sitä, että valtio on hyväksynyt
oman roolinsa muuttuneen. Yhtiökokouksia ei enää listautumisen jälkeen
pidetä vastuuministerin työhuoneessa, vaan valtio on yksi osakkeenomistaja
muiden joukossa. Listautumisten ja yritysjärjestelyjen yhteydessä valtio
on sitoutunut toimimaan ennustettavalla tavalla muita osakkeenomistajia
kohtaan.
Eri hallitukset ovat linjanneet omistajapolitiikkaa neljästi vuosina 1994,
1999, 2004 ja 2007 samansisältöisin periaattein. Kaikki merkittävät
poliittiset puolueet - myös SDP ja Vasemmistoliitto - ovat olleet eri
hallituksissa näitä periaatteita laatimassa ja siunaamassa.
Tämä pitkäjänteinen lähes 15 vuotta kestänyt linja on myös merkinnyt sitä,
että valtion osakkuusyhtiöiden sidosryhmät, niin työntekijät, johto,
hallitus, asiakkaat, tavarantoimittajat kuin kotimaiset ja ulkomaiset
osakesäästäjät ovat voineet luottaa Suomeen valtioon lakeja ja
pelisääntöjä kunnioittavana ja uskottavana omistajana. Yksikin poikkeama
aikaisemmasta perimästä romuttaisi siksi 15 vuoden johdonmukaisen työn,
jolla valtionyhtiöitä on kehitetty.
Stora Enson muodostumisen aikana vuonna 1998 Lipposen I hallitus linjasi
silloisen kauppa- ja teollisuusministerin Antti Kalliomäen sanoin:
"Valtion osakeomistuksia ja omistajapolitiikkaa arvioidaan entistä
korostetummin sijoittajanäkökulmasta. ijoittajanäkökulmassa keskeinen
tavoite on osakesijoituksen hyvä tuotto ja osakeomistuksen arvon nousu.
Tähän tavoitteeseen pyritään myös Stora Enson yhdistymisellä."
Nykyhallitus on omissa omistajapoliittisissa periaatelinjauksissaan
sitoutunut noudattamaan edellisten hallitusten perintöä ja vahvistanut
samansisältöiset omistajalinjaukset kesäkuussa 2007.
Kansallisvarallisuuden hoidossa jatkuu siten muuttumattomana
pitkäjänteinen ja tuloksia tuottava linja.
Monen nykyisen valtionyhtiön tausta on elinkeinopoliittinen. Uusia
yhtiöitä on vuosikymmeniä sitten perustettu valtion toimesta, kun
yksityistä ja ulkomaista pääomaa ei ollut tarjolla, toteuttamaan jotain
yhteisesti hyvää tarkoittavaa päämäärää tai paikkaamaan ilmeistä puutetta
tuotantorakenteessamme.
Vuosikymmeniä sitten myös aluepoliittinen tavoite saattoi olla merkittävä
osasyy esimerkiksi yksittäisen tehtaan sijoittamiseen
valtionyhtiöjoukossa. Nyt Stora Enson omistama Kemijärven tehdaskin
pohjautui pitkälle tähän näkökulmaan. Tätä taustaa vasten on aivan
ymmärrettävää, miten katkerasti Itä-Lapissa nyt koetaan sellutehtaan
lakkautus.
Tänä päivänä pörssiin listattu yhtiö toimii avoimessa kilpailutaloudessa.
Sille ei voi asettaa ylimääräisiä yhteiskunnallisia velvoitteita, jollei
sille makseta siitä eri korvausta. Siksi pörssilistatulla yhtiöllä ei voi
olla aluepoliittisia velvoitteita, ei varsinkaan, jos yhtiökokonaisuuden
syntymisen aikainen maan hallitus vuonna 1998 ei ole siitä muille
kertonut.
Stora Enson aluepoliittinen rooli on ollut eduskunnassa perinpohjaisesti
esillä yhtiökokonaisuuden muodostuessa vuonna 1998. Edustaja Vähänäkki
kantoi huolta siitä, ettei vanhanaikainen kehitysaluepolitiikka saisi
vaikuttaa uuteen suuryhtiöön, vaan sen tulisi antaa toimia selkeillä
liiketaloudellisilla periaatteilla. Vastauksessaan Lipposen I hallitus
vakuutti ministeri Kalliomäen sanoin: "Edellä esitetyn perusteella voidaan
todeta, että valtionyhtiöiden rooli esimerkiksi aluepolitiikan välineenä
on muuttanut muotoaan yhtiöiden muututtua normaalissa kilpailuympäristössä
toimiviksi yrityksiksi. Tämä koskee myös Stora Enson yhdistymistä"
Nykyhallitus noudattaa tätä samaa linjaa. Mikään muu ei olisi
mahdollistakaan, koska Suomen valtion samansisältöiset
omistajaperiaatelinjaukset viimeiseltä 15 vuodelta on eri yhtiöiden
listautumisissa ja myyntitilanteissa vahvistettu niin suomalaisille kuin
ulkomaalaisille samalla tavalla myös muiden yhtiöiden kohdalla. Sen sijaan
rakennemuutostilanteessa hallitus toimii elinkeino- ja rakennepoliittisin
keinoin. Tätä tavoitetta tukee myös työ- ja elinkeinoministeriön
perustaminen, joka mahdollistaa palvelujen saamisen yhden luukun alta.
Aikaisempia lupauksia tulee siis kunnioittaa. Siksi hallitus aikoo
jatkossakin antaa työrauhan pörssiyhtiöille eikä aluepoliittisista syistä
voi tai aio vaatia niitä toimimaan vastoin yhtiön omaa etua, jollei siitä
makseta eri korvausta tai jos siitä ei ole muille osakkeenomistajille
etukäteen kerrottu.
Valitettavasti valtion osakkuusyhtiöt ovat joutuneet vähentämään
henkilöstöään aikaisemminkin eikä Stora Enson lokakuinen päätös ole
ainutkertainen. Fortum, Metso, Rautaruukki, Telia Sonera, Outokumpu ja
Stora Ensokin ovat tällä vuosituhannella järjestelleet toimintojaan
henkilöstövaikutuksin ilman vaatimusta valtion puuttumisesta. Se mikä
tekee tämän kerran erilaiseksi, on opposition pääpuolueiden irtaantuminen
- ilmeisen poliittisista syistä - yhdessä muodostetusta kansallisesta
omistajuuslinjasta.
Sen sijaan yksittäisissä osakejärjestelyissä hallitus aikoo jatkossakin
huomioida alue- ja työllisyyspoliittisia vaikutuksia pelkkien
taloudellisten asioiden lisäksi, aivan kuten valtionyhtiölain käsittelyssä
eduskunnassa kuluneena syksynä todettiin. Viime vuonna toteutettu Kemira
GrowHow:n myynti perustui osaltaan juuri tähän, koska yhtiön myynnin
norjalaiselle Yaralle odotetaan antavan paremman mahdollisuuden - jo
pitkään vireillä olleen - Soklin kaivoksen avautumiselle Itä-Lappiin.
Kaikki edelliset hallitukset ovat pörssilistautumisten jälkeen
noudattaneet selkeätä pelisääntöä, jonka mukaan pörssilistatun yhtiön
hallitus vastaa yhtiön liiketoiminnallisista päätöksistä. Vuonna 2005
silloisen oikeusministeri Koskisen johdolla valmisteltu ja eduskunnan
sittemmin hyväksymä osakeyhtiölaki velvoittaa yksiselitteisesti samaan.
Arvopaperimarkkinakäytäntö ei muuta mahdollistaisikaan. Oikeuskansleri on
vuonna 2002 ns. Sonera-jutussa päätynyt johtopäätökseen, jossa valtion
puhevaltaa osakkeenomistajana tulee käyttää yhtiökokouksessa.
Valtion omistajaohjauksen edustajat eivät siksi ole siunanneet Stora Enson
tekemiä päätöksiä tuotannon supistamisesta lokakuussa etu- tai
jälkikäteen, koska päätös ei kuulu yksittäisen osakkeenomistajan
toimivaltaan.
Tiettävästi maan edelliset hallitukset eivät myöskään pelisääntöjä
kunnioittaen ole yrittäneet puuttua Stora Enson vuosien takaisiin
merkittäviin päätöksiin, kuten menoon Pohjois-Amerikan markkinoille vuonna
2000, omien metsävarantojen siirtämiseen Tornator Oy:lle, jossa yhtiö
jatkaa vähemmistöomistajana tai oman energiatuotantonsa myyntiin.
Suomen valtio on vähemmistöomistaja Stora Ensossa noin 12,3 %
omistusosuudella. Yhtiön omistuksesta noin ¾-osaa on ulkomaista, mutta
yhtiön pääkonttori on edelleen Suomessa ja se on jatkossakin merkittävä
yhtiö Suomelle. Siksi sen menestyminen kansainvälisessä kilpailussa on
tärkeää paitsi valtiolle ja muille osakkeenomistajille, myös
kansantaloudellisesti.
Stora Enson lokakuun päätöksen jälkeen hallitus on korostanut eri
yhteyksissä jälkitoimien tärkeyttä yhtiölle. Sitoutunut ja aktiivinen
osallistuminen jälkitoimiin on irtisanomistilanteissa osoitus
yhteiskuntavastuun kantamisesta.
Avointa ja ennakoivaa tiedottamista on ylipäätään syytä korostaa
rakennemuutostilanteissa. Pelkkä sijoittajaviestintä ei riitä, vaan
yhtiöiden tulisi kyetä oman etunsa nimissä kertomaan avoimesti omalle
henkilökunnalleen ja myös muulle yhteiskunnalle syistä, miksi
rakennemuutostoimet ovat välttämättömiä, sekä myös osoittamaan
suunnitelmat jälkitoimista. Pitkällä juoksulla avoimuus ja ennakoitavuus
toimivat kaikkien eduksi, varsinkin kun näköpiirissä on uhka osaavan
työvoiman riittävyydestä.
Jo hallituskauden alussa hallitus toteutti edellisen hallituksen päättämän
uudistuksen, jossa markkinaehtoisten yhtiöiden toimintaympäristön säätely
ja omistajaohjaus erotettiin ja keskitettiin valtioneuvoston kanslian
hallintaan. Tällä toimenpiteellä edistettiin hyvää hallintotapaa
eriyttämällä omistajuus linjaministeriöiden säätelystä.
Viime syksynä hyväksyttiin eduskunnassa laajan keskustelun jälkeen uusi
valtionyhtiölaki, joka myös oli hallitusohjelman tavoitteena.
Hallitus on valmis myös kehittämään omistajaohjausta jatkossa. Toimia,
joilla tulevien sukupolvien perintöä voidaan vahvistaa, pitää totta kai
harkita avoimesti.
Hallitus jakaa täysin Stora Enson leikkauspäätöksen kohteeksi joutuneiden
huolen tulevaisuudestaan ja on aktiivinen elinkeinopoliittisin keinoin.
Hallituksen selkeänä tavoitteena on siksi löytää mahdollisimman paljon
uutta korvaavaa työtä Itä-Lapissa ja Kymenlaakson alueilla. Jo samana
päivänä kun yhtiö ilmoitti aikeestaan supistaa tuotantoaan, hallitus teki
suuruudeltaan 15 miljoonan euron päätöksen rakennemuutosrahan ohjaamisesta
näille alueille. Kaikkiaan käytettävissä on yli 50 miljoonaa euroa
rakennemuutospaikkakunnille.
Yhteistoimintamenettelyjen päätyttyä ja lopullisten työpaikkojen
vähentymismäärien todennuttua on työssä korvaavien työpaikkojen
löytämiseksi edistytty ripeästi. Kemijärvellä on solmittu aiesopimus, joka
turvaisi huomattavan osan menetetyistä työpaikoista eli noin 100
työpaikkaa. Kymenlaaksossa on pää saatu auki toisen noin 100 työpaikan
turvaamiseksi. Tämä kaikki on saatu aikaan hyvin nopeasti.
Kemijärven tapauksessa valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen tukien
myöntämisestä uudelle yritykselle, joka ryhtyy hyödyntämään Stora Ensolta
vapautuvia tehdastiloja. Tämä yritys myös jatkaa Itä-Lapin puuvarojen
hyödyntämistä. Kymenlaaksossa valtiolla on samanlainen valmius nopeisiin
ratkaisuihin elinkelpoisten hankkeiden osalta. akennemuutostyöryhmä
seuraa aktiivisesti eri hankkeiden edistymistä niin alueellisten
TE-keskusten, Stora Enson kuin uusien yrittäjäkandidaattien kanssa.
Voikkaan tapauksen jälkihoito uusine työpaikkoineen antaa aiheen
optimismiin. Siitä myös opittiin se, että nopeus valtion toiminnassa on
tärkeä onnistumisen edellytys. Kuluneet viikot positiivisine uutisineen
ovat jo merkittävästi parantaneet onnistumisen mahdollisuuksia niin
Itä-Lapissa kuin Kymenlaaksossakin.
Myös Perloksen tapauksessa Joensuun seudulla on onnistuttu luomaan uusia
korvaavia työpaikkoja menetettyjen tilalle.
Uusien korvaavien lisätyöpaikkojen luonti on jatkossakin hallituksen
ykköstavoite sekä Itä-Lapissa että Kymenlaaksossa. Alku näyttää jo
lupaavalta, mutta työrauhaa ja myönteisyyttä uutta yritystoimintaa kohtaan
tarvitaan.
Suomi on toistaiseksi ollut globalisaatiossa voittaja. Suomalaiset
yritykset ovat laajalla rintamalla kansainvälistyneet ja luoneet siten
työtä ja toimeentuloa.
Globaalisen rakennemuutoksen kääntöpuolella on tehtaiden sulkemisia ja
jopa uhkia kokonaisten toimialojen siirtymisestä maastamme muualle.
Suuri osa perinteisestä teollisuudestamme on hyötynyt globalisaatioista,
mutta metsäteollisuudessa uhat ovat merkittäviä. Tätä uhkaa ei mitenkään
lievennä kysymys Venäjän puutulleista ja sitä kautta raaka-aineen
saatavuus- ja hintataso-ongelma. Rakennejärjestelyitä voi siten olla
edessä jatkossakin.
Olemme selvinneet vaikeuksista ennenkin. Kaikkien metsäalan toimijoiden
edun mukaista on löytää ratkaisuja, jolla metsäteollisuuden
toimintaympäristöä parannetaan. Metsäklusterin tavoitteet lisätä
innovaatioita teollisuudessa ja nostaa puun jalostusarvoa ovat hyviä.
Olemme edelleen markkinajohtajia metsäteknologiassa, joka antaa hyvän
pohjan jatkolle. Hallituksen asettama Ahon laajapohjainen työryhmä pohtii
keinoja parantaa metsäteollisuuden toimintaympäristöä. Vain käärimällä
hihat yhdessä ylös voimme voittaa uhat.
Omistajana valtio aikoo noudattaa jatkossakin edellisten hallitusten
perintöä ja jatkaa pitkäjänteistä omistajapolitiikkaa. Voidaan vain
kuvitella, miten haitallinen vaikutus omistajapolitiikan totaalisella
linjanmuutoksella olisi valtion omistamille yhtiöille, pidemmän päälle
myös niiden työntekijöille, valtiolle itselleen ja tavallisille
osakesäästäjille, jos valtion nähtäisiin muuttavan viimeisen 15 vuoden
hyväksi havaittua toimintatapaa.
On siten aivan väärin väittää, että hallitus olisi ollut toimettomana
markkinavoimien armoilla. Hallitus tekee sen, mikä hallituksen vastuulle
kuuluu, mutta on samalla ymmärtänyt oman toimintansa rajat. Toiminnan
pohjana tulee yksittäisen toimialan rakennemuutoksessakin olla
tervejärkinen kuva siitä, miten globalisaatio muuttaa maailmaa ja miten
yhdessä käännämme uhkat uusiksi työpaikoiksi.
03.10.07 Vastaus välikysymykseen kunnallisten hyvinvointipalveluiden
turvaamisesta
Oppositio on tehnyt välikysymyksen erittäin tärkeästä asiasta;
kunnal-listen hyvinvointipalveluiden turvaamisesta. Suomalaisten
tarvitsemien hyvinvointipalveluiden kehittäminen on hallituksen politiikan
keskeisin tavoite. Tämä näkyy niin uudessa hallitusohjelmassa kuin myös
hallituksen budjettiesityksessä vuodelle 2008.
Kuntien valtionosuudet nousevat merkittävästi
Kuntatalouskehitys näyttää melko myönteiseltä verotulojen ja
valtion-osuuksien nopean kasvun myötä. Valtionosuuksien kasvu
kehyskaudella on yhteensä noin 2,6 miljardia euroa. Ensi vuonna
valtionosuuksien määrä on noin 870 milj. euroa suurempi kuin tänä vuonna.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden määrä vuoden 2008
talous-arviossa on lähes 5 miljardia euroa. Lisäystä vuoden 2007
talousarvioon on lähes 580 miljoonaa euroa. Kuntien valtionosuuksien
lisäys kohdistuu muun muassa perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja
vanhustenhuollon henkilöstön lisäämiseen.
Valtionosuuksien korotusten lisäksi kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoa
ja henkilöstövoimavaroja lisätään myös hankkeisiin suunnattavan
valtion-avustuksen kautta. Tähän tarkoitukseen on varattu seuraavien
neljän vuoden ajan 25 miljoonaa euroa per vuosi. Tämä raha tullaan
erityisesti kohdenta-maan henkilöstövoimavarojen kehittämiseen. Lisäksi
kehittämisrahasta tul-laan kohdentamaan määräraha lasten ja nuorten
psykiatrisen hoidon ja kun-toutuksen kehittämiseen.
Täysin selvää on se, että lisääntyvistä sosiaali- ja terveydenhuollon
määrärahoista ja toimintojen kehittämisestä huolimatta on palveluissa
parantamisen varaa.
Palveluiden kehittämiseksi on osaavan henkilökunnan saanti turvattava.
Tilanne on jo nyt vaikea ja se tulee pahentumaan suurten ikäluokkien
jäädessä eläkkeelle. Kilpailu työntekijöistä kiristyy. Tässä kilpailussa
on sosiaali- ja terveysalan pärjättävä.
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä Kunnallisen
työmarkkina-laitoksen lokakuussa 2005 tekemän selvityksen mukaan kuntien
sosiaali- ja terveydenhuollon vakansseista 3 % oli kokonaan hoitamatta.
Vuotta aiemmin vastaava osuus oli 1,4 %.
Kasvaneeseen hoitohenkilökunnan tarpeeseen on pyritty vastaamaan.
Henki-löstön määrä on kasvanut voimakkaasti kahdessa ryhmässä:
sairaanhoitajien ja lähihoitajien määrä on kasvanut huomattavasti tämän
vuosituhannen aikana.
Hoitotakuu lyhensi hoitojonoja 60 000 henkilöllä viidessä vuodessa. Tällä
hetkellä hoitojonoissa on noin 5 000 suomalaista. Hoitotakuun toteutuminen
estyy monilla paikkakunnilla lääkäripulan vuoksi huolimatta siitä, että
lääkärikoulutuksen sisäänottomääriä lisättiin voimakkaasti 2000-luvun
alkupuolella. Viimeisen kolmen vuoden aikana valmistuvien lääkäreiden
määrä on ylittänyt kahdella sadalla eläkkeelle siirtyvien määrän.
Sen sijaan pula hammaslääkäreistä on pahentumassa, koska hoitotakuun
ansiosta suun terveydenhuoltopalveluja parannettiin. Hammashoidon
palveluiden saatavuuden parantamiseksi tullaan sairausvakuutuksen
hammashoidosta maksamia korvauksia nostamaan ensi vuoden alusta.
Opetus-ministeriö tulee lisäämään hammaslääkärikoulutuksen
aloituspaikkoja.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon ennakoidaan avautuvan vuoteen 2020
mennessä noin 200 000 työpaikkaa, eli lähes joka 5. avautuva työpaikka
tulee sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tästä syystä alan vetovoimaan on
kiinnitettävä huomiota ja kehittämiskohtia ovat työsuhteiden kesto,
työ-olosuhteet ja palkkaus. Sekä paluumuutto että maahanmuutto tulevat
myös olemaan välttämättömiä osaratkaisuja, jotta sosiaali- ja
terveydenhuol-toalojen työvoimapulalta vältyttäisiin.
Hallitus tukee kuntasektorille syntynyttä palkkaratkaisua
Hallitus on pyrkinyt omilla toimillaan parantamaan naisvaltaisten
hoitoalojen palkkausta. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että "hallitus on
valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille
syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen
kilpailukykyä.
Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä, kuinka selkeästi
kunta-sektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan
koulute-tuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn
vaati-vuutta."
Tällaista lupausta ei ole koskaan aiemmin kirjattu hallitusohjelmaan.
Tämän lupauksensa hallitus nyt lunastaa. Tuemme kuntasektorille syntynyttä
palkkaratkaisua vuosittain ylimääräisellä 150 miljoonan valtionosuudella.
Tällä vaalikaudella se merkitsee yhteensä 600 miljoonan ylimääräistä
korotusta kuntien valtionosuuksiin. Tämän lisäksi valtio maksaa normaalin
sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden - eli kolmanneksen -
kohonneista palkkakustannuksista.
Sopimuksen taso on terveydenhuoltosektorilla yli kaksitoista prosenttia.
Se on keväällä tehtyihin vientialojen ratkaisuihin nähden reilusti
korkeampi.
Sopimukseen sisältyvä samapalkkaerä on kohdennettu hoitohenkilöstölle.
Erän suuruus näille aloille on 3,1%. Vertailun vuoksi voi todeta, että
kahdessa viimeisessä tupo-ratkaisussa on tasa-arvoerän suuruus ollut
kunta-alalla 0,4 %.
Hallituksen ratkaisun tueksi antamalla ylimääräisellä valtionosuudella on
ollut myönteistä vaikutusta siihen, että tehdyn sopimuksen kokonaistaso on
noussut näin korkeaksi ja että se on kyetty suuntaamaan naisvaltaisille ja
koulutetuille aloille.
Työtä pitää kuitenkin jatkaa ja huomiota on palkan lisäksi kiinnitettävä
myös työolosuhteiden parantamiseen ja riittävien henkilöresurssien
turvaamiseen.
Kaikki kuntasektorin työntekijäjärjestöt - Tehyä lukuun ottamatta - ovat
päättäneet hyväksyä kuntatyönantajan tarjouksen. Hallitus toivoo, että
neuvottelut Tehyn ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä johtavat
molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ja alalla vältytään lakolta.
Hallitus on ilmoittanut summan, millä tuemme syntynyttä palkkaratkaisua.
Meidän osuutemme ei tule enää muuttamaan.
Kunta- ja palvelurakenteen kehittäminen jatkuu
Sosiaali- ja terveyspalveluiden varmistaminen edellyttää rakenteellisia
uudistuksia. Palvelurakenneuudistuksen tärkein tavoite sosiaali- ja
terveydenhuollon kannalta on väestön terveyden ja hyvinvoinnin sekä
laadukkaiden palveluiden turvaaminen asuinpaikasta riippumatta.
Edellinen hallitus käynnisti kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen.
Tähän työhön otettiin viime vaalikaudella myös oppositio mukaan. Näin on
jatkettu eduskuntavaalien jälkeen. Myös uusi hallitus on kutsunut
opposition mukaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen.
Tasoltaan poikkeuksellisen korkean palkkaratkaisun vuoksi kunta- ja
palvelurakenneuudistusta on toteutettava entistäkin voimakkaammin ja
nopeammin. Paras-hankkeen valmistelussa tarvitaan niin valtio- kuin myös
kuntatasolla kaikkien poliittisten ryhmien laajaa sitoutumista, jotta
palvelujen tuotantoprosesseja voidaan tehostaa, ottaa käyttöön
tilaaja-tuottaja -malleja, hyödyntää palveluseteleitä sekä monipuolistaa
tuotantotapoja yksityistä ja kolmatta sektoria hyödyntäen.
Paras-hanketta edelsivät Kansallinen terveyshanke ja Sosiaali-alan
kehit-tämishanke, joilla aloitettiin rakenteelliset uudistukset kunnissa
ja kuntayhtymissä.
Hallitusohjelmassa on lähes 30 ikäihmisten aseman ja palvelujen
parantamiseksi tähtäävää tointa. Vanhustenhuollon palveluja uudistetaan
tavoitteena erityisesti kotihoidon vahvistaminen ja sitä tukevien
palvelujen kehittäminen.
Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen uudistaminen on
käynnissä sosiaali- ja ministeriössä yhteistyössä Suomen Kuntaliiton
kanssa. Uusi suositus tulee voimaan vuoden 2008 alussa.
Vammaispalveluiden osalta henkilökohtaisen avustajajärjestelmä toteutetaan
asteittain. Henkilökohtainen apu -järjestelmää kehitetään osana
vammais-lainsäädännön uudistamista. Asian osalta laaditaan
kokonaissuunnitelma aikatauluineen ja kustannusvaikutuksineen. Aluksi
varmistetaan avustajan saaminen kaikkein vaikeimmin vammaisille
henkilöille.
Lapsiperheiden palveluja kootaan perhekeskuksiksi. Perheitä tuetaan ja
palvelujen valintamahdollisuuksia parannetaan lisäämällä yhteistyötä
julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä.
Samanaikaisesti Paras-hankkeen kanssa on aloitettu uuden
terveyden-huoltolain valmistelu. Tavoite on yhdistää perusterveydenhuoltoa
ja erikoissairaanhoitoa koskeva lainsäädäntö siten, että terveydenhuollon
toimintamallit käydään kokonaisuutena läpi. Yhdistetyllä lailla tuetaan ja
vahvistetaan perusterveydenhuoltoa sekä edistetään terveyspalvelujen
saatavuutta, tehokasta tuottamista ja kehittämistä. Yhtenä tavoitteena on
tukea väestöryhmien välisten ja alueellisten terveyserojen kaventumista.
Uusi terveydenhuoltolaki tulee voimaan puitelain mukaisten
rakenneuudistusten kanssa samassa aikataulussa.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa otetaan käyttöön uusi ohjausväline,
sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma.
Valtioneuvosto vahvistaa tulevana marraskuuna tämän ohjelman seuraavaksi
nelivuotiskaudeksi. Ohjelmassa määritellään koko ohjelmakauden kattavat
keskeisimmät sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet sekä
toimenpidekokonaisuudet.
Ohjelman painoalueille laaditaan alueelliset toimeenpanosuunnitelmat,
joissa sovitaan eri toimijoiden työnjaosta ja kehittämisen välineistä.
Ohjelman keskeisinä tavoitteina tulevat olemaan syrjäytymisen
vähen-tyminen, terveyden ja hyvinvoinnin lisääntyminen ja terveyserojen
kaventu-minen sekä palveluiden laadun, vaikuttavuuden ja saatavuuden
parantuminen.
Ihmiset tekevät sosiaali- ja terveyspalvelut ihmisten tarpeisiin.
Raken-teellisia ja toiminnallisia muutoksia kunnissa ja kuntien
yhteistyöorgani-saatioissa tulee arvioida siitä näkökulmasta, mitä hyötyä
niistä on kunta-laisille ja erityisesti eri palvelujen käyttäjille.
Emme saaneet valmista Suomea edelliseltä hallitukselta, kuten ei myöskään
edellinen hallitus saanut valmista Suomea edeltäjältään. Myöskään nykyinen
hallitus ei saa Suomea valmiiksi. Olen kuitenkin aivan varma, että saamme
sitä parannettua, kuten edellisetkin hallitukset ovat saaneet. Nyt on
tar-tuttu toimeen. Ongelmat tunnustetaan, ratkaisuja haetaan ja
parannuksia tehdään.
Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok)
31.08.07 Sinivihreän hallituksen vuoden 2008 talousarvioesitys
Työllisyyttä edistetään ja pienituloisimpien asemaa parannetaan Sinivihreän hallituksen ensimmäisessä talousarvioesityksessä varmistetaan työllisyyden suotuisa kehitys ja parannetaan kaikkein pienituloisimpien toimeentuloa. Samalla lisätään osaamisen määrärahoja hallitusohjelman mukaisesti.
Yrittäjyyden edellytyksiä kohennetaan - työvoiman kohtaanto-ongelmia lievennetään
Hallitus haluaa varmistaa, että työ ja tekijät kohtaavat nykyistä paremmin. Kohtaanto-ongelmaa helpotetaan kohdennetuilla tuilla erityisryhmille ja suuntaamalla työllisyyskoulutusta työttömän kannalta paremmin.
Hallitusohjelmassa on varattu 50 miljoonaa euroa matalapalkkatuen laajennukseen nuorille ja vammaisille. Varatut määrärahat kohdennetaan jo vuoden 2008 talousarviossa työllistymisen mahdollisuuksia näissä kohderyhmissä parantavalla tavalla. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämisedellytysten parantamiseen, myöhemmin erikseen päätettäviin kohdennettuihin toimenpiteisiin, käytetään 30,5 miljoonaa euroa. Nuorten palkkatukea myönnetään jatkossa jo kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen nykyisen kuuden kuukauden sijaan. Em. 50 miljoonan euron määrärahasta kohdennetaan 18 miljoonaa euroa vammaisten työllistämiseen.
Tällä lisäyksellä tuki kaksinkertaistuu. Lisäksi 1,5 miljoonaa euroa käytetään oppisopimuskoulutuksena järjestettävän lisäkoulutuksen laajentamiseen.
Kokonaisuutena oppisopimuskoulutuksen opiskelijapaikkojen määrä kasvaa kuluvan vuoden 25 000 opiskelijasta 27 100 opiskelijaan.
Yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tuen myöntämisvaltuudeksi osoitetaan 37 miljoonaa euroa. Tästä 12 miljoona euroa varataan käytettäväksi talouden rakennemuutosten työllisyydelle ja tuotantotoiminnalle aiheuttamien häiriöiden lieventämisen edellyttämiin avustuksiin ja 10 miljoonaa euroa yksinyrittäjien tukikokeilun toteuttamiseen. Yrityksen perustamista helpottava starttirahakokeilu vakinaistetaan vuoden 2008 alusta.
Työllisyysmäärärahoja kohdennetaan ammatilliseen työvoimapoliittiseen koulutukseen. Yritysten kanssa toteutettavaa koulutusta lisätään, samoin yksityisen sektorin (ml. kolmas sektori) tukityöllistämistä.
Ammattitaitoisen työvoiman tarjontaa parannetaan lisäämällä myös ammatillisen peruskoulutuksen opiskelupaikkoja 2 200 opiskelijalla.
Nuorten työpajatoimintaa tuetaan ja aikuiskoulutuksen kehittämiseen kohdennetaan lisämääräraha.
Työvoiman liikkuvuutta edistetään uudella työasuntovähennyksellä. Vähennys koskee vuokra-asumista ja on enimmillään 250 euroa työssäkäyntikuukautta kohden.
Uuden työ- ja elinkeinoministeriön hallintaan kootaan rakennerahasto-ohjelmien rahoitus, joka on yhteensä 512,5 miljoonaa euroa vuonna 2008. Alueiden kehittämiseen varatut määrärahat ovat yhteensä 78,4 miljoonaa euroa.
Pienituloisten toimeentuloa parannetaan - veteraaneja kuntoutetaan Vuoden 2008 talousarvioesityksessä parannetaan pienituloisten eläkeläisten, opiskelijoiden ja lapsiperheiden asemaa.
Kansaneläkkeisiin tehdään 20 euron tasokorotus. Kuntien kalleusluokituksen poiston ansiosta noin 75 prosentilla kansaneläkkeen varassa elävillä eläke nousee noin 40 euroa. Yhteensä näiden parannusten kustannus on 275 miljoonaa euroa.
Sotainvalidien ja rintamaveteraanien kuntoutukseen on osoitettu lisämääräraha, jolla turvataan, että kaikki halukkaat pääsevät vuosittain joko avo- tai laitoskuntoutukseen. Samalla uudistetaan kuntoutuksen sisältöä ja parannetaan puolisoiden ja sotainvalidien leskien asemaa.
Toimenpidekokonaisuuteen osoitetaan vuonna 2008 noin 10 miljoonaa euroa.
Rahoitukseen käytetään Raha-automaattiyhdistyksen tuottoa. Kaikkiaan sotainvalideja ja veteraaneja tuetaan valtion talousarviossa noin 421 miljoonalla eurolla vuonna 2008.
Lapsilisän yksinhuoltajakorotusta korotetaan 10 eurolla kuukaudessa lasta kohden nykyisestä 36,60 eurosta 46,60 euroon. Opintorahaa nostetaan vähintään 15 prosentilla kaikilla koulutusasteilla syyslukukauden alusta
2008 ja opiskelijoiden omia tulorajoja korotetaan 30 prosentilla.
Korkeakouluopiskelijan opintoraha nousee enimmillään 39 eurolla kuukaudessa. Tulorajaa nousee vastaavasti 2 760 eurolla 11 850 euroon vuodessa.
Osaamista ja innovaatioita edistetään
Hallitus parantaa opetuksen laatua peruskoulusta yliopistoihin.
Osaamista edistetään budjettiehdotuksessa monin toimin. Yliopistojen perusrahoitusta lisätään 20 miljoonalla eurolla. Lisäksi vuonna 2008 tapahtuvaan yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen kohdennetaan 7 miljoonaa euroa. Hallitusohjelman mukaisesti hallitus tarkastelee yliopistojen tuottavuusohjelmaa syksyllä 2007.
Lahjoitusvähennyksen laajentamisella on tarkoitus turvata mm.
innovaatioyliopiston yksityinen rahoitus.
Opetustoimessa ikäluokkien pienenemisestä aiheutuva laskennallinen säästö, noin 18 miljoonaa euroa, kohdennetaan hallitusohjelman mukaisesti koulutuksen laadun kehittämiseen tavoitteena mm. opetusryhmien koon pienentäminen sekä tuki- ja erityisopetuksen vahvistaminen.
Suomen Akatemian tutkimusmäärärahoja koskeva myöntämisvaltuus kasvaa 20,3 miljoonaa euroa, Tekesin myöntämisvaltuudet 17,5 miljoonaa euroa ja Tekesin hankemääräraha 3,5 miljoonaa euroa.
Hallitus käynnistää suomalaista luovaa taloutta edistävän kulttuurivientihankkeen ja osoittaa siihen 800 000 euroa.
Vastuullista väyläpolitiikkaa
Liikennehankkeiden kustannusarviot ovat nousseet merkittävästi. Kuuden jo aiemmin päätetyn liikennehankkeen kustannusarviot ovat nousseet yhteensä 170 miljoonaa euroa, minkä johdosta hankkeiden sopimusvaltuuksia, rahoitustapaa ja ajoitusta on muutettu.
Kehä I Turunväylä-Vallikallio –tiehanke toteutetaan jo päätetyssä aikataulussa. Tavoitteena on toteuttaa hanke Espoon kaupungin kanssa tehtävällä jälkirahoitussopimuksella. Kirkkonummi-Kivenlahti ja Savonlinnan keskusta –tiehankkeiden aloitus siirretään vuoteen 2010.
Lappeenranta-Imatra ja Kemin kohta ja sillat –tiehankkeet sekä Vuosaaren liikenneväylät toteutetaan nousseiden kustannusarvioiden mukaisesti.
Liikenneturvallisuuden lisäämiseksi toteutetaan Vaalimaan rekkaparkki 24 miljoonan euron määrärahalla. Puuhuollon varmistamiseksi toteutetaan Huutokoski-Savonlinna –radan perusparannus 42 miljoonan määrärahalla.
Lisäksi puuhuoltoa turvataan 20 miljoonan euron määrärahalla perustienpitoon.
Länsimetron suunnittelua jatketaan 6,75 miljoonalla eurolla.
Ratahallintokeskus jatkaa Kehäradan suunnittelua ja sen rakentaminen alkaa vuonna 2009. Liikennepoliittista selontekoa valmisteleva ministerityöryhmä arvioi E 18 Helsinki-Vaalimaa –tieosuuksien toteutusedellytyksiä ja aikataulua ja valmistelee asiasta ehdotuksen.
Saariston yhteysalusliikenteeseen kohdennetaan 100 000 euron tasokorotus tämän vuoden budjettiin verrattuna.
Energia- ja ilmastopolitiikan toteuttamiseen 44 miljoonaa euroa Energiaveroratkaisujen lisäksi hallitus toteuttaa ilmastopoliittisia toimenpiteitä ja varaa tähän tarkoitukseen 44 miljoonaa euroa. Tässä on lisäystä 7,3 miljoonaa euroa vuoden 2007 varsinaiseen talousarvioon verrattuna. Energia- ja ilmastopolitiikkaa toteutetaan voimassa olevan kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti.
Pientalojen ympäristöystävällisten lämmitystapamuutosten sekä rivi- ja kerrostalojen energiataloudellisten investointien kiirehtimiseksi korjausavustuksia lisätään 10 miljoonalla eurolla.
Itämereen ja erityisesti Saaristomereen joutuvien ravinnekuormien vähentämiseksi käynnistetään maatalouden vesiensuojelua tehostava pilottihanke, johon kohdistetaan 2 miljoonaa euroa.
Maatalousyrittäjien lomapäiviä lisätään yhdellä. Maatalouden pääomahuolto ja kestävän metsätalouden rahoitus turvataan.
Terveydenhuoltoon ja vanhustenhuoltoon lisää voimavaroja
Perusterveydenhuollon, vanhustenhuollon ja monipuolisten terveyspalveluiden saatavuutta lisäämällä hallitus välittää suomalaisten hyvinvoinnista. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet kasvavat noin 600 miljoonalla eurolla.
Perusterveydenhuollon parantamista ja vanhustenhuollon henkilöstölisäyksiä varten sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia lisätään 21,3 miljoonaa euroa.
Asiakasmaksujen reaaliarvojen jälkeenjääneisyyden huomioiva sosiaali- ja terveydenhuollon maksu-uudistus toteutetaan siten, että maksuja tarkistetaan 1.8.2008 alkaen. Maksujen tarkistukset toteutetaan siten, että kuntien maksutulot lisääntyvät vuoteen 2007 verrattuna 25 miljoonaa eurolla vuonna 2008 ja vuositasolla 60 miljoonaa eurolla vuonna 2009.
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia vähennetään laskennallisesti saman verran.
Hammaslääkäripalkkioiden sairausvakuutuksen korvaustasoa korotetaan 40 prosenttiin korvausperusteesta.
Valtionavustuksena kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin esitetään 24,8 miljoonaa euroa. Tältä momentilta rahoitetaan mm. lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon kehittämistä. Valtionavustuksella tuettavien hankkeiden painoalueet määritellään sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa.
Uusimuotoinen valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus lisää
sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 226 miljoonaa euroa sekä
opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksia 26 miljoonaa euroa eli yhteensä
252 miljoonaa euroa, josta kuntien ja kuntayhtymien osuus on 246 miljoonaa euroa.
Vuonna 2008 kuntien yhdistymisavustuksiin osoitetaan 44 miljoonaa euroa ja kuntien harkinnanvaraiseen rahoitusavustukseen 20 miljoonaa euroa.
Ansiotuloverokevennyksestä johtuvat kuntien verotulomenetykset, 119 miljoonaa euroa, kompensoidaan korottamalla sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia.
Erityisryhmien asunto-oloja parannetaan
Erityisryhmien asunto-oloja parannetaan. Avustuksia erityisryhmille rakennettaviin asuntoihin lisätään 15 miljoonalla eurolla, painopisteenä vanhusten asuminen.
Kehitysyhteistyöhön vajaan 90 miljoonan euron lisäys
Varsinaisia kehitysyhteistyömäärärahoja lisätään toimintamenoihin tehty tekninen siirto huomioon ottaen vajaalla 90 miljoonalla eurolla. Koko kehitysyhteistyöpanos on ensi vuonna 830 miljoonaa euroa. Tämän arvioidaan olevan 0,44 prosenttia suhteessa bruttokansantuloon. Lisäksi on Finnfund Oy:n osakepääoman korotukseen osoitettu 15 miljoonaa euroa.
Työllisyyttä parannetaan ja tuomioistuinten käsittelyaikoja lyhennetään
Kansalaisten oikeusturvan parantamiseksi hallitus haluaa lyhentää käsittelyaikoja tuomioistuimissa sekä supistaa alueellisia käsittelyaikaeroja. Tuomioistuinten toimintaedellytysten turvaamiseksi ja toiminnan kehittämiseksi esitetään yhteensä 3 miljoonan euron tasokorotusta ja 2 miljoonan euron lisämäärärahaa lastensuojelusta aiheutuviin lisätehtäviin hallinto-oikeuksissa.
Hätäkeskusten toimintavarmuus ja -nopeus varmistetaan lisäämällä hätäkeskusten henkilöstöä väliaikaisesti 40 henkilötyövuodella. Julkisen hallinnon verkkoturvallisuutta edistetään 12 miljoonalla eurolla.
Poliisipiirijakoa uudistetaan ja voimavaroja siirretään hallinnosta palveluihin.
Kertausharjoituksia lisätään
Sotilaalliseen kriisinhallintaan osoitetaan ulkoasiainministeriön ja puolustusministeriön hallinnonaloilla yhteensä 105 miljoonaa euroa ja siviilikriisihallintaan 14 miljoonaa euroa. Puolustusvoimien toimintamenoihin osoitetaan 1,4 miljardia euroa, jossa on lisäystä 54,5 miljoonaa euroa, jolla mm. lisätään merkittävästi kertausharjoituksia.
Puolustusmateriaalihankintoihin hallitus esittää yhteensä 669 miljoonaa euroa. Tämä on 89 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2007. Lisäksi kohdennetaan 31 miljoonaa euroa Hawk-koneiden hankinnan loppurahoitukseen.
Tuottavuutta lisäävillä toimilla varaudutaan väestön ikärakenteen muutokseen
Palveluntarve ja menot kasvavat ikärakenteen muutoksesta johtuen. Jokainen veroeuro on käytettävä parhaiten suomalaisia hyödyttävällä tavalla.
Laadukkaiden palvelujen turvaamiseksi on lisättävä julkisen hallinnon ja palveluiden tuottavuutta ja tehokkuutta. Tämä tarkoittaa julkisen toiminnan tehostamista ja julkisen sektorin työvoiman kohdentamista uudelleen vastaamaan paremmin väestön ikääntymisestä aiheutuvia tarpeita.
Kunta- ja palvelurakennehanke sekä valtion tuottavuusohjelma ovat keskeisiä toimia tuottavuuden parantamiseksi. Valtion tuottavuusohjelmaan sisältyvillä tuottavuutta lisäävillä toimenpiteillä tavoitellaan valtion henkilöstötarpeen vähenemistä vuoteen 2011 mennessä n. 9 600 henkilötyövuodella. Vuonna 2008 vähennys on n. 2 200 henkilötyövuotta.