Sosialidemokraattinen puolue
06.05.08 Yliopistojen aseman ja toimintaedellytysten turvaaminen
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro valtioneuvoston esityksen lähetekeskusteluun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 10.04.08
SDP vaatii hallitukselta selontekoa omistajapolitiikasta 10.01.08
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuoro
hätäkeskusuudistusta koskevan valtioneuvoston selonteon
lähetekeskustelussa 04.12.07
Oikeus työhön, palveluihin, oikeudenmukaiseen tulonjakoon ja
puhtaaseen ympäristöön 28.11.07
Hallituksen on nieltävä ylpeytensä terveydenhuoltoalan
työmarkkinakiistan ratkaisemiseksi 17.11.07
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: potilasturvallisuus tärkein 12.11.07
Valtioneuvoston selonteko kriisinhallinnasta, Sosialidemokraattisen
eduskuntaryhmän ryhmäpuhe 07.11.07
Välikysymys hoidon laadusta ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamisesta, ryhmäpuheenvuoro 3.10.07
Ryhmäpuheenvuoro talousarvioesityksen lähetekeskustelussa 18.09.07
06.05.08 Yliopistojen aseman ja toimintaedellytysten turvaaminen
Suomen yliopistot on uudistettava vastaamaan nopeasti muuttuvaa globaalia ja eurooppalaista kehitystä sekä uusia kansallisia haasteita. Kehittäminen tulee tehdä kuitenkin siten, että turvataan kattava yliopistoverkko koko maassa, yliopistojen riippumattomuus ja vahva autonomia sekä keskinäinen tasavertaisuus niin toimintaresurssien kuin henkilöstön palvelussuhteiden osalta.
Suomen kansallinen menestys on perustunut ja perustuu jatkossakin alueellisesti kattavaan, julkiseen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään.
Yliopistolaitos ei ole vain keskeinen osa kansallisen sivistyksen luojaa, sen kivijalkaa, vaan se on myös samalla merkittävä tekijä suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuuden ja talouden kehittäjänä.
Yliopistouudistus on välttämätön, mutta hallitus on valinnut epätasa-arvoistavan tavan toteuttaa sitä. Viime hallituskaudella käynnistettiin koko korkeakoululaitoksen kehittämistyö tavoitteena yliopistojen autonomian lisääminen ja toimintaedellytysten parantaminen.
Suureksi pettymykseksi kokonaisuus, jossa uudistetaan yliopistolakia, turvataan yliopistojen perusrahoitus ja kehitetään samalla koko yliopistoverkkoa, on osoittautumassa pääministeri Vanhasen II hallitukselle liian vaikeaksi kokonaisuudeksi hallita.
Yksi suomalaisen yliopistojärjestelmän keskeinen periaate on sivistysyliopisto. Yliopistojen tekemä tutkimus on riippumatonta ja toiminta rahoitettu pääosin valtion varoista, joita ovat täydentäneet muut rahoitusmuodot. Tärkeä lähtökohta on niin yliopistojen kuin eri tieteenalojen välinen tasa-arvo. Yliopistoja on kohdeltu samojen periaatteiden ja kriteerien mukaisesti. Hallitus aikoo nyt luopua näistä periaatteista.
Tiede- ja teknologianeuvosto linjasi viime vaalikauden lopussa, että yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä 200 miljoonalla eurolla tämän vaalikauden aikana. Tämän päälle tulisivat palkka- ja vuokrakustannusten noususta aiheutuvat lisämenot.
Hallituksen kehyspäätöksen linjaukset korkeakoulujen osalta merkitsevät, että yliopistojen toimintaedellytykset tehdään kohtuuttoman riippuvaisiksi yksityisestä pääomasta. Linjaukset vaarantavat yliopistoissa tehtävän perustutkimuksen riippumattomuuden. Lisäksi ne asettavat mm. humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tieteenalat huonompaan asemaan verrattuna teknisiin tieteenaloihin, luonnontieteisiin ja muihin nopeasti käytäntöön soveltuviin tieteenaloihin.
Hallitus on muuttamassa koulutuspoliittista linjaa myös alueiden näkökulmasta. Sen linja eriarvoistaa eri puolilla maata olevia yliopistoja ja maan eri osien kehitystä. Yksityistä rahoitusta ei saada kaikkiin yliopistoihin, eikä yliopistojen kaikilla tieteenaloilla ole välitöntä yritystaloudellista kytkentää. Periaate alueellisesti kattavasta ja tasa-arvoisesta sivistysyliopistoverkosta on murentumassa.
Sivistysyliopistojen tärkeä ominaisuus on niiden autonomia. Yliopistot nimeävät hallituksensa. Sekä henkilöstöllä että opiskelijoilla on edustus päätöksenteossa. Nyt hallitus vähentää toimillaan todellisuudessa yliopistojen autonomiaa.
Hallituksen esitykset toisivat suuren muutoksen suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Autonomian ja riippumattomuuden perustan turvanneet yliopiston hallinto ja päätösvalta siirtyisivät merkittävästi yliopistojen ulkopuolisille tahoille, pääosin elinkeinoelämälle. Yliopistot ajautuisivat keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan.
Hallituksen epätasa-arvoinen linjaus luo pitkällä aikavälillä vääristyneen kilpailuaseman. Säätiömallinen yliopisto saa rahaa rahan päälle ja pystyy nostamaan opettajien ja tutkijoiden palkkoja. Muut yliopistot painiskelevat samanaikaisesti 0-tasolla pysyvän perusrahoituksen kanssa.
Lisäksi tuottavuusohjelma leikkaa yliopistojen käytössä olevia varoja. Jo nyt hallituksen lupaama perusrahoitus kuluu kasvavien toimintakulujen, kuten vuokrien ja palkkakustannusten kattamiseen, jolloin tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen ei uutta rahoitusta riitä. Suomen yliopistoissa opiskelija-opettajamäärän suhde on heikompi kuin useimmissa muissa maissa.
Lisärahoitus on turvattava.
Oppositio ei ole yksin yliopistohuolensa kanssa. Vanhasen II hallituksen yliopistoja koskevat linjaukset kehysriihen yhteydessä ovat herättäneet hämmennystä ja aitoa huolta laajalti yliopistojohdon, henkilökunnan ja kansalaisten keskuudessa.
Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Miten hallitus aikoo turvata tulevaisuudessa alueellisesti tasa-arvoisen, julkisen yliopistolaitoksen maassamme ja miten hallitus aikoo huolehtia, että kaikkien yliopistojen perusrahoitus pysyy tasa-arvoisena ja takaa kaikkien yliopistojen mahdollisuuden laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen ja varmistaa, että Suomeen ei synny kahden kerroksen yliopistoja?
SDP:n eduskuntaryhmä
TAKAISIN
10.04.08 Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro valtioneuvoston esityksen lähetekeskusteluun Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Lissabonin uudistussopimuksella saatetaan päätökseen Nizzan ja Laekenin julistuksilla käynnistetty uudistustyö, jolla tehdä toimivampi unioni.
Haluttiin saattaa eri perussopimukset yhdeksi selkeämmäksi kokonaisuudeksi, tehostaa unionin päätöksentekoa ja tehdä se entistä avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. Suomi on johdonmukaisesti tukenut tätä työtä.
Näistä lähtökohdista syntyi EU:n perustuslakisopimus, joka valitettavasti törmäsi seinään. Vuonna 2005 Ranskassa ja Alankomaissa järjestetyissä kansanäänestyksissä sopimus hylättiin. Unioni ei luonnollisestikaan kadonnut mihinkään näiden äänestysten tuloksena. Päinvastoin, edelleen jäi haasteeksi, miten aikaansaada demokraattisempi ja avoimempi päätöksentekojärjestelmä sekä ymmärrettävämmin ja tehokkaammin toimiva unioni.
Sosialidemokraattien mielestä oli tärkeää ratifioida perustuslakisopimus vaikka se sellaisenaan ei tullutkaan voimaan. Katsoimme, että unionin päätöksentekojärjestelmän kehittämistä ei pidä pysäyttää. Halusimme myös talousintegraatiota täydentämään sosiaalisempaa Eurooppaa. Euroopan taloudellinen toimintakyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne tukevat ja täydentävät toisiaan. Juuri tästä käytiin kova kädenvääntö, kun aikoinaan konventissa tätä perustuslakisopimusta laadittiin. Euroopan porvareille olisi riittänyt markkinaintegraation tukeminen. Me sosialidemokraatit vaadimme sosiaalista Eurooppaa, jossa yhteismarkkinoille edellytettiin markkinavapauksien lisäksi oikeudenmukaisuutta ja työntekijöiden aseman turvaamista. Ne tässä uudessa perussopimuksessa on myös kirjattu.
Meille sosialidemokraateille EU merkitsee rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin lisäämistä niin jäsenmaiden keskuudessa ja lähialueilla kuin maailman laajuisesti. Unioni on ainutlaatuinen yhteistyömuoto globalisoituvassa eli pienenevässä ja yhä keskinäisriippuvaisemmassa maailmassa. Unioni on meille tärkein väline ottaa globalisaatio hallintaan. Talouden muutokset, elintasoerot, työpaikkamenetykset, sosiaalisen suojelun tarpeet, turvallisuus tai ympäristöongelmat eivät useinkaan ole yksittäisen valtion ratkaistavissa. Sen vuoksi kansakunnat tarvitsevat Euroopan unionia ja näiden ongelmien ratkaisua käsillä oleva Lissabonin sopimus tehostaa.
Yhteinen tunnuksemme on: missä ongelma, sinne EU!
On valitettavasti tunnustettava, että Lissabonin sopimuksessa on puutteensa. Toisin kuin hylätty perustuslakisopimus, Lissabonin sopimus ei yhtenäistä ja korvaa olemassa olevia perussopimuksia. Sen sijaan muutokset on ujutettu nykyisen monipolvisen ja sekavan sopimusrakenteen sisään.
Kiitos perustuslakisopimuksen vastustajien!
Uutta sopimusta onkin syystä arvosteltu juridisesti epätyydyttäväksi ja vaikeaselkoiseksi. Tämän vuoksi sopimuksen ns konsolidoitua eli helpommin luettavissa olevaa muotoa ei ole vieläkään pystytty julkaisemaan suomeksi.
Sitä ei totta vie muodoltaan mielellään esittele Mikkelin torilla.
On kuitenkin alleviivattava, että Lissabonin sopimuksen sisältö on olennaisilta osiltaan sama kuin kuopatun perustuslakisopimuksen. Sisältöä kehtaakin esitellä – myös Mikkelin torilla. Pitäytymällä mahdollisimman pitkälle alun perin hyväksytyssä perustuslakisopimuksessa halutaan varmistaa, että tavoitellut uudistukset menevät kaikissa jäsenvaltioissa läpi. Olihan aiempi versio ratifioitu ylivoimaisessa enemmistössä jäsenmaita eli 18 maassa. Kunniakasta kyllä myös Suomessa.
Sopimuksella yksinkertaistetaan unionin lainsäädäntömenettelyjä.
Pääsäännöksi tulee niin sanottu tavallinen lainsäätämisjärjestys, joka vastaa nykyistä yhteispäätösmenettelyä. Samalla uusi sopimus laajentaa niiden kysymysten alaa, joilla neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä yksimielisen päätöksenteon asemesta.
Määräenemmistöpäätöksiä lisätään etenkin oikeus- ja sisäasioissa. Uudistus parantaa unionin päätöksentekokykyä.
Lissabonin sopimuksella tehdään unionista yksi oikeushenkilö. Siinä vahvistetaan perus- ja ihmisoikeuksia antamalla unionin perusoikeuskirjalle oikeudellisesti sitova arvo. Tämä mahdollistaa vihdoin ja viimein EU:n liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Sosiaalinen Eurooppa kuoriutuu esiin. Valitettavasti Lissabonin sopimuksen iltalypsyssä annettujen myönnytysten johdosta perusoikeusasiakirjasta ei tule sitova Iso-Britanniassa ja Puolassa. On huomattava, että Lissabonin sopimukseen kirjatuissa perusoikeuksissa turvataan eurooppalaisilla työmarkkinoilla ammatillinen järjestäytymisoikeus, neuvotteluoikeus ja työtaisteluoikeus. Huolta kuitenkin herättää Euroopan tuomioistuimen eräät viimeaikaiset tulkinnat eurooppalaisista työehdoista ja työtaisteluoikeuksista. EY-tuomioistuimen näkökanta näissä esimerkeissä ei ole vastannut pohjoismaista eikä laajempaakaan eurooppalaista käsitystä työntekijöiden oikeuksista.
Eurooppa-neuvostosta eli huippukokouksesta tulee unionin toimielin. Sen toiminnan julkisuus lisääntyy. Unioni saa myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana toimivan presidentin. Ulkoasioiden hoito tehostuu, kun ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja toimii sekä neuvostossa että komissiossa. Tosin häntä ei kutsuta EU:n ulkominiteriksi, kuten alun perin kaavailtiin. Ulkopolitiikkaa vahvistetaan myös unionin edustustoverkostoa tehostamalla.
Olennaista on, että uusi perussopimus parantaa unionin päätöksenteon avoimuutta ja demokraattisuutta. Euroopan parlamentin toimivalta laajennetaan unionin kaikkeen lainsäädäntöön. Ministerineuvoston lainsäädäntöpäätökset tehdään vastaisuudessa avoimessa tilassa. Samoin suoran, osallistuvan demokratian edellytyksiä parannetaan. Uutena vaikuttamiskeinona sopimukseen on lisätty kansalaisaloite.
Nämä kaikki olivat alkuperäisen perustuslakisopimuksen keskeisimpiä rakennuspuita. Mistä Lissabonin sopimus sitten luopui? Muodosta. Meillä ei enää ole yhtenäistä perustuslakisopimusta. Ei meillä ole tittelinä unionin ulkoministeriäkään. Eikä Eurooppa-lakeja ja Eurooppa-puitelakeja – mistä kansalaiset ymmärtäisivät mistä on kyse – vaan tyydymme edelleen euroslangin direktiiveihin ja asetuksiin.
Luovuimme myös EU:n symbolien kirjaamisesta perussopimuksiin. Union kaksitoista tähtinen lippu, Beethovenin yhdeksännen sinfonian ”Oodi ilolle” EU:n hymninä, unionin tunnus ”moninaisuudessaan yhtenäinen” tai Eurooppa päivä yhdeksäntenä toukokuuta ja unionin raha euro voivat jatkaa elämäänsä ilman perustuslaillista kirjausta. Voitto sekin – ties kenelle?!
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta määrätietoista ja aktiivista Eurooppa-politiikkaa. Yhtenä ulottuvuutena EU on tiivistänyt turvallisuuspoliittista ja puolustusyhteistyötään.
Puolustusmateriaalivirasto, EU:n nopean toiminnan joukot ja rakenneyhteistyö osoittavat unionin kykyä ja halua kantaa vastuunsa kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa.
Jäsenmaiden väliset turvatakuut ovat mukana uudessa Lissabonin sopimuksessa. Turvatakuulausekkeen mukaisesti muilla unionin jäsenmailla on velvollisuus auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota kaikin käytettävissä olevin keinoin mukaan lukien sotilaalliset toimet. EU on myös pyrkinyt lisäämään ymmärrystä siitä, miten teemme maailmasta turvallisemman. Terrorismin ja alueellisten kriisien koettelemuksissa EU on osoittanut kykyä puuttua sekä ongelman syihin että seurauksiin.
Euroopan integraation perusideana oleva yhteisvastuu ehkäisee parhaiten väkivallan syntyä niin unionin sisällä kuin globaalitasolla. Taistelu köyhyyttä vastaan on parasta taistelua terrorismia vastaan.
Suuntaus on vahvasti kohti yhteistyövaraista turvallisuutta. Siinä suomalaisillekin on tärkeätä avoimen ja monipuolisen yhteistyön vahvistuminen. Eurooppalaiset yhteistyörakenteet, mukaan luettuna yhteinen
ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat Suomen etujen mukaisia.
Onkin erikoista, miten loppujen lopuksi niukasti hallitus on julkisuudessa tuonut esiin EU:n yhteistä ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa sekä kriisinhallintaa. Meillä ei ole mitään syitä – eikä se myöskään ole Suomen etujen mukaista - vähätellä eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen yhteistyön merkitystä mukaan lukien uuden perussopimuksen yhteisvastuu- ja turvatakuulausekkeet. Ei voin kuin ihmetellä näihin liittyvää kummaa vähättelyä, jota Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa esiintyy.
Kenen etujen mukaista se on?
Euroopan unioni on kehittyvä yhteisö, jossa turvallisuuteen liittyvät kysymykset saavat entistä enemmän huomiota. Osallistumien esimerkiksi Naton nopean toiminnan joukkoihin tukee suomalaista rauhanturvaamista.
Eikö kuitenkin vieläkin tärkeämpää olisi kehittää yhteisiä eurooppalaisia sitoumuksia? Tässä odotamme hallitukselta aktiivisempaa ja selkeämpää otetta.
Puutteistaan huolimatta Lissabonin sopimuksella vahvistetaan EU:n demokratiaa, vastuunalaisuutta ja tehokkuutta sekä selkeytetään päätöksentekojärjestelmää. Se vahvistaa perusoikeuksia ja kehittää eri politiikka-aloja. Lissabonin sopimuksella EU kasvattaa myös omaa poliittista painoarvoaan. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä hyväksyy Euroopan unionin Lissabonin uudistussopimuksen sisällön. Euroopan ei pidä juuttua päättämättömyyteen. Lissabonin sopimus on yhteisesti neuvottelemamme poliittinen asiakirja, siis yhteisen tahtomme ilmaus.
Kansanedustaja Kimmo Kiljunen
TAKAISIN
10.01.08 SDP vaatii hallitukselta selontekoa omistajapolitiikasta
SDP:n puoluehallitus vaatii hallitusta antamaan välittömästi eduskunnalle
selonteon valtion omistajapolitiikan periaatteista ja toimintalinjasta.
Mikäli hallitus ei ole valmis antamaan eduskunnalle selontekoa, ovat
sosialidemokraatit valmiit mittauttamaan hallituksen kannatuksen
välikysymyksellä omistajapolitiikasta.
SDP mukaan selonteko on välttämätön hallituksen sekavien ja
ristiriitaisten kantojen vuoksi valtion omistajuudesta. Hallituksen eri
ministereitten päivittäin vaihtuvat kannat esimerkiksi Stora Enson
tapauksessa lisäävät epävarmuutta kansalaisten keskuudessa eivätkä anna
hyvää kuvaa hallituksen kyvystä ohjata valtion omistajapolitiikkaa.
Porvarihallituksen johdolla valtio-omistajasta on kehittymässä pelkkä
myyntiliike ilman selvää teollisuuspoliittista strategiaa.
Sosialidemokraattien mielestä selonteko omistajapolitiikasta tarvitaan
myös siksi, että valtion omistamisen pelisäännöt tulisivat selviksi paitsi
kansalaisille niin myös muille osakkeenomistajille. Omistajanohjauksen
periaatteiden tulee olla julkisia ja kaikkien tiedossa. Valtion on pelkän
kansallisomaisuuden myynnin sijaan keskityttävä pohtimaan, miten voimme
kehittää suomalaista kansallisesti tärkeää perusteollisuutta niin, että se
tarjoaa myös jatkossa työtä omassa maassamme.
Suomalaisen metsäteollisuuden alasajo uhkaa rapauttaa teollisuutemme
toista kivijalkaa. SDP ei voi hyväksyä kannattavien tehtaiden
lopettamista. Kemijärven ja Summan tehtaitten lopettamiset, Anjalankosken
paperikoneen pysäyttämiset ja Kotkan tehtaiden myyntiaikomukset
heikentävät Suomen kansantaloutta ja vaarantavat tuhansien ihmisten
toimeentulon.
Hallituksen nopeat kannanotot ovat nyt tarpeen, jotta teollisen toiminnan
jatkuminen Kemijärvellä ja Summassa voidaan varmistaa. SDP odottaa
hallitukselta selvitystä myös siihen, mitä neuvotteluissa Venäjän
puuntuonnin jatkamiseksi on tapahtunut.
SDP:n puoluehallituksen kannanotto
04.12.07 Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuoro hätäkeskusuudistusta koskevan valtioneuvoston selonteon lähetekeskustelussa
Kun hätäkeskuslaitos perustettiin, eduskunta edellytti seikkaperäisen
selonteon antamista. Erityisesti tuli tarkastella palvelujen saatavuutta,
tietojärjestelmän toimivuutta ja henkilös-tön ammattitaitoa.
Selonteostakin ilmenee, että ongelmia esiintyi jo toiminnan
alkutaipaleella ja laitos ajautui kriisiin 2006. Tämä johti mm.
hätäkeskuksen johtajan eroamiseen, henkilöstön uupumiseen, kentällä
kansalaisia auttavan henkilöstön ylikuormittumiseen. Ministeri Rajamäen
johdolla asiaan tartuttiin toimenpide-ehdotuksin, jotka on kuvattu
selonteossa.
Yksi selonteon heikkous on kuitenkin siinä, ettei siitä ilmene kuinka
vaaditut toimet ovat tehonneet käytännön tasolla. Toistuvat otsikot
lehtien palstoilla kertovat, että hätäkeskus on edelleen hädässä.
Esimerkiksi hätäpuheluiden vastaamisessa ja hälytyskohteiden
ta-voittamisessa on ollut aiempaa enemmän viivettä. Helsingissä
vastausviive on kasvanut kunnallisen hätäkeskuksen keskimääräisestä 3
sekunnista siihen, että nyt pystytään vain 71 % tapauksista vastaaman
kymmenessä (10) sekunnissa. Uudistus on tuottanut myös hyviä ja aivan
välttämättömiä parannuksia lähtötilanteessa hajanaiseen ja aliresursoituun
toimintaan. Nämä tekijät on tunnistettu hyvin hallituksen selonteossa.
Hätäkeskukset saavat vuosittain noin 3 miljoonaa hätäpuhelua eli lähes 10
000 avunpyyntöä joka päivä. Työ edellyttää henkilöstöltä hyvää koulutusta
ja kokemusta. Esimerkiksi Helsingin hätäkeskuksen läpi on virrannut kahden
edellisen vuoden aikana 256 työntekijää, vaikka hätäkeskuspäivystäjän
virkoja on vain 58 kappaletta. Kunnallisen hätäkeskuksen aikana pääosa
henkilöstöstä poistui täysin palvelleena eläkkeelle. Ennen kaikki
päi-vystäjät olivat oman alansa asiantuntijoita, nyt vain puolet ja muut
ovat pääosin nuoria poliiseja, jotka on yritetty perehdyttää lyhyellä
pikakoulutuksella käsittelemään kaikenlaisia hätäpuheluita. Saatuaan
poliisin viran he ovat luonnollisesti vaihtaneet tehtäviä.
Hätätilan-teiden riskinarvioinnin taso on heikentynyt. Hätäkeskuksen
kokemattomuus ja kasvavat tehtävämäärät ovat herättäneet huolta myös
ensihoidossa. Esimerkiksi HUS:in ensihoi-toyksikön hälytystehtävät ovat
lisääntyneet 10 prosentilla vuosittain. Voi myös kysyä onko oikea apu
osunut aina oikeaan paikkaan.
Tälläkin hetkellä päivystyshenkilöstö joka tapauksessa tekee parhaansa. He
vain tarvitsevat siihen riittävät työkalut.
Hätäkeskuslaitos ja sitä ohjaavat tahot eivät ole saaneet tarpeeksi vahvaa
otetta ongelmiin. Tilanteen vakavuutta ei ole tunnistettu eivätkä
korjaavat toimenpiteet ole olleet riittäviä.
Sosialidemokraattien mielestä välitön ja ensisijainen toimenpide on tukea
Hätäkeskuslaitoksen etulinjassa työskenteleviä hälytyspäivystäjiä ja
varmistaa heille pysyvyys, osaaminen jaksaminen sekä työhyvinvointi.
Käytäntö on osoittanut, että hätäkeskuspäivystäjien määrä on mitoitettu
epätasaisesti ja liian alhaiseksi. Pidämme tätä tällä hetkellä
kriittisim-pänä epäkohtana koko terveys- ja turvallisuuskentän
henkilöstöpolitiikassa. Mitoitukset on tarkistettava ja
tutkintokoulutuksesta vastaavan pelastusopistoon on saatava tarvittavat
resurssit kouluttamaan riittävästi osaavia hälytyspäivystäjiä.
Hälytyspäivystäjän työ on erittäin vaativaa ja laaja-alaista. Niinpä
päivystäjän ammatillisen perustutkinnon suorittaneillekin on turvattava
hyvä perehdytys ja säännöllinen työnohjaus. Henkilöstöresursseissa ja
osaamisenhallinnassa on otettava huomioon työn vaatima erin-omainen
vireystila ja osaamisen kehittämistä tukeva täydennyskoulutusjärjestelmä.
Selon-teossa ei esitetä kuinka täydennyskoulutukseen tulee varautua.
Hätäkeskuslaitoksen ja alueellisten hätäkeskusten henkilöstöjohtamisen
kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Hätäkeskuksen monialaisuutta ei ole pystytty tukemaan
hätäkeskuspäivystäjien keskeisimmässä työkalussa, tietojärjestelmässä,
jolla hätäpuhelut otetaan vastaan, riskit arvioi-daan ja apu hälytetään.
Tietojärjestelmän pitäisi soveltua eri toimialojen hyvinkin erilaisiin
vaatimuksiin. Sen tulisikin palvella myös hätäkeskustoiminnan laadun
arviointia ja kehittämistä.
Selonteossa hallitus on tyytynyt lähinnä perustelemaan ja kuvaamaan
uudistusta. Hallituksen ja eduskunnan vastuulla on se, että
hätäkeskuspalvelu saa riittävät taloudelliset resurssit toimintansa
kehittämiseen. Hätäkeskuslaitoksen tulisi tunnistaa perustehtävänsä ja
roolinsa uudelleen kansalaisia hätätilanteissa palvelevassa verkossa.
Hätäkeskustoiminnassa on kysymys kansalaisten perusturvallisuuteen suoraan
ja joka päivä vaikuttavasta turvallisuudesta. Hätä on kovin epäpoliittinen
asia ja toivomme, että eduskunta muodostaa tässä yhteisen kannan. Meillä
on velvollisuus ja kaikki mahdollisuudet turvata hätätilanteisiin
joutuneiden kansalaistemme turvallisuus.
Kansanedustaja Rakel Hiltunen (sdp)
28.11.07 Oikeus työhön, palveluihin, oikeudenmukaiseen tulonjakoon ja puhtaaseen ympäristöön
Sosialidemokraattien vaihtoehtoinen budjettilinjaus on vastuullisempi kuin
hallituksen budjettiesitys.
Budjettilinjauksemme tukee kuntien taloutta. Se poistaa kuntien tarpeen
lisävelanottoon ja verojen kiristämiseen. Hallitus puolestaan katsoo
julkista taloutta valtiokeskeisesti ja siirtää omat velvoitteensa
kunnille, jolloin kuntien peruspalvelut vaarantuvat. Hallituksen linja
köyhdyttää kuntia. Se johtaa siihen, että valtiovelka kyllä lyhenee, mutta
kuntien velkaantuminen kiihtyy.
Sosialidemokraattien vaihtoehtoinen budjettilinjaus, joka täsmentyy
joulukuussa talousarvion mietinnön valmistumisen yhteydessä, tukee
talouden kasvua, työllisyyttä ja osaamista. Ryhmän talousarvioesitykset
vahvistavat kuntataloutta sekä julkisten palveluiden laatua ja
saatavuutta. Myös kuntien tarve ottaa velkaa ensi vuonna vähenee. Näin
hyvässä taloustilanteessa on mahdollisuus huolehtia sekä kansalaisten
hyvinvoinnista että vähentää valtion velkaa.
Kasvun ja työllisyyden tukeminen antaa mahdollisuuden vähentää köyhyyttä,
rakentaa oikeudenmukaisempaa tulonjakoa ja helpottaa monin keinoin
kansalaisten arjen turvaa ja sujuvuutta. Esittämämme menolisäykset tuovat
joko suoraan tai välillisesti valtion kassaan rahaa mm. veroina ja
kulutuksen kautta. Panostukset koulutukseen ja lasten hyvinvointiin ovat
panostuksia tulevaisuuteen.
Esitämme noin 700 miljoonaa euron lisäystä kuntien valtionosuuksiin ensi
vuodelle. Se suunnataan kunnille osaamisen vahvistamiseen ja
lapsiperheiden, sairaiden sekä ikäihmisten palveluiden vahvistamiseen.
Suurimmat panostukset ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetus- ja
kulttuuritoimeen.
Kasvua ja työllisyyttä tukeva politiikka lisää tuloverokertymää.
Budjettilinjauksessa tulopuoli vahvistuu myös korkotulojen, valtion
osinkotulojen ja Suomen Pankin tuloutuksen korottamisella.
Sosialidemokraatit haluavat uudistaa verotusta siten, että tulonjako on
oikeudenmukaisempaa uudistamalla omaisuusverotuksen säännöksiä.
Mahdollisuus asettaa varainsiirtovero pörssissä käytävälle kaupalle tulee
selvittää.
Isompien meno- ja tulolisäysten lisäksi sosialidemokraattisen ryhmän
talousarvioaloitteet tuovat korjauksia myös ihmisten arkeen. Olemme
esittäneet lisärahoitusta mm. lapsen perusosan korottamiseen
toimeentulossa, lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen
sekä paikallispoliisin toimintamenoihin.
Köyhempien käteen jäävä tulo kasvaa nostamalla perusvähennystä 2000
euroon. Tällä parannetaan pienituloisempien eläkeläisten, lapsiperheiden
ja työttömien taloudellista asemaa. Se vaikuttaa myös sairaus- ja
vanhempainpäivärahalla olevien käteen jäävään tuloon.
Köyhyyden vähentämiseksi esitämme muutosta perusvähennykseen ja
työmarkkinatukeen. Työmarkkinatuen tason nostamisella vähennetään
toimeentulotukiriippuvaisuutta. Esityksemme perusvähennykseen nostaa
käteen jääviä tuloja noin 11 euroa kuukaudessa alle 1130 euroa kuukaudessa
ansaitsevilla työttömillä ja eläkeläisillä. Työmarkkinatuen korotus tuo
työttömälle käteen noin 25 euroa kuukaudessa.
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän budjettiesitys on 1,7 miljardia
euroa ylijäämäinen.
17.11.07 Hallituksen on nieltävä ylpeytensä terveydenhuoltoalan
työmarkkinakiistan ratkaisemiseksi (sdp)
Vanhasen II hallitus sai edeltäjiltään perinnöksi hyvässä kunnossa olevan
kansantalouden, rauhalliset ja hyvin toimivat työmarkkinat sekä aktiivisen
ja kansainvälisesti arvostetun ulkopolitiikan. Porvarihallitus on jo
puolessa vuodessa saanut maan ilmapiirin muuttumaan ja yhteiskunnan
sekaisin. Maa on päästetty tilaan, josta ulospääsyyn hallituksella ei
näytä olevan minkäänlaisia lääkkeitä.
Hallituksen osaamattomuus ja tahdottomuus näkyy erityisen räikeästi
terveydenhuoltoalan työmarkkinakiistassa. Porvarihallituksen politiikka
kalvaa uskoa terveydenhoitojärjestelmäämme kahdella tapaa.
Terveydenhoitohenkilökunnalle annetut lupaukset on petetty ja kansalaiset
kokevat tilanteen häkellyttäväksi ja pelottavaksi. Hallituksen politiikka
haittaa myös julkisen terveydenhoidon kehittämistä. Vaarana on
terveyspalveluiden yksityistäminen ja siitä aiheutuva kustannusten kasvu.
Myös uusien ihmisten halukkuus hakeutua julkisen terveydenhoidon piiriin
vähentyy.
Kuntatalouden vahvistaminen ja edellytysten luominen kuntien kestävälle
palkkapolitiikalle on hallituksen vallassa. SDP on yhdessä muiden
oppositiopuolueiden kanssa ehdottanut 600 miljoonan euron lisäpanostusta
kuntien rahoituksen vahvistamiseen. Vahva ylijäämä mahdollistaa
lisäpanostukset ihmisten hyvinvointiin ja edelleen rahaa riittää
kansainvälisestikin poikkeuksellisen nopeaan valtion velan lyhentämiseen.
SDP:n puoluevaltuusto vetoaa hallitukseen, että se käyttäisi hallussaan
olevia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi. Sen olisi tunnustettava
harjoittamansa politiikan kestämättömyys ja estettävä yhteiskuntaa uhkaava
katastrofi. Tämä on ainut tie ratkaista kriisi, johon hallitus ja
erityisesti kokoomuksen politiikka on maan ajanut. Sovun
mahdollistamiseksi tarvitaan erillinen kuntapaketti, joka vakauttaa
kuntataloutta.
Valtion tiukennettava omistajaohjaustaan
Suomalaisen metsäteollisuuden alasajo julmalla ja häikäilemättömällä
omistajapolitiikalla uhkaa rapauttaa teollisuutemme toista kivijalkaa,
metsäteollisuutta. Me emme voi hyväksyä kannattavien tehtaiden
lopettamista. Kemijärven ja Summan tehtaitten lopettamiset, Anjalankosken
paperikoneen pysäyttämiset ja Kotkan tehtaiden myyntiaikomukset
heikentävät Suomen kansantaloutta ja vaarantavat tuhansien ihmisten
toimeentulon. Vuosikymmeniä elinvoimansa metsästä ja sen tuomasta
hyvinvoinnista saaneiden paikkakuntien taloudellinen tulevaisuus on
vaakalaudalla. YT-neuvotteluissa on päästävä sellaisiin ratkaisuihin, että
tehtaat voivat jatkaa toimintaansa. Jos lopettamisiin kuitenkin
mentäisiin, ei hallituksen 15 miljoonan hätäpaketti näiden paikkakuntien
tilanteen helpottamiseksi ole missään määrin riittävä. Valtion panosten
korvaavien työpaikkojen luomiseksi tulee olla huomattavasti suuremmat.
SDP:n puoluevaltuusto vaatii hallitukselta voimakkaita toimia Venäjän
puutullikiistan ratkaisemiseksi. Puun hinnan nopea nousu ja Venäjän
puuntuonnin loppuminen uhkaavat koko suomalaisen metsäteollisuuden
toimintamahdollisuuksia. Porvarihallitus on laiminlyönyt puun
hintakehitykseen vaikuttamisen. Hallitus ei ole myöskään suunnannut
kansallisen metsäteollisuuden kehittämisohjelman mukaisia riittäviä
resursseja tiestön, rautateiden ja muiden puun kuljetusteiden ylläpitoon
ja kehittämiseen.
Sosialidemokraattien mielestä valtionomistajapolitiikkaa on tiukennettava.
Omistajaohjaukseen kuuluu myös inhimillinen ja reilu työnantajapolitiikka.
Valtion on julkistettava periaatteet siitä, minkälaista
henkilöstöpolitiikkaa valtion omistamissa yhtiöissä noudatetaan. SDP
vaatii, että hallitus esittää eduskunnalle selonteon valtion
omistajuudesta ensi vuoden aikana.
Koulujen yhteisöllisyyttä lisättävä
Yhteisöllisyyttä kaikilla kouluasteilla on vahvistettava.
Kouluterveydenhuollon resursseja on lisättävä koko koululaitoksessa.
Hallituksen päätös leikata nuorten mielenterveysrahoja on väärä. SDP:n
puoluevaltuusto vaatii näiden varojen palauttamista valtion talousarvioon.
Sosialidemokraatit haluavat uudistaa koulua ja nuorisokulttuuria niin,
että lasten ja nuorten hyvinvointi lisääntyisi. Yhteiskunnan on puututtava
netin kautta tapahtuvaan vihan, syrjinnän ja ahdasmielisyyden
levittämiseen. Vastuu tästä on kodeilla, kouluilla, viranomaisilla,
nettipalveluiden ylläpitäjillä sekä tietysti nuorilla itsellään. Tästä
tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja siitä tehtäviä yhteisiä
johtopäätöksiä.
SDP:n puoluevaltuusto
12.11.07 Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä: potilasturvallisuus tärkein
Eduskunnassa käsittelyssä oleva hallituksen esittämä pakkotyölakiehdotus ei
takaa potilasturvallisuutta. Potilaiden turvallisuus taataan vain sopimalla
työriita ennen joukkoirtisanomisten voimaanastumista. Ihmishengen
turvaamisen pitää olla ensisijaista kaikissa tilanteissa.
Olemme tuoneet hallituksen esittämän pakkotyölain valiokuntakäsittelyssä
vahvasti esille sosialidemokraattien linjan: ihmisten henget on turvattava
kaikissa tilanteissa ja palkkakiista ratkeaa vain neuvotteluilla ja
rahalla.
Joukkoirtisanoutumisten vaikutus potilasturvallisuuteen ja suojelutyön
teettäminen on ensisijaisesti ratkaistava neuvotteluteitse. Vasta
viimekädessä lailla, jonka on pohjattava osapuolten keskinäiseen
neuvotteluun, ei pakottamiseen.
Hallituksen esitys perustuu pakottamiseen. Sosialidemokraattisen ryhmän
ajamat pykäläparannukset perustuvat sopimuksen syntymiseen neuvotteluiden
avulla. Ryhmämme ajamat pykälämuutokset perustuvat lain pakottavan
luonteen
muuttamiseen neuvotteluihin perustuvaksi.
Sosialidemokraattinen ryhmä esittää, että henkilö voidaan määrätä
potilasturvatyöhön vain terveydenhuollon toimintayksikköä ylläpitävän
kunnan tai kuntayhtymän ja sosiaali- ja terveysalan ammattiliitto Tehy
ry:n
paikallisen ammattiosaston neuvottelutuloksen perusteella. Mielestämme
neuvotteluissa tulee löytää sopu suojelutyön rajoista.
Sosialidemokraattinen ryhmä esittää, että terveydenhuollon ammattihenkilön
ollessa työ- tai virkasuhteessa muuhun työnantajaan hän osallistuu
potilasturvatyöhön vain omalla suostumuksellaan.
Uhkasakko sanktiona tulee poistaa kokonaan. Sosialidemokraattien
pykälämuutokset pohjaavat neuvotteluihin ja sopimiseen, silloin uhkasakosta
tulee tarpeeton.
Valtioneuvoston selonteko kriisinhallinnasta, Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe 07.11.07
Hallitus on antanut eduskunnalle selonteon, joka on hämmentävän tekninen.
Siitä puuttuu kokonaisnäkemys ja visio. Tuntuu kuin usea eri
virkamiesnäkemys olisi yhdistetty ilman selkeää poliittista ohjausta.
Ensimmäinen kysymys on: Miksi ei esitetä perusteluja sille, että
Afganistanin ISAF-operaatio, Suomen osallistuminen EU:n sotilaalliseen
kriisihallintaoperaatioon Tshadissa sekä sotilasosaston asettaminen
korkeaan valmiuteen osana EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa, on leivottu
samaan selontekoon? Mitä ovat linkit näiden kolmen asian välillä?
Kun on näkyvissä, että Balkanin operaatioissakin tapahtuu muutoksia, niin
eikö olisi ollut perusteltua antaa kokonaisvaltainen selonteko Suomen
osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan? Miksi osallistumme?
Mikä on taloudellinen kokonaisuus? Hintalappukin on arvioitava uudelleen,
varsinkin kun Tshad tulee mukaan aivan uutena operaationa. Selonteossa ei
näy myöskään integroidun mission ajatusta, jossa kriisinhallinta,
rauhanrakentaminen, jälleenrakentaminen nähdään kokonaisuutena.
Sotilaallisen voiman lisäys ei todellakaan riitä ratkaisuksi
Afganistanissa. Tarvitaan poliittinen ratkaisu ja siviiliväestön
luottamus. Juuri sen takia kokonaisuus on tärkeä. Visiossa olisi hyvä olla
myös näkemys myös, miten operaatioista tullaan pois, jotta operaatioista
ei tule itse ongelmaa.
Visio ja kokonaisnäkemys ovat tärkeä osa sekä kansanedustajien että kansan
informointia, jotta voisimme kantaa yhä vaativammasta operaatiosta yhä
laajemman vastuun.
Suomen tulee osallistua länsimaiseen taakanjakoon Afganistanissa, mutta
osallistumisemme on perusteltua myös siksi, että Suomen oma turvallisuus
alkaa kaukana maamme rajojen ulkopuolella, kuten viimeaikaisissa
turvallisuuspoliittisissa selonteoissa on tapana todeta. Afganistan tuottaa
noin 92 % maailman heroiinista. Tuo massiivinen huumetuotanto näkyy
Euroopankin kaduilla.
Eilinen itsemurhaisku tapahtui pohjoisessa Baghlanin kaupungissa. Alue ei
kuulu suomalaisten vastuualueeseen. Kymmenien ihmisen kuolema kertoo
heikentyneestä turvallisuustilanteesta..
Suomalaiset rauhanturvaajat ja eri järjestöiden työntekijät joutuvat
toimiaan sekä Afganistanissa että Tshadissa erittäin vaativissa oloissa.
Ei siis mitään kanttiinitehtäviä, kuten puolustusministeri Häkämies
taannoin totesi. Siksi on hyvä, että nyt tämän selonteon käsittelyn
yhteydessä ulkoasianvaliokunta ja eduskunta pääsevät käsittelemään aihetta
syvemmällä tasolla.
Afganistanista on tullut entistä vaarallisempi komennus. Se on kaiken
rehellisyyden nimissä myönnettävä. Vaikka maassa on otettu edistysaskelia
Talebanin syrjäyttämisen jälkeen muun muassa politiikan, talouden ja
tasa-arvon aloilla sen kehityshaasteet ovat kuitenkin edelleen valtaisat.
Myöskään rajanaapuruus Pakistanin kanssa ei ole ongelmaton.
Afganistanin selviytyminen ja jälleenrakentaminen ovatkin riippuvaisia
kansainvälisen yhteisön pitkäaikaisesta sitoutumisesta. Afganistanin
luisuminen takaisin sotaan ja vielä suurempaan sekasortoon on estettävissä
tukemalla pitkäjänteisesti Afganistanin jälleenrakennusta ja kehitystä.
Suomen ei ole syytä laajentaa osallistumistaan Etelä-Afganistaniin, jossa
käytännössä katsoen voidaan puhua jo sodasta.
Suomen mukanaan tuomasta lisäarvosta ehkä tärkein onkin sekä aikaisempi
aktiivinen osallistuminen oikeussektorin kehittämiseen. Hyvä hallinto,
oikeusvaltiokehitys ja ihmisoikeudet parantavat suoraan inhimillistä
turvallisuutta Afganistanissa. Sosialidemokraatit tukevat hallituksen
linjauksia suomalaisen kriisinhallinnan, humanitaarisen avun sekä
kehitysavun tuella edesauttaa Afganistanin kehittymistä parempaan
suuntaan. Suomi voisi mielestämme laajemminkin profiloitua
oikeusvaltiokehityksen tukemisen asiantuntijana.
Tarvitsemme myös vahvaa kehitysyhteistyötä ja siviilikriisinhallinnan
keinoja. Tämän takia on tärkeää, että Suomi nostaa kehitysavun tasoa
keskitettyihin avustuskohteisiin rahoittamalla monenkeskisten
organisaatioiden ja järjestöjen kautta tuettuja hankkeita..
Ja koordinaatiota ei voi koskaan liikaa korostaa, mutta ongelma on
tunnettu: kaikki haluavat koordinoida, mutta kukaan ei halua tulla
koordinoiduksi.
Sosialidemokraattien mielestä hallitus olisi voinut selonteossa käsitellä
myös Suomen kehitysyhteistyöapua Afganistaniin. Miksi näin ei tehty,
selvinnee eri ministerien ristiriitaisista lausunnoista.
Ministeri Häkämies on vaatinut entistä tiiviimpää yhteistyötä
kriisinhallinnassa. Häkämiehen mukaan aktiivisessa osallistumisessa
kriisinhallintaan tulisi ottaa huomioon arvioitaessa maamme
kehitysyhteistyöpanosta. Häkämies käytti esimerkkinä Afganistania
puhuessaan syksyllä maanpuolustuskurssien avajaisissa. Kuitenkaan Suomen
panosta Afganistaniin ei katsota kokonaisuutena.
Ministeri Väyrysen mielestä Suomen osallistuminen kansainväliseen
kriisinhallintaan on jo viritetty äärirajoille (Tervolassa 16.9.2007).
Ministeri Väyrynen on myös todennut, että sotilaallisissa kriisitilanteissa
kehitysyhteistyön edellytykset ovat heikot. Tähän ajatteluun perustuen
Afganistanin kehitysyhteistyöstä tehdään perusteellinen arviointi, jonka
pohjalta tulevan yhteistyön taso ja kohdentaminen ratkaistaan.
Sosialidemokraatit eivät täysin allekirjoita tätä ajattelutapaa.
Afganistanistakin löytyy esimerkkejä, joissa kehitysyhteistyöprojektien
avulla ihmisten turvallisuutta tasa-arvoa ja koulutustasoa on kyetty
turvaamaan ja kehittämään. Näitä projekteja ei voi ja eikä ole syytä
irrottaa suuresta kokonaisuudesta. Onkin syytä kysyä kuinka kattava
tuleva
kehitysyhteistyöarviointi on? Ketkä sen suorittavat ja onko arvioinnille
annettu riittävä aika Afganistanin erittäin vaikeissa olosuhteissa?
Olisi hyvä myös tietää, mikä on hallituksen yhteinen linja Afganistanissa
perinteisen kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön yhteensovittamisessa?
YK:n johtaman Darfurin rauhanturvaoperaatio on tähän mennessä suurin ja sen
tarkoituksena on hillitä tätä nykyä kuohuttavinta ihmisoikeuksien
polkemista. YK:n rooli on merkittävä ja sitä on tuettava kaikin voimin.
Suomella on nyt valmius osallistua EU-maiden kanssa Darfurin kriisiin
nivoutuvaan Tsadin operaatioon. Kansainvälisen yhteisön on oltava
herkkänä, ettei Darfurista tule uusi Ruanda
Tsadin operaatiosta tulee erittäin vaativa. Lista on pitkä: poliittinen
epävakaus, alueen koko ja fyysiset olot, matala kehitystaso ja
infrastruktuurin puute, konfliktin moniulotteinen luonne sekä alueella
vallitseva yleinen järjestyksen puute. Pitkien etäisyyksien ja heikkojen
maayhteyksien vuoksi riittävän taktisen ilmakuljetuskyvyn varmistaminen on
kriittinen tekijä operaation toteuttamiseksi. Ilmastonmuutoksen pahentama
kuivuus kärjistää alueella aina esiintynyttä kilpailua viljely- ja
laidunmaasta. Alueen tilanteessa ei ole viime kuukausina tapahtunut
edistystä.
Kaikki merkit osoittavat, että Darfurin konflikti vakavasti heikentää
Tshadin jo horjuvaa vakautta rajojen yli tapahtuvan pakolaisten,
kapinallisten, muiden aseistettujen joukkojen ja rikollisten liikkumisen
seurauksena. Tshadin ja Sudanin väliset suhteet ovat ongelmalliset ja
toistuvasti allekirjoitetut rauhasopimukset ovat jääneet noudattamatta.
Tuorein rauhansopimus Tshadin ja Sudanin välillä solmittiin Saudi-Arabian
johdolla 3.5.2007. EU:n tavoitteena on ollutkin edistää Tshadin sisäistä
vakautta tukemalla poliittista dialogia ja poliittisen järjestelmän ja
hallinnon kehittämistä.
Olemme vakuuttuneita, että suomalaisilla rauhanturvaajilla on annettavaa
sille, että tilanne alueella rauhoittuisi ainakin niin, että YK:n
avustuskuljetukset pakolaisille voitaisiin toimittaa turvallisesti
perille. On myös luonnollista lähettää alueelle niitä miehiä ja naisia,
jotka osallistuivat EU:n valmiusjoukkojen päivystykseen.
On erittäin tärkeää, että Suomi on läsnä omalla panoksellaan myös
Sudanissa. Ensinnäkin kriisi on todella suuri ja toiseksi sen on
YK-johtoinen. Sosialidemokraatit korostavat, että Suomen ei pidä unohtaa
YK-johtoisia operaatioita. Libanonista vetäytymisen jälkeen YK-johtoisen
operaatioiden määrä laskee merkittävästi. Välillä saa sellaisen
vaikutelman, että YK-operaatiot eivät olisi sotilaallisesti niin
kiinnostavia ja haastavia. Toivottavasti tämä tulkinta on väärä ja
hallitus muistaa kriisinhallintastrategiassaan myös YK:n aseman.
Mitä tulee NRF-osallistumiseen, rauhallinen harkinta on tässäkin asiassa
tarpeen. Kannanmäärittely on mahdollista sen myötä, kun itse saamme
kokemusta EU:n omista nopeantoiminnanjoukoista ja Naton suunnitelmat
täsmentyvät. NRF-osallistumista ei pidä kytkeä Nato-jäsenyydestä käytävään
keskusteluun eikä näistä joukoista pidä antaa väärää kuvaa puhumalla
olympiakisojen turvamiehistä.
Mukanaolo näissä tehtävissä ei tee meistä Naton jäseniä eikä toisaalta
ulosjäänti pidä meitä ulkona Natosta. On syytä tunnustaa, että
NRF-tehtävät ovat sotilaallisesti vaativia. Mahdollisen osallistumisemme
tuleekin palvella Suomen etuja ja perustua resurssiemme realistiseen
arviointiin. Mukanaolo voi toteutua myös pienimuotoisesti vaikkapa
upseerien tai teknisen tuen kautta.
Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari (sdp)
03.10.07 Opposition välikysymys hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamisesta (SDP)
Opposition yhteinen välikysymys on sosialidemokraateille erityisen tärkeä. (Välikysymys kumpuaa paljon syvällisemmistä arvoista ja lähtökohdista kuin perinteinen "yhden asian" välikysymys.) Sosialidemokraattiset eduskunta-ryhmät ovat eri vuosikymmenillä tehneet historiallisen työn kuntien hyvin-vointipalvelujärjestelmän luomiseksi. Siksikään ei voi nyt vain katseella seurata, kuinka porvarihallitus on murentamassa palvelujen rahoituspohjaa ja on heikentämässä esimerkiksi vanhustenpalvelujen ja terveydenhoidon kehittämistä.
Me sosialidemokraatit olemme todella huolissamme kunnallisista palveluista ja kuntataloudesta. Panos-tukset terveys- ja vanhustenpalvelujen kehittämiseen ovat täysin riittämättömiä tiedossa oleviin tarpei-siin nähden. Kiireellisin moraalinen tehtävämme - vanhustenhoivan kuntoon saattaminen - on laimin-lyöty.
Hallituksen politiikka johtaa siihen, että useiden kuntien on pakko kiristää verotusta ja nostaa maksuja. Ehkäpä pyrkimyksenä onkin ideologisesti ajaa ihmiset yksityisten terveyspalveluiden piiriin.
Asiaan on mielestäni viisaasti ottanut kantaa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield kolumnissaan "Julkinen valta ja kauppiasmoraali". Blåfieldin mukaan "Kun julkista palvelua aletaan muokata yksityisen liiketoiminnan periaatteilla, vaihdetaan moraalikoodia. Viime kädessä on kyse siitä, mitä varten julkista palvelua on; se on perusta, jolle yhteiskunnan muu toiminta rakentuu. Siksi on tärkeätä, että sitä tehdään yhteistä hyvää korostavan periaatteen mukaan".
Tahdon vielä erikseen alleviivata kirjoittajan näkemystä yhteisestä hyvästä. Yhteinen hyvä, laadukas palvelu on se, mitä me sosialidemokraatit kunnallisilta palveluilta toivomme ja vaadimme.
Välikysymyksen toinen tärkeä ja syvällinen lähtökohta kuntarahoituksen puutteiden ohessa on kansa-laisten pettäminen vaalilupauksilla. Kun koko hallitus kantaa vastuun riittämättömistä panostuksista kuntapalveluihin, niin äänestäjien pettäminen menee erityisesti kokoomuksen piikkiin. Suora lainaus ja kysymys, minkä puolueen puheen-johtaja ja kuka vaalien alla sanoi näin: -" Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden nais-valtaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen
korotustason."
Ensimmäisen kerran historiassa on äänestäjät petetty näin rankasti!
Kokoomus petti muitakin lupauksiaan. Ajan puutteen vuoksi totean vain, että ennen vaaleja kokoomukselle oli kynnyskysymys, että lapsilisät sidotaan indeksiin. Mitä tapahtui? - ei sidottu ja lapsilisän korotuksen saa vain 20 % perheistä eli 80 % lapsiperheistä jää tämän korotuksen ulkopuolelle. Tämä on enemmän kuin noloa! Se on äänestäjien pettämistä!
Samlingspartiet har klart svikit sina vallöften och inte heller hållit sina övriga löften. På grund av tidsbristen konstaterar jag bara att före riksdagsvalet hade samlingspartiet som tröskelfråga för sin regeringsmedverkan att barnbidragen skulle bli indexbudna. Vad hände: ingen indexbidning sker och endast 20 % av familjerna får barnbidrags-höjningen, 80 % av barnfamiljerna lämnades alltså utanför denna förhöjning. Det här är inte bara skenant! Det är att bedra väljarna!
Kokoomus on syönyt keskeiset vaalilupauksensa puolessa vuodessa vaalien jälkeen. Suomen eduskun-nan juhliessa 100 v. historiaansa, on sopivaa vaatia kansalaisille vaaleissa edes jotain kuluttajasuojaa. Kokoomus onkin tarpeen jättää jälki-istuntoon, seisomaan vilpoiseen komeroon, haalistunut ruiskukka rintapielessä ja taskussa vakava kirjallinen varoitus, kotimuistutus petetyistä lupauksista Suomen kansalle.
Nyt jos koskaan kansalaisilta vaaditaan tarkkaa medialukutaitoa. Kokoomus on lähtenyt keksimään erilaisia kiertoilmaisuja ja jopa uutta laskuoppia, jotta esim. hoitoalan palkkaratkaisu saataisiin näyttä-mään paremmalta suhteessa lupauksiin. Kunta-alan tasa-arvoerä on suuruudeltaan 2 prosenttia ja lisää kuntien palkkausmenoja 340 milj. euroa vuodessa. Hallitus täyttää näin vajaa puolet lupaamastaan summasta.
Tosiasiaksi jää että palkkauksen kiistatonta jälkeenjääneisyyttä kurotaan kiinni sairaanhoitajien näkö-kulmasta n. 50 eurolla. Porvarihallitus on niitannut pääministerin suulla kiinni sen, ettei seuraavallakaan sopimuskaudella 2,5 vuoden päästä ole odotettavissa mitään lisäpanostusta palkkaratkaisuun. Tämä osoittaa kyllä koko hallituksenkin välinpitämät-tömyyden hoitaa pitkäjänteisesti naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyysongelmaa.
Sosialidemokraattien mielestä tarvitaan edelleenkin useamman vuoden ohjelma palkkatason korjaami-seksi. Se on ainoa tapa, jolla tähän hyvää tavoitteeseen päästään. (Myös hallituksen tulee olla mukana ja sitoutua monivuotiseen palkkaohjelmaan.)
Mutta kokoomuksen edustajat käyttävät aikaansa uuden laskuopin tekemiseen. Puheet siitä, että hoito- ja eräät muut työntekijät saavatkin palkanko-rotuksiin neljän vuoden aikana 600 milj. euroa ovat lapsellisia. Se nyt vielä puuttuisi, että hallitus ottaisi sovitut korotukset pois kahden vuoden päästä. Samalla logiikalla voisi yrittää väittää, että kansane-läkettä tullaan korottamaan 80 euroa, kun se nyt vaan on 20 euroa eläkkeensaajaa kohden!
Kokoomuksen hätätilasta kertoo paljon heidän uusi laskuoppiyrityksensä. Poistuiko Osmo Soininvaaran myötä myös vihreistä halu käyttää perinteistä matematiikkaa ja logiikkaa? Eikö yksikään vihreä edustaja uskalla nousta arvostelemaan kokoomuksen uutta laskutapaa, jossa "tarkoitus pyhittää keinot".
Miltähän keskustalaisista tuntuu, kun kokoomus sanoo tekevänsä historiaa, vaikka edellinen hallitus sai aikaiseksi kunta-alan palkkaohjelman, jossa työntekijät saivat 3,9 prosentin ylimääräisen palkankoro-tuksen TUPOssa sovitun lisäksi. Sosialidemokraattien ja keskustan punamultahallitus tuki palkkaohjelmaa (omalla panoksellaan). Koska julkisella alalla työskente-levät ovat valtaosaltaan naisia, toimi punamultahallitus tässä nimenomaan tasa-arvopolitiikkaa edistäen.
SDP:n pitkäjänteinen ja johdonmukainen linja on tähdännyt useiden vuosien ajan naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon kaventamiseen. Kokoomuk-sen rooli historiallisessa tarkastelussa on ollut vilttiketjussa istuminen ja kertasuorituksiin panostaminen.
Tasa-arvoerät ovat olleet osa tulopoliittisia sopimuksia aina vuodesta 1989 lähtien. Aloitteen tasa-arvoeristä tekivät nykyisten
keskusjärjes-töjen monet jäsenjärjestöt ja ammattiliitot.
Sosialidemokraattien vaaliohjelmassa oli tärkeä lupaus, josta pidämme kiinni. Haluamme lisätä sekä työntekijöiden määrää hyvinvointipalveluissa että parantaa palkka- ja työoloja. Vaalikausi tulee osoittamaan, että opposition yhteinen 600 miljoonan talousarvioaloite, on tuiki tärkeä työntekijöiden palkka- ja työolojen parantamisessa.
Kiire, ylikuormitus ja tehokkuuden vaatimus ovat yksi julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vitsauksista, mutta eivät yksin julkisen vaan koko työelämän trendi.
Toimihenkilöunioni teki hiljakkoin tutkimuksen, jonka mukaan 68 prosenttia kansalaisista vaihtaisi 2 % palkankorotuksen viikon ylimääräiseen lomaan. Myös työministeriön työolobarometrit osoittavat, että samaan aikaan kun työhön sitoutuneiden osuus on kasvanut, myös työn keventämistä tai vähentä-mistä haluavien osuus on lisääntynyt. Kasvu kertoo muun muassa työelämän rasittavuudesta ja myös siitä, että ihmisillä on tarve saada aikaa muuhunkin kuin työssä käymiseen.
Ihmisen elinkaaressa on erilaisia jaksoja, jolloin muut asiat - kuten perhe ja pienet lapset - ovat tärkeämpiä kuin työ. Myös ammattitaidon ylläpitäminen tai uuteen ammattiin kouluttautuminen on osa normaalia elämää ja hyöty siitä koituu viimekädessä työnantajalle ja yhteiskunnalle. Siksi myös se aika on yhtä arvokasta kuin työelämässä vietetty aika. Nämä työelämän haasteet koskevat samalla tavalla niin julkista kuin yksityistäkin sektoria. Siksi ne on syytä ottaa huomioon jo nyt keskusteltaessa julkisen terveydenhuollon tulevaisuudesta.
Me sosialidemokraatit emme ole unohtaneet vanhustenhuollon kehittämistarpeita. Olemme valmiit vaaliohjelmamme mukaisesti korottamaan kuntien rahoitusta merkittävästi, jotta ikäihmisten palvelut pa-ranevat. Henkilöstöä tarvitaan lisää sekä vanhusten kotipalveluihin että laitospalveluihin. Omaishoitajien tukipalveluja, vapaapäiviä, koti-palveluja ei saada toimivaksi ilman lisähenkilökuntaa.
Riittävä palkkataso on yksi avaintekijä julkisen sektorin palveluiden parantamiseen. Tärkeästä ja vaativasta työstä on maksettava kunnon palkka. Lisäksi työolosuhteiden on oltava sellaisia, että korkean ammattietiikan omaavat työntekijät voivat suoriutua työstään ammatin vaatimusten mukai-sesti. Tämä voi onnistua vain, jos resurssit palveluissa ovat riittäviä. Valitettavasti Vanhasen porvarihallitus tuo syvän pettymyksen tässä tärkeimmässä asiassa.
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän I varapuheenjohtaja Jukka Gustaffsson
18.09.07 Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro talousarvioesityksen lähetekeskustelussa
Vanhasen-Kataisen hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi on suurten puheiden ja pienten tekojen, unohdettujen vaalilupausten ja rikottujen toiveiden budjetti. Kirjailija Pentti Haanpää sen ehti jo muotoilla ajat sitten: "Lupausta, lupausta se vain on, eikä antia..."
Porvarihallitus sai taloudessa vahvan perinnön. Talous kasvaa tänäkin vuonna yli 4 prosentin vauhtia ja työllisyys vahvistuu 50 000 hengen vuosivauhdilla, kuten aamun tuoreet tiedot kertovat. Vanhasen-Kataisen hallitus makaa nyt hyvän perinnön päällä, mutta miten se tätä perintöä käyttää?
Inflaatio tulee ensi vuonna nousemaan - rohkeimpien ennusteiden mukaan jo yli 3 prosenttiin. On selvää, että 2 prosentin eläkkeiden indeksi korotukset on jo etukäteen syöty. Myös palkankorotuksista inflaation kiihtyminen vie leijonanosan.
Mitä tekee porvarihallitus? Hallitus laittaa rahan arvon heikentymiseen lisää vauhtia nostamalla veroja ja maksuja. Hallituksen keskeiset ministerit vähättelevät inflaatioriskiä ja sulkevat korvansa asiantuntijoiden varoituksilta.
Kohoava inflaatio sekä hallituksen maksu- ja veropolitiikka tuovat ensi vuonna monelle kotitaloudelle ikävän yllätyksen.
Hallitus on lähtenyt leikkaamaan työllisyyden tukemiseen ja ihmisten auttamiseen tarkoitettuja määrärahoja. Kuntien työllistämismahdollisuuksia karsitaan nyt kovalla kädellä, vaikka hyvin tiedetään, ettei moni pitkäaikaistyötön tule kelpaamaan yksityiselle elinkeinoelämälle edes tukirahoilla. Auttavia töitä muun muassa sotaveteraanien kotiavussa, lasten iltapäiväkerhoissa ja vanhustenhoidossa tehneiltä viedään nyt auttamisen mahdollisuus. Kolmannen sektorin ja työttömien omien järjestöjen työllistämismahdollisuuksia leikataan niin, että olemme jo nähneet työttömien ensimmäiset mielenosoitukset alkusyksyn aikana.
Jo vanhat roomalaiset sen sanoivat: tyhjästä ei synny mitään.
Rakennemuutoksesta kärsivien paikkakuntien auttamiseen tarkoitettuja määrärahoja leikataan. Olettaako hallitus, että Joensuussa tai Kuusankoskella nähdyt ikävät yllätykset loppuvat, kun näin tehdään? Itä- ja Pohjois-Suomessa iskee erityisen ikävästi työllisyysperusteisten investointiavustusten leikkaaminen.
Samaan aikaan kuitenkin syntyy uusia työpaikkoja. Avautuvien työpaikkojen määrä on noussut jo 50 000:n paremmalle puolelle. Hyvä näin, mutta suureksi kysymykseksi tulee, miten varmistetaan, että avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat kohtaavat. Hallitus asetti asiaa ratkomaan oikein työryhmän, ja tulosta luvattiin budjettiriiheen mennessä. Budjettiriihi oli ja meni, hiljaisuus laskeutui asian ylle. Tässä niitä työllisyysmäärärahoja nyt tarvittaisiin, jotta oikea koulutus löytyisi oikeille ihmisille.
Erityisen tiukille joutuvat lapsiperheet. He maksavat yhtä aikaa kohoavia lainanhoitokuluja, nousevia sähkö- ja polttoainelaskuja sekä päivähoidon ja terveydenhoidon kohoavia asiakasmaksuja. Sadantuhannen euron velallinen maksaa ensi vuonna hyvinkin toistasataa euroa enemmän kuussa korkomenoja kuin lainaa ottaessa pari vuotta sitten. Jos vielä sattuu asumaan sähkölämmitteisessä omakotitalossa tupsahtaa tähän lisää parhaassa tapauksessa 30 prosentilla nouseva sähkölasku. Se on satoja euroja vuodessa.
Ennen vaaleja Helsingin Sanomien vaalikoneessa eräs nykyinen ministeri lupasi nostaa jokaisen lapsen lapsilisää nykyjärjestelmän mukaisessa suhteessa: "Lapsilisiin tarvitaan tasokorotus ja lapsilisät tulee sitoa elinkustannusindeksiin. Näin niiden reaaliarvo, eli ostovoima, säilyy samana elinkustannusten noustessa." Näin luvattiin. Tuntuuko tämä lupaus tutulta, ministeri Katainen?
Neljä viidestä lapsiperheestä näkee lapsilisien korotuksen vain hallituspuolueiden vaalipuheissa, ei tilillään. Nyt ei todellakaan pala vihreä valo lapsiperheille. Lapsilisät pidetään nyt kahdeksan vuotta ennallaan, sillä edellinen korotus tehtiin vuonna 2004
sosialidemokraattisen sosiaali- ja terveysministerin esittelystä.
Edellisellä vaalikaudella kokoomus teki joka vuosi budjettiesityksen lapsilisien sitomisesta indeksiin. Nyt kun kokoomus on hallituksessa, on kumman hiljaista. Jos tämä malli olisi päässyt unohtumaan, niin minulta kyllä löytyy teidän aikaisemmat ehdotuksenne. Ei ole tulossa lapsilisiin indeksikorotuksia, vaikka vielä ennen vaaleja kokoomus ilmoitti tämän asian olevan kokoomukselle hallituskysymys, kynnyskysymys. Ilmeisesti porvarihallituksessa ovat kynnykset ja indeksit menneet pahasti sekaisin, sillä indeksiin ensi vuonna tullaan kyllä sitomaan päivähoidon maksut. Näin lapsiperheet pääsevät jatkossa nauttimaan indeksistä päivähoitomaksujen jatkuvan nousun muodossa.
Lapsissa on maan tulevaisuus, sanotaan. Millaista tulevaisuutta porvarihallitus meidän lapsiperheille rakentaakaan? SDP katsoo, että lapsilisien korotuksen tulee koskea kaikkia lapsiperheitä. Tulemme tekemään talousarvioaloitteen, jossa esitämme ensimmäisen lapsen lapsilisän selvää nostamista, jolloin hyöty tulee kaikille perheille.
Viime keväällä oppositio yksissä tuumin vaati hallitusta toteuttamaan eläkkeensaajien verokorjauksen ensi vuoden alusta, asian, josta kaikki suuret puolueet ja vähän pienemmätkin olivat vaalitaistelussa samaa mieltä. Tästä hallitus johdonmukaisesti koko kevään sinnikkäästi kieltäytyi. Kun kesällä ilmoitimme, että asian hoitamatta jättäminen johtaa syksyllä eduskunnan kokoontuessa välikysymykseen, ilmestyi verokorjaus kiltisti hallituksen budjettiesitykseen. Oppositio siis voi vaikuttaa asioihin, kun se toimii oikea-aikaisesti ja yhdessä.
Mutta kesken jää eläkeläistenkin aseman parantaminen porvarihallitukselta. Moni pienen eläkkeen saaja on oikeutetusti huolissaan toimeentulostaan ensi vuonna. Hallituksen verolinjausta tuleekin korjata, niin että myös pientä työeläkettä saavat, saavat oikeutetun hyvityksen kohoaville hinnoille ja maksuille.
Vaaleissa hallituspuolueet lupasivat eläkeindeksien korotusta. Taisi löytyä kokoomuksen ohjelmasta tällainen asia. Ei, ei löydy esitystä ensi vuoden budjetista. Asia on kuulemma työryhmässä. Käykö tässä samalla tavalla kuin näyttää käyvän sosiaaliturvan isossa remontissa? Neljä vuotta pidetään puhetalkoita ja sitten asia lykätään seuraavalle hallitukselle. Pääministerihän on keksinyt tässä jo ihan ikioman ikiliikkujansa: kun työt porvarihallitukselta jäävät tekemättä, on saman hallituspohjan jatkettava
myös ensi eduskuntavaalien jälkeen.
Porvarihallituksen käsi on kylmä monia pienituloisia kohtaan. Oikeudenmukaisuus vaatiikin, että verotettavan tulon alarajaa nostetaan, jolloin myös pienituloisemmille jää enemmän rahaa käteen. Samoin on parannettava asumistukea ja muuta sosiaaliturvaa jo ensi vuonna eikä jätettävä tarpeellisia parannuksia lepäämään tälle neljän vuoden uuninpankolle. On syytä muistaa, että Suomi on tänään 20 miljardia varakkaampi kuin mitä se oli neljä vuotta sitten. Siinä on myös toimintamahdollisuuksia jopa Vanhasen-Kataisen hallitukselle.
Sivistynyt yhteiskunta huolehtii myös ihmisten henkisestä hyvinvoinnista. Tämä edellyttää riittäviä panostuksia kulttuuriin. Eduskuntaryhmämme ei hyväksy hallituksen suunnitelmia leikata veikkausvoittovarojen kautta kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön voimavaroja. Sosialidemokraattien mielestä tekijänoikeuskysymykset tulee jatkossakin säilyttää opetusministeriössä.
Unohdettujen vaalilupausten suureen koriin kuuluvat lupaukset pienemmistä peruskoulun opetusryhmistä ja satsauksista yliopisto-opetukseen sekä kuntien pätkätöiden määrän vähentämisestä. Nythän olemme kuulleet, ettei opetusryhmien koosta enää pidäkään antaa sitovia määräyksiä. Tässä riittää hurskaat toiveet kunnille.
Kouluväen lisäksi petettyjen joukkoon kokee kuuluvansa myös yliopistoväki. Hallitus mainostaa suuresti yliopistorahojen pientä lisäystä ensi vuonna, mutta jättää kertomatta, että palkkamenoihin tehtävät säästöt ja kohoavat Senaatin vuokrat vievät tilanteen pakkaselle. Yliopistojen rehtorit ja talousjohtajat taitavat kuitenkin olla paitsi luku- myös laskutaitoisia.
Kokoomus lupasi ottaa pätkätöiden vähentämisen kuntien valtionapujen kriteeriksi, mutta vaikka kuntapäättäjä hommaisi kuinka suuren suurennuslasin tahansa, ei tästä ministeri Kataisen budjettikirjasta löydy tätä puheenjohtaja Kataisen lupausta. Ettei vaan olisi työryhmässä tämäkin lupaus.
Suuriin lupauksiin kuului kokoomuksen lupaus tasa-arvotuposta. Tupo kaatui jo alkumetreille, hallitus nosti kädet pystyyn, ja hallituksen vastuu tasa-arvoisen kuntapalkkauksen rahoituksesta puolestaan kaatui viime keskiviikkona.
Ennen vaaleja suuriäänisesti luvattiin, että valtio hoitaa koko tasa-arvoisen palkkaratkaisun eikä asiaa laiteta kuntien maksettavaksi.
Lopputulos kutistui viime viikolla 150 miljoonaan euroon, jolla tasa-arvoa voidaan toteuttaa pari promillea vuodessa tämän vaalikauden aikana. Pääministeri Vanhasen aikaisempi toteamus, ettei hallituksen panos ole"maata kaatava" ja että "se voisi olla suurempikin" sai todellisen sisällön. Ei ihme, etteivät hoitajat ole tyytyväisiä, ja moni kuntapäättäjä joutuu parhaillaan ihmettelemään, miten ensi vuoden budjettiesitys kunnissa kootaan ilman veronkorotuksia.
Viikko ennen eduskuntavaaleja kokoomuksen puheenjohtaja Katainen sanoi, ettei kokoomus ole sellaisessa hallituksessa, joka ei toteuta kokoomuksen vaalilupauksia. Silmäni taitavat kuitenkin kertoa aivan jotain muuta.
Eduskuntaryhmämme pitää tärkeänä, että lupaukset pidetään ja tulevaisuuden satsaukset tehdään. Aikuisväestön ammatilliset edellytykset pärjätä muutoksessa ovat tällöin erityisessä asemassa. Emme voi hyväksyä hallituksen päätöstä ajaa aikuisten ammattikoulutukseen tähdätty Noste-ohjelma alas aikana, jolloin meillä on 300 000 ihmistä puutteellisen peruskoulutuksen varassa työelämässä, ihmisiä jotka ovat nopeimmin joutumassa syrjäytymisuhan alle. Siksi tulemme tekemään tähän liittyen
korjausehdotuksia.
Ilmastonmuutokseen vastaamiseen budjettiehdotus sisältää kovin vähän todellisia uusia ratkaisuja. Ekologinen verouudistus kutistui sähköveron ja polttoaineveron korotukseksi. Hallitus itsekin arvioi, vai ovatko virkamiehet kirjoittaneet tekstin, ettei sähköveron korotuksella ole mitään vaikutusta kulutukseen - kyseessä on siis vain hallituksen lisätulolähde, joka kohdistetaan yksin kotitalouksiin. Onhan teollisuus ja maatalous päätetty vapauttaa tästä taakasta.
Puheet ennen vaaleja ja teot vaalien jälkeen kohtaavat porvarihallitukselta kovin vaillinaisesti. Kukahan nykyinen ministeri mahtoikaan ennen vaaleja vaatia kohoavien sähkönhintojen kompensaatioksi sähköveron poistamista? Entä kuka nykyinen ministeri vaati ennen vaaleja ajoneuvon dieselveron poistamista kokonaan ja esitti sitten vaalien jälkeen dieselin verotukseen bensiiniä suurempia korotuksia? Tuntuuko yhtään tutulta, ministeri Katainen?
Ilmastonmuutokseen vastaamisessa avainasemassa ovat liikenneratkaisut. Nyt pitäisi olla rohkeutta suosia joukkoliikennettä, jotta liikenteen päästöt saataisiin kuriin. Työsuhdematkalipun veroetua pitää parantaa, ja valtio voi näyttää tässä esimerkkiä antamalla työsuhdematkalipun koko henkilöstölleen.
Junaliikenteen sujuvuudesta pitää huolehtia huolehtimalla kunnostus- ja parannustöiden riittävästä rahoituksesta. Samoin tieverkon rapautumisen estäminen edellyttää tienpidon määrärahojen lisäämistä, asia, jolla on erityisen suuri merkitys harvaanasutun maaseudun elinvoimalle.
Häpeäpilkku tässä budjettiesityksessä on ympäristöjärjestöjen määrärahojen leikkaus. Valitan, että vihreiden panokseksi jäi tämän leikkauksen pienentäminen siitä, mitä keskustalainen ympäristöministeri esitti. Mutta leikkaus mikä leikkaus on lopputulos.
Suuret lupaukset huolehtia kunnallisista palveluista, erityisesti terveydenhuollosta ja vanhustenhoidosta, ovat kaikkien muistissa. Hallitus toteuttaa kyllä kuntien indeksikorotukset täysimääräisesti, kuten edellinen eduskunta päätti. Uutta rahaa tämä kuitenkaan ei ole, vaan korvausta kustannusten tulevasta noususta. Mitään todellista muutosta valtio-kunta-suhteeseen ei tule. Vanhustenhoidon ja terveydenhoidon puutteisiin tarjotaan nyt laastaria.
Korkeasuhdanteessa valtionvelan lyhentämien on perusteltua tulevaisuuteen varautumiseksi, mutta yhtä tärkeätä on varautua väestön ikääntymiseen ja vanhusten hoitoon jo tänään.
Hallituksen kehitysyhteistyölinjaukset tuovat pahan mielen jo lähdössä. Tingitytkään prosenttitavoitteet, 0,51 prosenttia vuoteen 2010 mennessä, eivät ole toteutumassa. Budjettiriihessä ainoastaan ministeri Väyrynen uskalsi enää edes puhua tämän asian puolesta.
Hallituksen budjettiesitykseen kuuluu myös hyviä ehdotuksia. Ne tulevat saamaan meiltä rehdin tuen. Iloitsemme siitä, että kansaneläkkeitä nostetaan, ja siitä, että edellisen eduskunnan päätös kuntien kalleusluokituksen poistamisesta toteutetaan ilman uusia viivytyksiä. Tämähän tukee muun muassa kansaneläkkeiden nostoa toisen kalleusluokan kunnissa. Opintorahan nostosta oli myös yksimielisyys ennen vaaleja, mutta olisimme odottaneet sen toteutuvan vaalilupausten mukaisesti vuoden alusta eikä sitä lykättävän myöhemmin syksyyn.
Eduskuntaryhmämme tulee esittämään nyt kuultuun budjettiesitykseen omat korjauksensa. Ne on tarkoitettu vahvistamaan työllisyyttä, rakentamaan huomisen hyvinvoinnille edellytyksiä tänään ja vähentämään sitä oikeudenmukaisuuden vajetta, johon Vanhasen-Kataisen porvarihallituksen esitys johtaisi.
Kokoamme näistä ehdotuksista valiokuntakuulemisten jälkeen oman vaihtoehtoisen budjettilinjauksemme, jonka esittelemme marraskuussa. Uskon, että vaalilupaukset vakavasti ottavat kansanedustajat myös hallituspuolueista tulevat tukemaan näitä esityksiä.
Kansanedustaja Eero Heinäluoma