Kristillisdemokraatit
06.05.08 Yliopistojen aseman ja toimintaedellytysten turvaaminen
Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro potilasturvallisuuslaista 16.11.07
Valtioneuvoston selonteko sotilaallisesta kriisinhallinnasta,
Kristillisdemokraattien ryhmäpuhe 07.11.07
Välikysymys hoidon laadusta ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamisesta, ryhmäpuheenvuoro 3.10.07
Ryhmäpuheenvuoro talousarvioesityksen lähetekeskustelussa 18.09.07
06.05.08 Yliopistojen aseman ja toimintaedellytysten turvaaminen
Suomen yliopistot on uudistettava vastaamaan nopeasti muuttuvaa globaalia ja eurooppalaista kehitystä sekä uusia kansallisia haasteita. Kehittäminen tulee tehdä kuitenkin siten, että turvataan kattava yliopistoverkko koko maassa, yliopistojen riippumattomuus ja vahva autonomia sekä keskinäinen tasavertaisuus niin toimintaresurssien kuin henkilöstön palvelussuhteiden osalta.
Suomen kansallinen menestys on perustunut ja perustuu jatkossakin alueellisesti kattavaan, julkiseen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään.
Yliopistolaitos ei ole vain keskeinen osa kansallisen sivistyksen luojaa, sen kivijalkaa, vaan se on myös samalla merkittävä tekijä suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuuden ja talouden kehittäjänä.
Yliopistouudistus on välttämätön, mutta hallitus on valinnut epätasa-arvoistavan tavan toteuttaa sitä. Viime hallituskaudella käynnistettiin koko korkeakoululaitoksen kehittämistyö tavoitteena yliopistojen autonomian lisääminen ja toimintaedellytysten parantaminen.
Suureksi pettymykseksi kokonaisuus, jossa uudistetaan yliopistolakia, turvataan yliopistojen perusrahoitus ja kehitetään samalla koko yliopistoverkkoa, on osoittautumassa pääministeri Vanhasen II hallitukselle liian vaikeaksi kokonaisuudeksi hallita.
Yksi suomalaisen yliopistojärjestelmän keskeinen periaate on sivistysyliopisto. Yliopistojen tekemä tutkimus on riippumatonta ja toiminta rahoitettu pääosin valtion varoista, joita ovat täydentäneet muut rahoitusmuodot. Tärkeä lähtökohta on niin yliopistojen kuin eri tieteenalojen välinen tasa-arvo. Yliopistoja on kohdeltu samojen periaatteiden ja kriteerien mukaisesti. Hallitus aikoo nyt luopua näistä periaatteista.
Tiede- ja teknologianeuvosto linjasi viime vaalikauden lopussa, että yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä 200 miljoonalla eurolla tämän vaalikauden aikana. Tämän päälle tulisivat palkka- ja vuokrakustannusten noususta aiheutuvat lisämenot.
Hallituksen kehyspäätöksen linjaukset korkeakoulujen osalta merkitsevät, että yliopistojen toimintaedellytykset tehdään kohtuuttoman riippuvaisiksi yksityisestä pääomasta. Linjaukset vaarantavat yliopistoissa tehtävän perustutkimuksen riippumattomuuden. Lisäksi ne asettavat mm. humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tieteenalat huonompaan asemaan verrattuna teknisiin tieteenaloihin, luonnontieteisiin ja muihin nopeasti käytäntöön soveltuviin tieteenaloihin.
Hallitus on muuttamassa koulutuspoliittista linjaa myös alueiden näkökulmasta. Sen linja eriarvoistaa eri puolilla maata olevia yliopistoja ja maan eri osien kehitystä. Yksityistä rahoitusta ei saada kaikkiin yliopistoihin, eikä yliopistojen kaikilla tieteenaloilla ole välitöntä yritystaloudellista kytkentää. Periaate alueellisesti kattavasta ja tasa-arvoisesta sivistysyliopistoverkosta on murentumassa.
Sivistysyliopistojen tärkeä ominaisuus on niiden autonomia. Yliopistot nimeävät hallituksensa. Sekä henkilöstöllä että opiskelijoilla on edustus päätöksenteossa. Nyt hallitus vähentää toimillaan todellisuudessa yliopistojen autonomiaa.
Hallituksen esitykset toisivat suuren muutoksen suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Autonomian ja riippumattomuuden perustan turvanneet yliopiston hallinto ja päätösvalta siirtyisivät merkittävästi yliopistojen ulkopuolisille tahoille, pääosin elinkeinoelämälle. Yliopistot ajautuisivat keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan.
Hallituksen epätasa-arvoinen linjaus luo pitkällä aikavälillä vääristyneen kilpailuaseman. Säätiömallinen yliopisto saa rahaa rahan päälle ja pystyy nostamaan opettajien ja tutkijoiden palkkoja. Muut yliopistot painiskelevat samanaikaisesti 0-tasolla pysyvän perusrahoituksen kanssa.
Lisäksi tuottavuusohjelma leikkaa yliopistojen käytössä olevia varoja. Jo nyt hallituksen lupaama perusrahoitus kuluu kasvavien toimintakulujen, kuten vuokrien ja palkkakustannusten kattamiseen, jolloin tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen ei uutta rahoitusta riitä. Suomen yliopistoissa opiskelija-opettajamäärän suhde on heikompi kuin useimmissa muissa maissa.
Lisärahoitus on turvattava.
Oppositio ei ole yksin yliopistohuolensa kanssa. Vanhasen II hallituksen yliopistoja koskevat linjaukset kehysriihen yhteydessä ovat herättäneet hämmennystä ja aitoa huolta laajalti yliopistojohdon, henkilökunnan ja kansalaisten keskuudessa.
Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:
Miten hallitus aikoo turvata tulevaisuudessa alueellisesti tasa-arvoisen, julkisen yliopistolaitoksen maassamme ja miten hallitus aikoo huolehtia, että kaikkien yliopistojen perusrahoitus pysyy tasa-arvoisena ja takaa kaikkien yliopistojen mahdollisuuden laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen ja varmistaa, että Suomeen ei synny kahden kerroksen yliopistoja?
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä
TAKAISIN
16.11.07 Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro potilasturvallisuuslaista
Vetoan vakavasti kaikkiin neuvotteluosapuoliin, Tehyyn, Kuntatyönantajaan
ja myös maan hallitukseen, että sovinto syntyisi nopeasti. Nyt tarvitaan
kaikilta osapuolilta joustoa.
Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän näkökulma tilanteeseen on hiukan
erilainen kuin vasemmistolaisten oppositiopuolueiden. Työtaisteluoikeuden
puolustaminen ei ole tässä tärkein asia, vaan kaikkein heikoimpien oikeus
elämään ja terveyteen. Siksi ymmärrämme myös tätä lakia hallituksen
paniikkiratkaisuna.
Potilasturvalaki auttaa joukkoirtisanoutumisten uhatessa kuitenkin vain
kuin puudutuslaastari paiseen hoidossa. Se peittää ja lievittää hetkeksi
oireita, mutta pitkittää ja vaikeuttaa itse ongelman ratkaisua. Se
syventää pitkällä tähtäimellä terveydenhuollon kriisiä vähentämällä alan
houkuttelevuutta. Lääkärit ovat huolestuneita siitä, että he menettävät
työtovereidensa parhaimmistoa, kun ammattitaitoisimmat ja kokeneimmat
hoitajat harkitsevat nyt vakavasti alanvaihtoa.
Toisaalta potilasturvalaki ei estä joukkoirtisanoutumisten aiheuttamia
kuolemantapauksia ja vammoja. Pelkästään hoitojonojen pidentyminen
vaarantaa monen ihmisen terveyden. Jos pakkoa on välttämätöntä käyttää,
mieluummin olisi tullut turvautua pakkosovitteluun.
Sosiaali- ja terveysministeriö on saamani tiedon mukaan neuvotellut
virallisesti yhden ainoan kerran Tehyn kanssa, 25.10. Miksi ministeri
Risikko ei esikuntineen panostanut vahvasti siihen, että olisi saatu
aikaan
vapaaehtoisuuteen pohjautuva suojelutyösopimus? Tehynkin olisi tullut
siihen suostua. Sen sijaan hallitus toi sotatilaan tarkoitetun valmiuslain
kaltaisen esityksen, joka on koettu yksipuolisena terveydenhuollon
ammattilaisten nöyryytyksenä. Hallitusrintama ei sallinut lain
muokkaamista edes siten, että siitä olisi poistettu uhkasakko ja otettu
aidosti Tehy mukaan suojelutyön toteuttamiseen. Ettekö te ministeri
Risikko luota terveydenhuollon ammattilaisiin, jotka ovat tottuneet
noudattamaan alan lainsäädäntöä ilman sanktioiden uhkaa?
Kokoomus nousi vallankahvaan lupaamalla hoitajille tasa-arvotupon ja sen
jälkeen hallitus tuuletti "historiallisella" palkkaratkaisulla. Kun
hoitajille selvisi, että ratkaisu oli kupla, eikä palkkakuopasta
noustaisi, pettymys purkautui työtaisteluksi. Nyt ministerit ovat
linnoittautuneet hokemaan, että lisärahaa kuntien terveydenhuoltoon ei
tule, vaikka valtiontalous on ennätyksellisen vahva.
Hallitus on asettanut niin oppositio- kuin hallituspuolueiden
kansanedustajat vaikeaan tilanteeseen. Joudumme ottamaan kantaa potilaiden
hengen ja terveyden turvaamisesta tilanteessa, jossa olisi täysin
mahdollista ratkaista ongelma rahalla. Jos tämä esitys nyt hylättäisiin,
hallituksen olisi pakko nopeasti vauhdittaa sovun syntymistä sillä
ainoalla toimivalla keinolla, johon joka tapauksessa joudutaan ennemmin
tai myöhemmin turvautumaan eli rahalla. Siksi äänestän raskaan harkinnan
jälkeen tämän esityksen hylkäämisen puolesta.
Lain soveltaminen joukkoirtisanoutumisten aikana on vaivalloista, kallista
ja potilasturvallisuuden vaarantavaa. Lääninhallituksissa valmistaudutaan
jo viikonloppuna jalkautumaan pareittain koputtelemaan irtisanoutuneiden
hoitajien kotioville. Syöpäosaston sairaanhoitaja kertoi saaneensa kahden
tunnin koulutuksen päivystyspoliklinikalla, jonne hänet aiotaan ensi
viikolla määrätä.
Psykiatrinen sairaanhoitaja kertoi, että hän ei saa enää antaa aikoja
skitsofreniaa ja sairastaville potilailleen, jotka jäävät nyt heitteille ja
saattavat olla itselleen ja ympäristölleenkin vaarallisia.
Vanhusten palvelukeskuksen hoitaja kertoi, että häntä oli kehotettu
tyhjentämään varastotavaroista ikkunaton 10x10 metrin pommisuojahuone,
sillä tuohon tilaan siirretään 36 vanhusta tyhjennettävältä sairaalan
osastolta.
Sairaan lapsen siirtolento ulkomaille maksaa vähintään 15.000 euroa. Sen
lisäksi tulevat hoitokulut, jolloin yhden potilaan hoidon kokonais
kustannukset saattavat nousta lähemmäksi 100 000 euroa. Eikö tämä kaikki
ole aivan järjetöntä? Pyydän Teiltä, valtionvarainministeri Katainen,
antakaa periksi ja tuokaa pian esitys kuntien valtionosuuden korotuksesta,
jolla voidaan parhaiten taata potilasturvallisuus ilman tarpeetonta,
potilaita vaarantavaa ja terveydenhuollon ammattilaisia kiusaavaa touhua.
Esitän, että eduskunta hyväksyisi mietintöön liitettyyn 1. vastalauseeseen
sisältyvän lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa
potilasturvallisuuden takaamiseksi esityksen, jolla kuntien sosiaali- ja
terveydenhuollon valtionosuutta korotetaan. Lisärahoituksen tavoitteena on
tukea terveydenhuollon palkkaratkaisun syntymistä, ehkäistä pahenevaa
työvoimapulaa ja parantaa terveydenhuollon palvelutasoa."
Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd)
Valtioneuvoston selonteko sotilaallisesta kriisinhallinnasta, Kristillisdemokraattien ryhmäpuhe 07.11.07
Rauha on niin tärkeä asia, että sen saavuttamiseen ja ylläpitoon kannattaa
panostaa paljon. Rauhantekijöitä on maailmassa liian vähän. Meillä
suomalaisilla on ollut ja on yhä erityinen mahdollisuus olla rauhan
välittäjinä. Siitä on ollut meille suuri siunaus. Autuaita ovat
rauhantekijät.
Suomella on vankka kokemus ja laaja arvostus rauhanturvaamistoiminnasta
vuosikymmenten ajalta eri puolilla maailmaa. Näin olemme voineet antaa
merkittävän panoksemme rauhan edistämiseen. Perinteisesti rauhan
turvaamiseen osallistumisemme on edellyttänyt osapuolten välistä sopimusta
tai vähintään aselepoa sekä YK:n tai ETYJ:n mandaattia. Tämä on merkinnyt
myös sitä, että henkilömenetykset ja taloudelliset kustannukset ovat
olleet kohtuulliset. Tällaiselle toiminnalle on edelleenkin tarvetta.
Selonteon ensimmäisessä osiossa käsitellään Afganistanin ISAF operaatiota.
Eduskunta hyväksyi yksimielisesti tammikuussa 2002 Suomen osallistumisen
YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen mukaiseen operaatioon. Lain asettamat
ehdot täyttyivät. Eräiden operaatiossa tapahtuneiden muutosten ja
Afganistanin sisäisen tilanteen vaikeutumisen johdosta maassa on nyt aivan
erilainen asetelma kuin oli silloin, kun operaatio alkoi. Nyt on
perusteltua syytä tarkastella Suomen osallistumista hyvin tarkoin.
Meillä on vaadittu pikaista vetäytymistä Afganistanista. Perusteita
vetäytymiselle löytyisi. On kuitenkin syytä pohtia, mitä vetäytyminen
käytännössä merkitsisi ja miten se heijastuisi muualle. Jos Suomi vetäisi
nopeasti joukkonsa pois ja muut maat seuraisivat esimerkkiämme, valta
ajautuisi jälleen talebaneille ja maassa 1990-luvulla vallinnut synkkä
tilanne palautuisi. Ihmisoikeudet ja erityisesti naisten asema muuttuisi
erittäin vaikeaksi. Huume- ja terrorismiongelmat kärjistyisivät ja uhka
niiden leviämisestä kaikkialle maailmaan kasvaisi. Talebanien
vaikutusvalta saattaisi kasvaa myös epävakaassa naapurivaltiossa
Pakistanissa, joka on ydinasevaltio. Se olisi hyvin vaarallista ajatellen
laajemminkin tuon alueen kriisejä.
Afganistanissa on demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti, jonka
hallintoa on syytä tukea. ISAF-operaatio toimii Naton johdon alla, mutta
YK:n peruskirjan mukaisin valtuuksin. Lukuisat maat ovat operaatioissa
mukana ja jakamassa vastuuta vaikeissa oloissa.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa, että Afganistanin
tilannetta tulee tarkoin seurata ja tulee pyrkiä siihen, että suomalaiset
ovat ensi sijassa asiantuntijatehtävissä ja rakentamassa hallintoa ja
siviiliyhteiskuntaa. Nopea vetäytyminen Afganistanista tuskin on
mahdollista, mutta vetäytymiselle on luotava valmiuksia, vaikka nyt
näyttää siltä, että sinne on juututtu vuosiksi.
Selonteon toinen osio käsittelee Sudanin Darfurin alueen kriisiä ja sen
vaikutuksia naapurimaihin Tshadiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Muutaman
vuoden ajan Afrikan unionin joukot ovat yrittäneet rauhoittaa aluetta.
Vasta runsas vuosi sitten YK sai aikaan ensimmäisen päätöksen
operaatiosta, jonka käynnistämisessä on yhä vaikeuksia. Suomen hallitus
suhtautui pitkään hyvin kylmästi osallistumiseen Darfurin operaatioon.
Syntyi mielikuva siitä, että Suomi ei enää halua osallistua
YK-operaatioihin, mutta haluaa jopa yli-innokkaasti Nato- ja
EU-operaatioihin. Toivottavasti näin ei ole.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tuen hallituksen
suunnitelmalle osallistua Darfurin YK-operaatioihin 14 poliisin ja Tshadin
EU-operaatioon 30-40 hengen suojausjoukon sekä muutaman esikuntahenkilön
voimin. Hallituksen kaavailema panostus on melko vaatimaton verrattuna
esimerkiksi Ruotsin ja Norjan lupauksiin.
Darfurin kriisin ratkaisemisessa tärkeintä on etsiä poliittista tietä.
Kansanedustaja Pekka Haaviston toiminta on osaltaan osoitus luottamuksesta
suomalaiseen kykyyn etsiä ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Toivottavasti
se jatkuu ja menestyy.
Selonteon kolmas osio käsittelee EU:n korkean valmiuden taisteluosastoon
liittyviä kysymyksiä sekä osallistumista Naton nopean toiminnan
joukkoihin. EU:n taisteluosaston osalta perustamispäätökset on jo tehty.
Nyt luodaan käytännön valmiuksia mahdollisiin operaatioihin. Kotimainen
päätöksenteko on järjestetty. Sen sijaan EU:n päätöksenteko sisältää
huolen aiheita. Syntyykö EU:ssa päätöksiä, joita ei ole riittävästi
valmisteltu? Suurella arvovallalla nopeasti tehdyt Eurooppa-neuvoston
päätökset voivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin.
Suomen mahdollinen osallistuminen Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin
vaatii selvityksiä, joita selonteossa ei ole esitetty. Poliittiset ja
taloudelliset vaikutukset sekä arvio vaikutuksista Suomen omaan
turvallisuuteen ja puolustusratkaisuihin tulee tarkoin harkita ennen
päätöksentekoa.
Suomi on sitoutunut osallistumaan EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaan
eli käytännössä rauhaan pakottamiseen. Presidentti Mauno Koivisto
varoitteli taannoin, että on kovin helppoa lähteä kaukomaille vaikeisiin
sotilaallisiin operaatioihin, mutta niistä eroon pääseminen on hyvin
vaikeaa. Riittävästi ei ole pohdittu sitä, että niissä tilanteissa
ajaudutaan helposti jommankumman osapuolen puolelle toista vastaan. Jos
vastakkain ovat diktatorinen hallitus ja sitä vastaan sotivat
sissityyppiset joukot, kumpi osapuoli on se, joka ensi sijassa pitää
pakottaa rauhaan? Tarvitaan suuri sotilaallinen voima, mutta sekään ei
takaa kestävää rauhaa ja vakautta. Vain se on varmaa. että menetykset ovat
mittavat.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi käyttää
kaikki mahdollisuutensa diplomatian ja pehmeiden keinojen avulla ratkoa
kriisejä. Meidän tulee jatkossakin olla rauhan rakentajana ja turvaajana,
ei niinkään voimakeinoihin turvautujana. Kerrallaan noin 1000
rauhanturvaajan ja 100 miljoonan euron vuotuinen panostus
rauhanturvaamistoimintaan on edelleen hyvä lähtökohta. Lisäksi korostamme
sitä, että kehitysyhteistyö ja panostus siviilikriisinhallintaan ovat myös
vahvaa rauhan rakentamista ja ongelmien ennaltaehkäisyä. Hallituksen
pitäisikin olla valmis lisäämään panostuksia näihin tarkoituksiin.
Kansanedustaja Toimi Kankaanniemi (kd)
03.10.07 Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamisesta käydyssä välikysymyskeskustelussa
”Yhden puolueen vaalilupauksesta tuli koko hallituksen ongelma.” Tätä syytöstä ei ole lausunut oppositio, vaan kesällä päähallituspuolue Keskustan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja. Pääministeri Vanhasen puheista on kuultanut sama asenne – tuskastuminen hoitajien vaatimuksiin päästä ylös palkkakuopastaan ja kyllästyminen kokoomuksen vaalipyykin pesemiseen.
Kokoomus saavutti vaalivoiton ja hallituspaikan pitkälti juuri katteettomalla retoriikalla tasa-arvotuposta. Jo silloin oli ilmeistä, että kuntasektorin palkkatasa-arvoa sekä samaan aikaan vanhustenhoidon ja terveydenhuollon puutteiden korjausta ei voida toteuttaa niillä rahalupauksilla, joita hallituspuolueet esittelivät. Nyt tämä retoriikan onttous on käynyt päivänselväksi.
Pääministeri Vanhanen ilmoitti pettyneensä Tehyn johdon ratkaisuun. Minä puolestani ymmärrän heitä. Ongelmana on se, että hoitajien palkkakuoppa ei näillä esityksillä korjaannu. Hallitusohjelmassa todetaan: "Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta." Tasa-arvoerä on jaettu sellaisillekin kunta-aloille, joissa keskipalkka on reilusti yli 5000 euroa kuukaudessa. Mihin on unohtunut samapalkkaisuuserän kolmas jakokriteeri – alipalkkaus? Eikö hallitus ole hyväksynyt oman ohjelmansa vastaisen ratkaisun?
Miksi koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen? Henkisesti vaativa ja vastuullinen hoitotyö on myös fyysisesti raskasta verrattuna perinteisiin lihasta vaativiin miesaloihin, esimerkiksi rakennus- varasto- tai satamatyöhön. Työsuojeluhallinnon tuoreiden tutkimusten mukaan fyysisesti raskain työ tehdään Suomessa vanhainkodeissa ja kotisairaanhoidossa.
Olen keskustavaikuttajien kanssa eri mieltä – hoitoalan palkankorotukset eivät ole ongelma, vaan työvoimapulaksi muodostuvan ongelman ratkaisu. 6500 Suomessa kalliisti koulutettua hoitoalan ammattilaista on tällä hetkellä töissä ulkomailla pitkälti juuri heikon palkkatason ja pätkätöiden vuoksi.
Hoitajien palkkauksen korjaamisessa ei ole kysymys ainoastaan heidän omasta toimeentulostaan, vaan koko Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta. Jos emme alan palkkakilpailussa pärjää, kuinka voimme kuvitella väestön ikääntyessä ja hoivatarpeiden kasvaessa ammattitaitoisten hoitajien määrän kehittyvän riittävästi?
Toivon todella, että tulevaisuuden palvelujen pelastusoperaatiota ei tarvitsisi lakolla vauhdittaa. Hoitajien lakko olisi erityisen vahingollinen jo entuudestaan kuormitetussa terveydenhuollossa. Vaikka kiireellinen hoito rajattaisiin lakon ulkopuolelle, hoitojonot pitenisivät ja monen sairauden selvittely ja hoito voisi viivästyä kohtalokkain seurauksin.
Nyt hallituksen on toimittava, jotta lakko saataisiin vältettyä. Kristillisdemokraatit vetoavat hallitukseen, että se nöyrtyisi ylimääräiseen valtionosuuden korotukseen.
Ministeri Risikko kertoi, miten kunnat saavat ensi vuonna lisää 580 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiinsa. Miksi jätitte kertomatta, summa hupenee kuntien jo käyttämän rahan hyvittämiseen, kustannustason tarkistamiseen ja verotulomenetysten kompensaatioon? Vain 21,3 miljoonaa jää perusterveydenhuollon ja vanhustenhoidon palvelutason parantamiseen. Nämä luvut löytyvät Kataisen budjettikirjasta. On hämäystä uskotella tämän rahan millään tavoin riittävän paikkaamaan vanhusten- ja terveydenhuollon puutteita. Tällä kosmeettisella summalla ei vanhusten määrän kasvaessa kyetä pitämään yllä edes nykyistä asiakaskohtaista henkilöstömitoitusta.
Kylmä tosiasia on, että hallitus ei käytännössä panosta vanhustenhoidon ja terveydenhoidon palvelutason parantamiseen, vaikka tämä oli kansalaisten tärkein toive vaalien aikana. Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen luo pitkällä tähtäimellä mahdollisuuksia tuottavuuden aitoon kasvuun ja palvelujen turvaamiseen, mutta on julmaa jättää vanhukset odottamaan vuosikausiksi uudistuksen tuloksia. Monen elämä on jo siinä vaiheessa päättynyt, kun rakenneuudistus alkaa kantaa hedelmää.
Kaiken lisäksi peruspalvelubudjetissa ei ole millään tavoin huomioitu nyt neuvoteltujen palkankorotuksien kustannuksia. Budjetin laskelmissa oletettiin ansiotason nousevan ensi vuonna 5 %:lla. Kunta-alan sopimus nostaa kuntien palkkamenoja vuositasolla budjettikirjan lukuihin verrattuna noin 1900 miljoonaa euroa enemmän. Ns. kunta-alan tasa-arvoerä lisää vuositasolla palkkausmenoja 350 miljoonaa euroa, eivätkä tähän vielä sisälly Tehyn toiveet palkkakuopan korotuksesta. On aivan selvää, että näiden lukujen valossa kokoomus on pettänyt vaalilupauksensa. Jotta edes yleisen palkankorotustason ylittävä tasa-arvokorjaus tulisi kokonaisuudessaan kunnille korvattua – kuten puheenjohtaja Katainen lupasi – tasa-arvotuen tulisi olla suuruudeltaan 350 miljoonaa euroa sekä lisäksi vielä se summa joka vaaditaan hoitajien palkkakuopan korjaukseen.
Lisäksi – hallituksen lupaama 150 miljoonan euron tasa-arvoerä sisältyy jo viime keväänä hyväksyttyihin niukkoihin kehyksiin. Mitä uutta tai ylimääräistä rahaa se on? Olisiko hallitus ollut valmis leikkaamaan tämän rahan pois kehyksistä? Kaiken huipuksi ministeri Risikko kertoo luvun neljällä ja pääsee 600 miljoonaan euroon, vaikka summa pysyy samana joka vuosi.
Puheenjohtaja Katainen laski eilisessä Turun sanomien kolumnissa virheellisesti jopa alimitoitetut indeksikorotuksetkin osaksi palkkaratkaisua ja pääsi ynnäillen 400 miljoonan euron tukeen. 4,7 %:n kustannusten tarkistus ei tuo yhtään ylimääräistä euroa palveluihin tai palkankorotuksiin – päinvastoin indeksitarkistus toteutuu vajaana, koska se on laskettu ennen palkankorotusratkaisua. Jos kustannustarkastus toteutettaisiin täysimääräisesti, se olisi 5,5 %. Nyt kunnat jäävät 0,8 % tappiolle, mikä merkitsee 140 miljoonan euron lovea indeksitarkastukseen. Ministeri Kataisen pitäisi osata käyttää nyt vähennyslaskua. Kuntien kannalta 150 miljoonan euron tasoarvolisästä tulee pikemmin vähentää 140 miljoonan euron vajaus. Mitä siitä jää jäljelle? En muista, että ministerien selityksissä olisi aiemmin näin häikäilemättä luvuilla huijattu. Vanhasen 2. hallitus on todellakin tehnyt historiallisen bluffin.
Kaikkein surullisin olen sen väestöryhmän puolesta, joka ei kykene edes lakkoilemalla pitämään puoliaan. Tasa-arvotupoteatterissa jalkoihin jäävät uupuneet omaishoitajat, hoitoa jonottavat sairaat ja ne heikkokuntoiset vanhukset, jotka tälläkin hetkellä makaavat aliravittuina, märissä vaipoissa, makuuhaavoissa kotonaan tai laitoksessa.
Ennen vaaleja kaikki puolueet korostivat sitä, että vanhuspalveluihin tarvitaan lisää hoitavia käsiä. Valtion tilintarkastajat pitivät vanhuspalvelujen tilaa perusoikeuksien vastaisena. Nyt vaarana ovat jopa leikkaukset palvelutasoon, kun vanhusmäärä kasvaa ja samaan aikaan kunnat joutuvat rahoittamaan oikeutettuja palkankorotuksia valtion pakoillessa vastuutaan.
Vanhasen 1. hallitus teetti selvitysmies Elli Aaltosella omaishoidon kehittämisestä laajan selvityksen aivan kuten vanhustenhoidosta selvitysmies Sirkka-Liisa Kivelällä. Molemmat selvitykset odottavat edelleen hyllyllä toteuttamista. Professori Kivelän satasivuisen raportin tärkein ehdotus oli riittävä rahoitus ja vanhustenhoitolaki, jonka avulla rahat ohjattaisiin tarkoitettuihin kohteisiin. On tunnustettava, että suositukset ja ohjeet henkilöstömitoituksesta eivät riitä, tarvitsemme lakisääteistä normitusta. Miksi Aaltosen ehdotuksia ei toteuteta vieläkään? Hän ehdotti omaishoidontuen tasoa korotettavaksi ja sen maksattamista Kelan kautta niin että kaikki omaishoitajat saisivat yhdenvertaisen perustein etuuden.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä muistuttaa, että yhteiskunnan eettinen perusta paljastuu siinä, miten se kohtelee vanhuksia – niitä, joille olemme kiitollisuudenvelassa omasta hyvinvoinnistamme. Rikkaalla Suomella on varaa nyt ja tulevaisuudessa turvata jokaiselle korkeatasoinen hoito, jos vain poliittista tahtoa löytyy.
Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen
18.09.07 Ryhmäpuheenvuoro valtion talousarvion lähetekeskustelussa (KD)
On luonnollista, että hallituspuolueet kehuvat budjettia, aivan kuten on
luonnollista myöskin, että oppositio esittää kritiikkiä. Tietenkin
kristillisdemokraatit voivat olla hyvinkin tyytyväisiä tähän budjettiin,
kun merkittävä osa niistä asioista, joista vielä viime joulukuussaäänestimme ja hävisimme, nyt toteutuvat.
Totean esimerkiksi perintöverosta: Oli lakialoite, yli 100 edustajaa oli
allekirjoittanut. Se toteutuu nyt lähes siinä muodossa kuin me esitimme.
Kakkosasunnon kustannusten vähennyskelpoisuus verotuksessa toteutuu,äänestettiin kumoon viime vuonna. Ihmettelen kuitenkin suuresti, että
vihreät ja RKP olivat hallituksessa lehtitietojen mukaan tätä
vastustaneet. Minusta tämä on itsestäänselvä asia. Ei kukaan huvin vuoksi
vuokraa toista asuntoa, jotta voisi käydä työssä, ja näiden kustannusten
tulisi olla jo tulon hankkimisesta johtuvina kustannuksina
vähennyskelpoisia.
Viime vuonna äänestimme myöskin eläkeläisten verotuksesta. Onneksi se
menee nyt läpi. Myöskin opintorahan nostaminen oli kristillisdemokraattien
vaihtoehtobudjetissa, mutta hallituspuolueet äänestivät sen kumoon. Nyt se
toteutuu. Eli loppujen lopuksi meidän pitäisi tietenkin olla tyytyväisiä.
Kun kuuntelin hallituspuolueitten edustajien puheenvuoroja, niin ajattelin,
että kyllä se budjetti olisi varmasti vielä parempi, ainakin keskustan
mielestä, jos keskusta yksin olisi hallituksessa. Aivan sama pätee
kokoomuksen puheenvuoroon. Kyllä kokoomus antoi ymmärtää, että olisi
parempi, jos kokoomus olisi yksin siellä saanut olla. Ja aivan sama koskee
RKP:n puheenvuoroa. En huomannut kuitenkaan, että vihreät olisivat
kehuneet itseään niin valtavasti kuin nämä muut hallituspuolueet tekivät.
Kun tässä puhuttiin myöskin ja korostettiin - tai
korostettiin ja korostettiin, mutta mainittiin - että veteraanit saavat
ensi vuonna paljon enemmän rahaa, niin totta kai me toteamme tämän
tyydytyksellä. Mutta ihmettelen, jos ei esimerkiksi hallituksen
valtiovarainministeri tai pääministeri ole tietoinen siitä valtioneuvoston
lupauksesta, että kaikille veteraaneille on annettava kuntoutusta ja että
tänä päivänä rahat ovat taas kerran loppuneet. Siis tänä päivänä on satoja
ja satoja, ehkä tuhansia veteraaneja, jotka eivät saa kuntoutusta sen
takia, että rahat ovat loppuneet.
Jos ei lisätalousarvioon tule pikaisesti rahaa, niin tämä on kyllä
häpeäpilkku puolueelle, jolla on valtiovarainministerin salkku ja jolla on
myöskin sosiaali- ja terveysministerin salkku ja joka on ollut jatkuvasti
vaatimassa enemmän rahaa siihen. Muistan kun viime budjettikeskustelussa
silloinen valtiovarainministeri Eero Heinäluoma sanoi, että jos rahat
loppuu, niin annetaan lisää, tämä on niin tärkeä asia, että veteraaneille
annetaan.
Sitten toinen asia, joka minua hieman ihmetyttää, kun puhutaan kaikkein
köyhimmistä. Jos teiltä kysytään, ketkä ovat ne kaikkein köyhimmät, niin
minä luulen, että me saamme saman vastauksen: ne, jotka joutuvat
turvautumaan toimeentulotukeen. Eikö näin ole? Joo, on näin. Ne, jotka
joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Miten käy, kun eläkeläisten
minimieläkettä nostetaan 20 eurolla tai 50 eurolla? Ne 17 000
kansaneläkeläistä, jotka saavat toimeentulotukea, menettävät sen
pienempänä toimeentulotukena. Eli eihän tämä paranna heidän asemaansa
ollenkaan.
Te puhutte siitä, että kaikkein köyhimpien henkilöitten asema paranee.
Eihän se näin ole. Ei se parane, koska se otetaan takaisin
toimeentulotukena. Aivan sama koskee yksinhuoltajia. Tämä 10 euroa, minkä
yksinhuoltajat saavat, otetaan toimeentulotukena takaisin. Ei tässä ole
mitään järkeä.
Totuus on se, että Suomi vaurastuu, ja on turha sanoa, että meillä ei ole
varaa hoitaa niitä epäkohtia, joita yhteiskunnassa vallitsee. Minä katsoin
tuosta budjettikirjasta: bruttokansantulo tulee ensi vuonna olemaan 40
miljardia suurempi kuin vuonna 2004. Se ei ole tämän istuvan hallituksen
ansio, eikä se ole edellisen hallituksen ansiota. Se johtuu siitä,
että ihmiset tässä maassa tekevät kovasti työtä. Jos maa vaurastuu neljässä
vuodessa 40 miljardilla, niin kyllä meillä on silloin varaa huolehtia
niistä, joilla ei mene niin hyvin.
Onko tämä hallituksen esittämä budjettiesitys sitten se ainoa oikea ja
paras vaihtoehto? Ei suinkaan. Kuka sanoo, että veroasteen pitää laskea
esimerkiksi 42,7 prosentista 42,2:een? Mitä, jos se laskisi vain 42,3:een?
Silloin olisi 200 miljoonaa enemmän rahaa käyttää niihin kohteisiin,
joista te harva se päivä puhutte. Mikä pakko on lyhentää valtionvelkaa 2
miljardilla? Mitä, jos me niistä 1,5 miljardin osinkotuloista antaisimme
200 miljoonaa niihin kohteisiin, missä eniten rahaa tarvitaan ja mistä
kaikki edustajat aina silloin tällöin puhuvat? Eli haluan todeta, että
vaihtoehtoja on olemassa. Jos valitaan toinen vaihtoehto, niin voidaan
poistaa sellaisia epäkohtia, mistä niin paljon puhutaan.
Kun nyt verotuksesta puhun ja mainitsin 42,3 tai 43,2, niin on syytä
myöskin tarkastella verotuksen rakennetta. Onko tämä voimassa oleva
rakenne se kaikkein paras mahdollinen? Kysyn, onko se oikein, että asunnon
ostaja maksaa 1,6 prosenttia varainsiirtoveroa, kun hän ostaa
asunto-osakkeen, 4 prosenttia, kun hän ostaa omakotitalon, samanaikaisesti
kun arvopapereita siirretään pörssissä? Tänäkin päivänä tehdään yli 50 000
kauppaa, yli 50 000 kauppaa päivässä, ja liikevaihto vuodessa on yli 500
miljardia eli kaksi ja puoli kertaa maan bruttokansantulo. Jokikinen
edustaja tietää, että se on sama raha, joka pyörii aamusta iltaan. Nyt
hallitus esittää, että laajennetaan tuota verovapautta koskemaan muitakin
pörssissä pyörittäviä arvopapereita. Ei tämä voi olla oikein.
Onko oikein, että energiaverotus kiristyy? Keskustapuoluetta lähellä oleva
Ilkka-lehti toteaa, että se on hölmöläisten ajattelua. Ilkka-lehti
kirjoittaa pääkirjoituksessa, että se on hölmöläisten ajattelua.
Hallituspuolueen kansanedustaja Esko Kiviranta kirjoittaa yleisöpalstalla,
että se on myrkkyä tässä tilanteessa. Siis hallitus levittää yhteiskuntaan
myrkkyä. Ed. Mieto sanoo myöskin haastattelussa, että tämä on hölmöläisten
hommaa. Siis jos opposition edustaja näin sanoo, niin minä ymmärrän
jotenkuten, että oppositio joskus ampuu yli, mutta nyt hallituksen omat
piirit toteavat, että tämä on hölmöläisten ajattelua, tällä levitetään
myrkkyä yhteiskuntaan.
Alkoholin vaatimaton korotus ihmetyttää myöskin, kun ottaa huomioon, että
alkoholin välittömät kustannukset, suoranaiset kustannukset, ovat tänä
päivänä noin 750 miljoonaa euroa vuodessa, tuotto noin miljardi. Mutta kun
otetaan kaikki välilliset kustannukset huomioon, niin kustannukset ovat
moninkertaiset. Kun hallituksessa on esitetty sellaisia ääniä, että olisi
pitänyt korottaa enemmän, niin tietenkin meidän vaihtoehtobudjetissamme on
pikkasen suurempi korotus. Miksi tupakkaveroa ei koroteta? Se on minusta
ja
kristillisdemokraattien mielestä väärin, ettei koroteta.
Miksi verotuksessa on sellainen sääntö, että meidän marginaaliveromme on jo
keskituloiselle palkansaajalle noin 50 prosenttia, mutta kun aamupäivällä
ostaa ja iltapäivällä myy ja tekee jonkin verran voittoa siinä, niin kuin
näissä 53 000 kaupassa varmasti syntyy, niin vero on 28 prosenttia? Ei
työntekijä, joka jää ylityöhön, tätä ymmärrä. Minä ymmärrän, mutta minä en
pidä sitä oikeudenmukaisena.
Onko sitten oikein olla korjaamatta niitä epäkohtia, joista
hallituspuolueet ja kaikki eduskuntaryhmät vaalikampanjassa niin paljon
puhuivat? Eli vanhustenhuolto. Minä ihmettelen, jos hallituspuolueen
kansanedustajan tai ministerin oven taakse ei ole ilmestynyt henkilöä,
joka on kertonut niistä suurista ongelmista, joita hänellä on, kun äidille
tai isälle ei löydy paikkaa vanhustenkodista, ei löydy hoitopaikkaa. Minä
ihmettelen, jos teille ei ole tällaisia viestejä tullut. Niitä tulee
ainakin meille erittäin paljon, ja ongelma on ilmeinen. Meillä on varaa
hoitaa, jos me haluamme, mutta jos me emme halua, niin on kymmeniä
tuhansia, jotka miettivät aamusta iltaan, miten tämä ratkaistaan, onko
hoitopaikka, saadaanko hoitopaikka ensi viikolla vai miten
tämä järjestetään.
Ministeri Katainen eräässä haastattelussa tässä pari päivää sitten sanoi,
että hänelle perhe on niin tärkeä, että hän luopuisi politiikasta, jos
perhe kärsisi. Suurin piirtein näin. Minä luulen, että moni yhtyy tähän ja
monella on aivan samanlainen käsitys. Jos perhe kärsii, silloin pitää ne
ongelmat hoitaa. Mutta kyllä totuus on myöskin se, että kyllä Suomessa on
tavattoman paljon perheitä, joissa ei ole varaa ajatella näin, että jäisin
työstä pois ja olisin perheen kanssa, koska joka aamu pitää nousta, viedä
lapset hoitoon, mennä työhön, hakea lapset, hoitaa ne kotityöt illalla ja
sitten jäädä murehtimaan, miten pärjään kohoavien asumiskustannusten
kanssa. Korot nousevat, energiamaksut nousevat. Ei näillä perheillä ole
helppoa. Ja nämä perheet, jotka lähtevät töihin, nousevat ja lähtevät
töihin, muodostavat tämän yhteiskunnan selkärangan. Ilman niitä
meidän talouskasvumme ei olisi se, mikä se on. Mitä nämä saavat ensi
vuonna? Eivät saa yhtään mitään, jos hallituksen esitys toteutuu. Mutta
jos
kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa esillä olevat asiat
hyväksytään edes osittain, silloin ne tulevat siitä hyötymään.
Herr talman! Det är alldeles givet att budgeten kunde se annorlunda ut.
Jag har försökt framföra hur det vore möjligt att något mindre minska på
statsskulden och något mindre sänka bruttoskattegraden för att få ungefär
400-500 miljoner till sådana projekt som alla riksdagsgrupper, alla
riksdagsledamöter så ömt värnat om i sina tal ute på valfältet och också
här i salen.
Jag vill också med glädje konstatera att många av de projekt som
kristdemokraterna under de senaste fyra åren har drivit har nu
förverkligats och nämner som exempel reformen av arvsskatten,
förbättrandet av pensionärernas ställning, höjandet av studiestödet och en
höjning av alkoholskatten. Men vi hade önskat också mycket annat.
Bjarne Kallis (KD)