02.06.08 Itsenäisyyspuolue hyväksyttiin puoluerekisteriin
Itsenäisyyspuolueen paluu osuu aikaan, jolloin Suomessa keskustellaan vaalirahoituksesta, poliittisesta korruptiosta ja yleensä suomalaisen demokratian tilasta. Itsenäisyyspuolue pitää virinnyttä keskustelua myönteisenä ja toivoo niin kansalaisten kuin mediankin jatkavan ja syventävän sitä.
Suomi on vakavassa yhteiskunnallisessa kriisissä, josta vaalirahoituskohu on vain yksi oire. Vallassa olevat puolueet ovat kääntäneet selkänsä kansalaisten enemmistölle ja liittoutuneet taloudellisen eliitin kanssa.
Samaa eliittiä laajemmalla tasolla edustaa EU. Sille maamme vallanpitäjät ovat vastoin omaa perustuslakiamme luovuttaneet kansalle kuuluvan ylimmän vallan ja suuren osan eduskunnan lainsäädäntövallasta.
Suomessa on vallalla rakenteellinen korruptio, jota eduskunnan osalta ylläpitävät puoluetuki, puoluekuri ja se, että eduskunta itse - sen perustuslakivaliokunta - on ylin perustuslain tulkitsija.
Vaalirahoituksen korjaamispäätökset ovat olleet pelkkää kosmetiikkaa.
Demokratian onnettoman tilan korjaamiseksi vaaditaan todellisia uudistuksia.
Tämä tarkoittaa demokraattisten mekanismien voimistamista kaikilla
sektoreilla: läpinäkyvyyden lisäämistä niin lakien valmistelussa kuin soveltamisessakin, vaalirahoituksen ja yleensä koko vaalijärjestelmän tasapuolisuuden ja luotettavuuden lisäämistä, sitovien kansanäänestysten käyttöä, julkisen sektorin riittävien voimavarojen turvaamista ja nykyisen eriarvoistumiskehityksen katkaisemista.
Äärimmäisyyteen ei tule vastata toisella äärimmäisyydellä, vaan kohtuudella. Ryöstökapitalismin ja kommunismin välissä löytyy inhimilliselle elämälle - ja yleensä maapallon elämän jatkuvuudelle - sovelias kaista.
Itsenäisyyspuolueen mielestä voimme vastata yhteiskunnallisiin ongelmiin ja kansainvälisiin kriiseihin kestävällä tavalla vain kun Suomessa on toimiva demokratia ja oma itsenäinen päätösvalta. EU-jäsenyys on ongelma, josta pitää päästä eroon.
Me suomalaiset tiedämme, että ihmisten enemmistön on mahdollista voida paremmin kuin he voivat nyt. Me Itsenäisyyspuolueessa haluamme toimia niin, että siitä voi tulla totta.
Antti Pesonen Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
20.05.08 Puoluetuen piti poistaa puolueiden riippuvuus yrityksistä
Kun puoluetukijärjestelmä luotiin 1960-luvun lopulla, sitä perusteltiin mm. siten, että se tekee puolueet riippumattomiksi yritysten rahoituksesta. Viime aikojen vaalirahoituskeskustelu on viimeistään näyttänyt, että toisin on käynyt.
Eduskuntapuolueet jakavat kansanedustajapaikkojen mukaan erilaisia puoluetukia verovaroista yhteensä n. 40 miljoonaa euroa v. 2008. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisena arkipäivänä keskusta, kokoomus ja sdp saavat kukin puoluetukia 40 000 euroa.
Puoluetuki on tehnyt valtapuolueet riippumattomiksi kansalaisista, jopa omista äänestäjistään. Verovaroin toimiva puoluekoneisto ja miljoonia maksavat vaalikampanjat ovat taanneet äänestäjien tuen - yhä useampien tosin jäädessä vaaleissa kotiin. Kuilu äänestäjien ja vallanpitäjien välillä tulee esille hiljattain julkaistussa kyselyssä, jonka mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta ei usko maan hallituksen kykyyn ratkaista suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia.
Paavo Lipposen korjausesitys nykytilanteeseen kuvaa hyvin valtapuolueiden rappiota. Lipponen esittää siirtymistä listavaaliin, jossa äänestäjä voisi valita puolueen jota äänestää, mutta ei ehdokasta. Kun valtapuolueet ovat luhistuneet aatteellisesti ja kietoutuneet yhteen taloudellisen vallan kanssa, Lipposen ratkaisu on siirtää lisää valtaa näille puolueille.
Eikö voitaisi ajatella, että siirretään valtaa kansalle?
Tiedotusvälineillä on paljon mahdollisuuksia lisätä avointa keskustelua tärkeistä yhteiskunnallisista asioista. Kun halutaan kestäviä ratkaisuja, pitäisi uskaltaa käydä julkista keskustelua myös vaikeista kysymyksistä.
Äänestäjien pitäisi saada tutustua kaikkiin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Tämä voitaisiin toteuttaa esim. lähettämällä äänioikeudesta kertovan kirjeen mukana vihkonen, jossa jokaisella puolueella olisi saman verran tilaa esitellä tavoitteitaan.
Internet-sivuilla sama voitaisiin toteuttaa vielä helpommalla tavalla valtiovallan toimesta. Britanniassa posti jakaa vaalimateriaalin veloituksetta, Tanskassa jokaiselle puolueelle on lailla säädetty ohjelma-aikaa tv:ssä ja Ruotsissa puoluetukea jaetaan myös parlamentin ulkopuolella oleville puolueille.
Kun ns. edustuksellinen demokratia on muuttunut näennäisdemokratiaksi, voisi myös ajatella, että lisätään suoraa demokratiaa eli kansanäänestyksiä. Sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla olisi tehtävä mahdolliseksi kansalaisaloite, jolla voitaisiin saada aikaan sitova kansanäänestys.
Eikö ole aika tehdä Suomessakin jotakin demokratian kehittämiseksi?
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
15.05.08 Joko poliittinen korruptio paljastuu koko laajuudessaan?
Pääministeri Vanhanen on tukenut sellaisen kauppakeskusrakentajan pyrkimyksiä, joka on rahoittanut pääministerin vaalikampanjaa. Näin pääministeri on jäänyt kiinni korruptiosta eli valta-aseman väärinkäytöstä, joka liittyy henkilökohtaisen edun tavoitteluun.
Pääministerin toiminta ei valitettavasti ole poikkeus suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa, vaan pikemminkin sääntö. Kun puoluerahoitus ei ole ollut avointa, on poliittinen korruptio voinut rauhassa rehottaa.
Yritysten ja etujärjestöjen rahoitus on taannut jo pitkään valtapuolueiden ehdokkaiden menestyksen eri vaaleissa. Lisäksi eduskuntapuolueet voivat käyttää toimintaansa veronmaksajilta kerättyä puoluetukea, jota esim.
pääministerin puolue saa v. 2008 jokaisena arkipäivänä 40 000 euroa.
Suomen asema maailman vähiten korruptoituneena maana on perustunut siihen, että korruptio on niin syvällä rakenteissa, että sitä ei edes tunnisteta.
Tai ei ole haluttu tunnistaa.
Poliittisen korruption paljastaminen tervehdyttäisi koko poliittista järjestelmää ja antaisi toivoa aidomman demokratian toteutumisesta.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
09.05.08 "Eurooppa päivän" sankari EU on aikapommi
Euroopan unionin tärkeimpiä taustavoimia ovat suurten jäsenmaiden lisäksi suuryritykset. Tästä johtuu, että EU:ssa poliittinen eliitti kääntää selkänsä kansalaisille ja eriarvoisuus kasvaa.
Talouden ehdoilla toimiva EU kasvattaa jännitteitä kansalaisten välillä.
Suurvalta-EU:n rakentaminen ja militarisointi taas luo sotilaallisia jännitteitä esim. Venäjän suuntaan. EU on aikapommi, eikä suinkaan rauhan ja hyvinvoinnin tuoja.
Suomen eduskunta aikoo lähiviikkoina hyväksyä EU:n perustuslain eli ns.
Lissabonin sopimuksen. Sen hyväksyminen on merkittävä vallan siirto EU:lle. Jos perustuslaki tulee voimaan, se tekee EU:sta käytännössä valtion.
Suomalaiset eivät ole voineet ottaa kantaa EU:n perustuslain hyväksymiseen. Asia vaiettiin kokonaan eduskuntavaaleissa 2007 eikä kansanäänestystä järjestetä, vaikka enemmistö kansalaisista sitä haluaa.
EU:n perustuslain hyväksyminen on räikeässä ristiriidassa Suomen oman perustuslain kanssa, jonka mukaan Suomi on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu Suomen kansalle. Eduskunnalla ei ole laillista oikeutta luovuttaa kansalle kuuluvaa ylintä valtaa ja eduskunnan lainsäädäntövaltaa pois maasta.
Kasvaviin maailmanlaajuisiin ongelmiin vastaaminen edellyttää Suomen osalta oman itsenäisen päätösvallan palauttamista ja kansanvallan toteuttamista. Tarvitsemme enemmän ja parempaa kansainväistä yhteistyötä.
Yhteistyötä voi tehdä vain sellainen maa, jolla on päätösvalta omista asioistaan.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
02.05.08 EU-valtion luominen pahentaa maailman kriisejä
Maailmanlaajuiset kriisit vaativat yhä enemmän kansainvälistä yhteistyötä.
On tärkeää selvittää, mikä todella on yhteistyötä ja mikä vain näyttää siltä.
Kysymys on siitä, kenen ehdoilla päätöksiä tehdään.
Euroopan unionin kehityksen taustalla ovat suurten EU-maiden lisäksi suuryritykset. Tästä kertoo esim. se, että tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääomien vapaan liikkumisen opin ideoi ERT-ryhmä, joka koostuu suurimpien eurooppalaisten yritysten johtajista.
Tästä syystä on ymmärrettävää, että EU:n politiikassa talous asetetaan ihmisen edelle. EU:n päätöksenteko tapahtuu siis taloudellisen eliitin ehdoilla.
Sen sijaan, että yhteiskunta säätelisi markkinoita ja taloutta, tapahtuu päinvastoin.
Kun halutaan vastata suuriin yhteiskunnallisiin ja maailmanlaajuisiin ongelmiin kestävällä ja inhimillisellä tavalla, täytyy päätöksenteon tapahtua kansalaismielipide huomioon ottaen. Kansan valta tarvitsee myös puitteet toteutuakseen. Nämä puitteet ovat itsenäisiä (kansallis)valtioita.
EU:sta ollaan tekemässä valtiota EU:n perustuslailla eli ns. Lissabonin sopimuksella. EU:sta voi tulla valtio - ja sellaisena se jo pitkälti toimii - mutta se ei ole kestävällä pohjalla, koska siltä puuttuu yhteenkuuluvuus, ihmisten luottamus ja demokratia.
Edustuksellinen demokratia on rappeutunut, kun vallassa pitkään olleiden puolueiden eliitit ovat samaistuneet kansan sijasta taloudelliseen eliittiin. Demokratia on muutettu näennäiseksi.
Ruoka-, vesi-, energia- ja ympäristökriisien lisäksi on ratkaistavana demokratian kriisi. Kysymys on mm. siitä, tehdäänkö päätöksiä harvojen ehdoilla kuten nyt tapahtuu vai torjutaanko kohtuuton ahneus ja annetaan kansanvallan toteutua aidosti.
Nykyistä inhimillisempää ja kestävämpää politiikkaa voidaan varmasti toteuttaa, mutta se vaatii käännöksen kohti toimivaa kansanvaltaa.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
23.04.08 Ehdokas voi jäädä 30 000 äänellä eduskunnan ulkopuolelle?
Eduskuntapuolueiden puoluesihteerien ehdotus vaalijärjestelmän uudistamiseksi on todellakin raakaa poliittista valtapeliä, kuten valtio-opin professori ja vaaliasiantuntija Sami Borg toteaa.
Vaalityöryhmän perustamiseen johti mm. se, että vihreiden puheenjohtaja ei tullut valituksi eduskuntaan, vaikka sai v. 2007 n. 8000 henkilökohtaista ääntä. Jos vihreidenkin hyväksymä "uudistus"ehdotus toteutetaan, voi v.
2015 vaaleissa ehdokas - ja samalla puolue - jäädä vaille eduskuntapaikkaa, vaikka saisi 30 000 henkilökohtaista ääntä. Näin voisi käydä, jos puolueen kokonaiskannatus jää alle 3,5 prosentin eikä missään vaalipiirissä tule vähintään 12 prosenttia äänistä.
Keskusta, kokoomus, vihreät ja kristillisdemokraatit ovat valmiit hyväksymään tämän, kun laskevat, että heidän puolueensa eivät tule kärsimään.
Vaalityöryhmän ehdotus paljastaa kuinka surkea on suomalaisen demokratian -pitäisi sanoa näennäisdemokratian - tila. Vaalityöryhmän ehdotuksella pyritään lähinnä yhteen asiaan, eli estämään uusien puolueiden nousu eduskuntaan.
Kansanedustajia valitaan 200. Suhteellisuuden toteutuessa tarvitaan yhteen paikkaan 0,5 prosentin kannatus. Miksi tämä ei saisi toteutua ja kansan ääni aidosti kuulua?
Itsenäisyyspuolueen mielestä kestävää yhteiskuntaa voidaan rakentaa vain avoimen julkisen keskustelun ja kansalaisten kuulemisen pohjalle. Nyt Suomessa ollaan menossa täysin toiseen suuntaan.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
21.04.08 Kansan tahdon halveksunta yhä avoimempaa
Kokoomuslainen ex-pääministeri Harri Holkeri ilmoittautuu Nato-jäsenyyden kannattajien joukkoon. Samaan joukkoon kuuluu käytännössä koko Suomen poliittinen eliitti - pääministerikin, vaikka tämä ei vielä ole tehnyt julkista tunnustusta - mutta vain joka neljäs tai viides kaikista suomalaisista.
Holkerin esiintulossa merkittävää on se, että hän sanoo ääneen, mikä on
Nato-meininki: "Päättäjien on turha odotella kansalaismielipiteen muuttumista. Lähden siitä, että valtiojohdon tehdessä päätöksen, sinne mennään. Se on poliittisen tahdon asia". Näin valtioneuvos Holkeri Ilkka-lehdessä 20.4.
Kansan tahdon halveksunnassa ei sinänsä ole mitään uutta. Meneillään olevan "Lissabonin sopimuksen" eli EU:n perustuslain käsittely ilman kansanäänestystä ja asian todellisen merkityksen salaaminen kansalta on jo tuttua. Samoin markan vaihtaminen euroksi vastoin kansan tahtoa ja EU-jäsenyyden toteuttaminen niin, etteivät kansalaiset saaneet tietää, mistä todella oli kysymys.
Sopinee kuitenkin kysyä, mitä Holkeri ja muut kansan tahdon sivuuttajat tarkoittavat ylistäessään "demokratiaa"? Eikö heitä yhtään hävetä?
Jossakin vaiheessa Suomen poliittinen eliitti joutuu lusikoimaan itse keittämänsä sopan. Kun kansaa petetään riittävästi, tulee raja vastaan ja mitä pidemmälle petos on viety, sen vakavammat ovat seuraukset päättäjille itselleen.
Aitoa kansanvaltaa ei ole ilman avointa julkista keskustelua ja todellista sananvapautta. Nyt ne puuttuvat Suomesta. Surkuhupaisaa on, että avoin julkinen keskustelu ja sananvapauden toteuttaminen kipeissä EU- ja Nato-asioissakin olisivat myös eliitille itselleen pidemmällä ajalla paras ratkaisu.
EU:n politiikkaa toteuttava poliittinen eliitti tietää asemansa heikkouden.
Avoimen keskustelun tukahduttaminen on heikkouden merkki.
Kun kansalaiset saavat päättää, tulee Suomesta oikeudenmukaisempi hyvinvointiyhteiskunta, joka pysyy sotilasliittojen ulkopuolella ja päättää itse omista asioistaan. Tarvittavan poliittisen muutoksen tekijä on Suomen kansa, tavalliset suomalaiset.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
17.04.08 Peruspalvelujen turvaaminen vaatii politiikan suunnan muuttamista
Köyhyys ja eriarvoisuus ovat kasvaneet voimakkaasti 1990-luvun alun laman jälkeen harjoitetun politiikan seurauksena.
Merkittävä peruspalvelujen leikkaamisen ja eriarvoisuuden kasvun syy on 90-luvun puolivälin jälkeen tehty eurosopeutus. Tällöin Suomi saatiin "eurokuntoon", kun valtion kunnille maksamat valtionosuudet leikattiin puoleen. Valtionosuuksia ei ole palautettu ennalleen pitkän nousukauden jälkeenkään.
Sen sijaan on erityisesti suurituloisimpien verotusta kevennetty voimakkaasti. Veronkevennyksiä on tehty yli 6 miljardia euroa 13 viime vuoden aikana.
Kuntien rahoituskriisi ja siitä johtuvat ongelmat peruspalvelujen järjestämisessä ovat siis seurausta valtiovallan toimista. Maan hallitus ja eduskunta ovat vetäytyneet vastuustaan peruspalvelujen rahoituksessa.
Nyt kuntien ongelmia esitetään korjattavan meneillään olevalla "Paras"-hankkeella, eli vähentämällä kuntien määrää ja luomalla suuria palvelukokonaisuuksia. Kuntaministeri Kiviniemi korostaa kuntarakenteiden kuntoon laittamista, ennen kuin siirrytään palvelujen järjestämisen sisältöihin.
Kokonaiskuva on kuitenkin jo näkyvissä. Muutosten tavoitteena on luoda suuria kokonaisuuksia, joiden palvelut voidaan kilpailuttaa ja yksityistää.
Meneillään on voimavarojen siirtäminen julkiselta sektorilta yksityiselle.
Kuinka muuten voisikaan olla EU:ssa, jota johtavat suurten jäsenmaiden lisäksi suuryritysten edustajat. Nykyisen politiikan tuloksena on kasvava eriarvoisuus ja köyhimpien aseman kurjistuminen entisestään.
Suomen valtapuolueiden (tai EU-puolueen eri haaraosastojen) politiikka on osoittanut niiden kääntäneen selkänsä kansan enemmistölle.
Kansalaisten enemmistö pitää hallituksen tärkeimpinä tehtävinä peruspalvelujen turvaamista sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämistä.
Näiden tavoitteiden toteuttaminen vaatii sitä, että kansalaiset vuorostaan kääntävät selkänsä sille politiikalle, joka on heidät hylännyt. Tämäkään ei riitä, vaan tarvittava poliittinen muutos on myös toteutettava.
Taas tullaan EU-jäsenyyteen. EU:n direktiivien puristuksessa nykyinen suunta - ja peruspalvelujen alamäki - jatkuu. Siksi todellinen muutos vaatii Suomen oman päätösvallan palauttamista.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
12.04.08 Mihin katosi kansallishenki ja isänmaallisuus?
"Me harjoitamme vastuullista markkinataloutta" sanoo valtiovarainministeri Katainen. Mitä se on?
Sitäkö, että välttämättömiä perushyödykkeitä kansalle tuottavat laitokset viedään pörssiin myytäväksi (sähköyhtiöitä, paperitehtaita, puhelinyhtiöitä, lannoitusteollisuus, Rautaruukki uhattuna ym, ym,) jolloin ne menevät sijoittajien rahastusvälineiksi. Onko se vastuullista
markkinataloutta, että yrityksiä lopetetaan ja niitä viedään maasta pois
vielä suuremman voiton saamiseksi, mutta jälkien hoito jää yhteiskunnan ja työttömien niskaan?
Vai onko se sitä, että Suomi maksaa nettona EU:lle joka vuosi miljardia
markkoja jäsenmaksua, että sen toimesta ajetaan maatalous alas? Sokerin-
ja maidontuotanto lihatilojen määrä on jo romahtanut niin, että on
runsaus muuttunut pulaksi. Maaseutu autioituu. Tätä kiihdytetään
haja-asutusalueiden jätevesijärjestelmien uusimispakolla, puhelinlinjojen purulla, tiestön rappeuttamisella, koulujen sulkemisilla jne.
Ja nyt hallitus kaavailee autoilijoille tiemaksuja, jotka perittäisiin
paikannuslaitteen avulla. Syrjäseudulla pakollisen liikkumisvälineen
hirmuiset maksut ovat yhä nousussa. Tämä ilmaston vuoksi. Köyhän pitäisi hehkulamppukin sammuttaa, "koska se saastuttaa".
Mutta loma- ym. lentoliikenne kulkee verottomalla polttoaineella - onko
se välttämättömämpää? Vaikutus ilmakehään on lentoliikenteellä
tiettävästi merkittävä.
Vai onko vastuullinen markkinatalous sitä, että leipäjonot kasvavat ja
sitten EU:hun liittymisen on suhteellinen köyhyys kaksinkertaistunut
maassamme kuudesta prosentista 12 prosenttiin, elikkä 600 000 on köyhyysrajan alapuolella, joista lapsiperheitä 100 000.
Vai onko vastuullinen markkinatalous sitä, että satojen tuhansien työttömien joukkoa nöyryytetään ja tuodaan ulkomailta lähes palkattomasti töihin?
Minä en voi hyväksyä, enkä tukea tällaista politiikkaa olemalla hiljaa.
Siksi toimin ja olen nyt täällä. Katson, että kansallisvaltio on perusta jolle rakennetaan ja vain sille rakennetaan kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta.
Yhteiskunnan tulee olla sekä poliittisesti että taloudellisesti riippumaton. Sillä ilman taloudellista valtaa ei voi olla riippumaton poliittisesti. "Sillä kenen leipää syöt, sen lauluja laulat."
Esimerkiksi ruoka ym. välttämättömät tarvikkeet on oltava omasta takaa, sillä ne ovat ensimmäinen puolustusväline kansakunnalle. Nyt jopa armeijan
leipä- ja autohankinnat uhkaavat mennä ulkomaille EU:n määräämän kilpailutuksen takia.
Meidän on päästävä isännäksi omaan maahan. Kaiken vallan tulee kuulua suomalaisille. Tämän takia on raskaat uhrit uhrattu sodissa.
Kansalaisten eriarvoistaminen on lopetettava ja saatettava häikäilemätön rosvokapitalismi kuriin. Pääoman vientiä ulkomaille on verotettava. Pörssi ja valuuttakeinottelu on pantava verolle. Pääomatuloja on verotettava progressiivisesti. Puoluetuki on poistettava. Se on vieroittanut puolueet kansasta.
Tämä aika tietää kaiken hinnan, muttei minkään arvoa. Meillä tulee olla aate ja ihanne, joka innoittaa työhön ja toimintaan jopa taistelemaan, sillä vain aate on kaiken toiminnan perusta ja liikkeelle paneva voima - se on kristilliset arvot ja isänmaallisuus.
Kuten J. V. Snellman, yksi Suomen itsenäisyyden perustan rakentajista kirjoittaa Vaitio-opissaan: "Kaikesta näemme siis, että kansallishengen pohjana ja perustana on isänmaallisuus.
Isänmaallisuus taas on siinä, että saman kansan yksilöt luonnollisesti rakastavat kaikkea sitä, mikä esi-isiltä perittyä on ollut heidän ajallisen ja henkisen olemassaolonsa elinehtona, esi-isien kieltä, isien maata, syntymämaan tapoja, lakeja ja laitoksia."
Mutta missä onkaan tänä päivänä suomalaisten kansallishenki - ennen kaikkea esivallan - olemmeko tuhoon tuomittua orjakansaa ? Ei, jos kansa herää ja lyö alas maan ja kansan sortajat, sillä kansa tarvitsee uskolliset ja rehelliset johtajat.
Jaakko Jukkola, Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja.
TAKAISIN
12.04.08 EU:n ja Naton turvatakuut ovat vaarallinen ja tyhjä lupaus
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on valmis viemään Suomen Naton jäseneksi turvatakuiden vuoksi. Jokohan muutkin Nato-jäsenyyttä kannattavat puoluejohtajat eduskunnassa tulevat esiin ja kertovat kantansa rehellisesti? Erityisesti pääministeri Vanhasen on aika tulla ulos kuorestaan.
Turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat Suomelle äärimmäisen tärkeitä huolimatta siitä, että Euroopan turvallisuustilanne on parempi kuin se on yleensä ollut.
Maantiede ei ole muuttunut. Suomelle ei sovellu Soinin esittämä "Norjan mallin" mukainen ratkaisu. Jokaisella maalla on oma asemansa ja Suomen turvallisuuspolitiikan tulee perustua maamme aseman ymmärtämiseen ja sen mukaisiin päätöksiin.
Pääministeri Vanhanen luottaa EU:n perustuslaissa eli ns. Lissabonin sopimuksessa oleviin turvatakuisiin. Ne, jotka luottavat EU:n tai Naton turvatakuisiin, nojaavat tyhjään. Turvatakuut ovat voimassa turvallisuuden olosuhteissa, mutta turvattomuuden tilassa ne eivät paina mitään.
Suomi ei voi turvallisuuspolitiikassaan turvata sotilaalliseen voimaan, jota sillä ei ole ja jota sille ei mistään tule. Suomi voi turvata vain taitoon, jota sillä on ollut, ja jota sillä on, jos se otetaan käyttöön.
Puolueetonta Suomea ei uhkaisi mikään. Sen sijaan sotilaallisesti liittoutuneena Suomi vetää itse uhan päälleen. Vai kuvitteleeko joku, että Suomi on turvallisempi paikka, jos Suomen itärajalla ovat vastakkain Naton ja Venäjän ydinaseet?
Suomen paras turva tulee olemaan sellaisessa turvallisuuspolitiikassa, joka perustuu puolueettomuuteen, pysymiseen suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Omien puolustusvoimien tehtävänä tulee olla sen osoittaminen, että Suomen aluetta puolustetaan kaikissa oloissa, eikä sitä voida käyttää astinlautana.
Jotta Suomella olisi oma turvallisuuspolitiikka, täytyy ensin palauttaa oma päätösvalta, jonka Suomi on EU:ssa menettänyt.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
11.04.08 Pohjalaiset osoittivat mieltä
Eduskunta aloitti torstaina 10.4.08 EU:n perustuslain käsittelyn.
Kertaalleen tuo lakisopimus on jo hyväksytty eduskunnassa, mutta kun sopimus oli kaatunut Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä, niin nyt sopimus pitää hyväksyä uudestaan. Tällä kertaa sopimukselle on annettu uusi hämäävä nimi Lissabonin sopimus.
Ennen viime eduskuntavaaleja asiasta ei keskusteltu. Kuitenkin kysymys on itsenäisen Suomen tasavallan lopettamisesta, joten eduskuntamme on tekemässä veretöntä vallankumousta. Suomen omaa perustuslakia rikotaan häikäilemättömästi, kuten on kyllä rikottu jo aikaisempienkin EU-sopimusten kohdalla.
Erään gallupin mukaan 71 % suomalaisista vastustaa perustuslain hyväksymistä. Päättäjiämme kansan itsenäisyystahto ei näytä kuitenkaan häiritsevän.
Antaakseen pienen muistutuksen olemassaolostaan Suomen alamaiset järjestivät torstaina iltapäivällä pienimuotoisen mielenilmauksen eduskuntatalolla Vaihtoehto EU:lle tiedotuskeskuksen (VEU) johdolla. VEU Keski-Pohjanmaa oli järjestänyt eduskuntatalolle Alavieskasta lähteneen bussikuljetuksen. Mukana oli siten aktivisteja lähinnä Kalajokilaaksosta, Keski-Pohjanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta.
Eduskuntatalolla suuret EU-puolueet - vai olisiko parempi puhua yhden puolueen eri haaraosastoista - loistivat poissaolollaan. Paikalle olivat vaivautuneet Vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilä (vastusti hyväksymistä jyrkästi), Perussuomalaisten Timo Soini (vastusti hyväksymistä jyrkästi), Kristillisten Leena Rauhala (vastusti perustuslakia, mutta ei ehkä ollut EU-jäsenyyttä vastaan), RKP:n Håkan Nordman (ilmoitti puolueensa kannattavan EU:n perustuslakia) ja Vihreitten Jyrki J Kasvi (ilmoitti Vihreitten olevan enimmäkseen puolesta).
VEU:n kannan esitti puheenjohtaja Mirva Tossavainen. Hän aloitti puheensa toteamalla, että nyt kun kansanedustajat ovat puhuneet, on kansan vuoro puhua.
EU:ta propagoivien puolueitten lisäksi eduskuntatalolta puuttui myös EU:ta propagoivan ison median edustus. Myöskään eduskunnan torstaipäivän keskustelua ei tällä kertaa poikkeuksellisesti televisioitu.
Mauri Nygård, VEU KP pj
08.04.08 EU:n perustuslain hyväksyminen merkitsee kansalaisten pettämistä
Eduskunta aloittaa EU:n perustuslain eli ns. Lissabonin sopimuksen hyväksymiskäsittelyn 10.4. Kyseessä on merkittävä vaihe Suomen historiassa, vaikka sitä ei julkisuuden vähäisyydestä uskoisi.
Käsiteltävä "sopimus" on käytännössä sama kuin ranskalaisten ja hollantilaisten kertaalleen hylkäämä EU:n perustuslaki. Sen voimaantulo merkitsee merkittävää uutta vallan siirtoa EU:lle.
Määräenemmistöpäätösten käyttöönotto vie pieniltä jäsenmailta lopunkin niiden nykyisestä pienestä päätösvallasta EU:ssa. Määräys lisätä sotilaallisia voimavaroja, eli siirtää verovaroja yhä enemmän aseisiin, on ainutlaatuinen.
EU:sta tulee oikeushenkilö, eli käytännössä valtio. Sellaisena se voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. Edessä voi olla päivä, kun EU liittyy sotilasliitto Naton jäseneksi, eikä silloin kysytä suomalaisilta mitään.
On järkyttävää, mutta Suomen EU-historiassa tuttua, että suomalaiset eivät missään vaiheessa ole voineet ottaa kantaa EU:n perustuslain hyväksymiseen. Eduskuntavaaleissa 2007 koko asia vaiettiin.
Vaikka EU:n perustuslaki hyväksyttäisiinkin toisella nimellä, kuten nyt on käymässä, on sen hyväksyminen Suomen perustuslain kansaa ristiriidassa.
Suomen oma perustuslaki lähtee siitä, että Suomi on itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu Suomen kansalle. Vallan siirto pois kansalta on selkeästi vastoin Suomen perustuslakia. Eduskunnan tulisi edustaa Suomen kansaa, eikä sillä ole oikeutta siirtää kansalle kuuluvaa valtaa mihinkään.
Enemmistö suomalaisista olisi halunnut kansanäänestyksen EU:n perustuslaista ja enemmistö ei olisi hyväksynyt Suomen lakien yläpuolelle tulevaa EU:n perustuslakia. Tämä on käynyt selväksi aiemmin tehdyissä kyselyissä.
Kansan sivuuttaminen tulee kostautumaan itsensä ylentäneelle poliittiselle eliitille. Suurten jäsenmaiden ja suuryritysten johtama EU on heikoilla, kun se voi edetä vain äänestäjiä pettämällä. Kaikkia ei voi kuitenkaan huijata kaiken aikaa.
Monissa EU-maissa on ollut suuria mielenosoituksia "Lissabonin sopimusta"
vastaan, esim. Wienissä oli 29.3. mieltä osoittamassa n. 6000 itävaltalaista. Eduskuntatalon edessä on 10.4. klo 15.30 myös mielenosoitus EU:n perustuslakia vastaan.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
20.03.08 Ydinvoima ja kasvihuoneilmiö
Ydinvoima ei koske ainoastaan energiapolitiikkaa. On yhtä paljon kysymys teknisistä, taloudellisista, poliittisista ja puolustuksellisista intresseista, sanovat ydinvoimaexpertit Storm & Smith kansainvälisissä raportissaan Ydinvoima - sen energiatase (päivitetty tammikuussa 08).
Teknisesti ydinvoima on kaikkein monimutkaisin järjestelmä, mikä on koskaan kehitetty, ja valitettavasti se nostaa sen statuksen korkealle Kiinassa ym. maissa. Poikkeuksellista on myös ydinvoimalan pitkä elinkaari. Voimalan rakentamisesta sen purkamiseen voi kulua n.150 vuotta.
Raportin energiatase vertaa energiatarpeita energiantuotantoon. Myös uraaninlouhinta on mukana taseessa, mutteivät turvallisuuskysymykset eivätkä räjähdysriskit.
Ns. nettosähköntuotto (n. 37 % teho) antaa ylärajan ydinvoimalan turvallisesti tuottamalle sähköteholle. Jos teho on korkeampi kasvavat turvallisuusriskit. Sitä paitsi ydinvoimassa tuotetaan enemmän hiilidioksidia kuin fossiilista energiaa polttavassa voimalassa, kuten esimerkiksi hiilivoimalassa. Ydinvoiman vanhetessa myös sen teho laskee.
Täytyy myös louhia uraania ydinvoimalan pitämiseksi käynnissä, mikä antaa suuremman hiilikuormituksen kuin koko se hiilimäärä, jonka vastaavanlainen hiilivoimala voi antaa.
Erittäin suuri ja pitkäaikainen energiavelka sekä ydinvoiman turvallisuusriskit tulevat vakavasti viivästyttämään välttämätöntä
siirtymistä aidosti uusiutuvan energian käyttöön. Tähän viivästykseen
ei ole varaa, painottavat asiantuntijat. Satsaus ydinvoimaan sitoo kohtuuttoman paljon yhteiskunnan resursseja ja muiden ongelmien, kuten sähköntarpeen kasvu sekä laatuvaatimusten tiukkeneminen sekä aineellisten että inhimillisiä resurssien suhteen, ratkaisut vaikeutuvat.
Se että ydinvoimateollisuus ohittaa liian helposti ratkaisemattomat
ongelmat osoittaa kevytmielistä suhtautumista turvallisuuskysymyksiin
(tyyliin meidän jälkeemme vedenpaisumus). Valtavan radioaktiivisuuden
tuotanto on tällainen ongelma.
Ydinreaktori tuottaa erittäin suuren määrän radioaktiivista jätettä, ja
tämän tuottamaa riskiä yhteiskunnalle on vaikea arvioida. Myös voimalan
sulkemisen jälkeen tarvittava riskitön "jälkien siivous" vaatii myös
paljon materiaalisia resursseja, energiaa ja vaivaa.
Keskustelussa uraanin louhinnasta esiintyy myös paljon virheellisiä
perusolettamuksia. Teollisuus antaa virheellisesti ymmärtää, että
jokaikinen uraaniatomi on louhittavissa, mutta siihen tarvittava energia
ei tule esille keskusteluissa. Teollisuus otaksuttaa myös että jokaikinen
uraaniatomi voidaan hyödyntää. Molemmat oletukset ovat vääriä. Sen
todistavat yksinkertaiset fysikaaliset lait. Usein myös sähkönkulutus ja
energiankulutus sotketaan toisiinsa.
Energian määrä tiedetään, mutta sen rahallista arvoa on vaikea arvioida
edes lyhyessä aika-skaalassa. Eikä energianvelkaa voida lyhentää samaan
tapaan kuin muita velkoja. Ydinvoiman teknologian monimutkaisuus tekee
vaikeaksi arvioida eri aspektien merkityksestä siviiliydinvoimassa.
Tarvittavaa tietoa on myös vaikea saada koska ydinvoiman tuotantoon
liittyvillä instituutioilla on omat intressinsä eivätkä ne ole
itsenäisiä, puolueettomia, eivätkä tiukan tieteellisiä. Esim. WNA (World
Nucear Association), NEI (Nuclear Energy Institute), UIC (Uranium
Information Centre) ja IAEA (International Atomic Energy Agency) ovat
tällaisia.
Vuonna 2003 liitettiin tekstiin lisäys, jossa teollisuuden ja WNA:n
esittämä kritiikki koskien ryhmän johtopäätöksiä käsitellään. Jokainen
kritiikissä esitetty argumentti on torjuttu faktojen ja laskelmien avulla,
jotka perustuvat teollisuuden omiin tietoihin. Tässä yhteydessä on ikävää
huomata että osa teollisuuden kritiikistä perustui tarkoitukselliseen
väärintulkintaan teksteistämme.
Osoittautui että heikot louhinnat vaativatkin ennen pitkää enemmän
energiaa kuin se energiamäärä mitä saadaan kun uraani poltetaan
reaktorissa. Jos kaikki uraani oletetaan louhittavan ns. rikkaista
kaivoksista, suhde CO2(ydin)/CO2(kaasu) on pienempi kuin yksi ja luo
illuusion että ydinvoima voisi olla maapallon kasvihuoneilmiön ratkaisu.
Kaivokset kuitenkin ehtyvät pian, joten suhdeluku kasvaa, kunnes se
lähestyy ykköstä. Tämä tarkoittaa että ydinvoima tuottaa enemmän
hiilidioksidia kuin maakaasu. Tällöin (2020?) ydinvoima häviää vertailussa
fossiilisen polttoaineen kanssa.
Tässä raportissa on lukuisia kommentteja ja kriittisiä kysymyksiä liitetty
mukaan riippumattomilta tahoilta, konsulteilta, suuryhtiöiden tutkijoilta,
tieteellisistä instituutioista ja yliopistoista.
Pitkällä ajanjaksolla ydinvoima ei tule ratkaisemaan energiaongelmiamme.
Pysäyttäkäämme Olkiluoto 3 kun vielä voimme.
Ulla Mattfolk, fil. maist., biologi.
07.03.08 Tärkeistäkin asioista pitäisi keskustella
Mitä pitäisi tehdä, jotta EU:n perustuslaista, eli "Lissabonin" -
epäselvästä -"sopimuksesta" saisi aikaan yhtä paljon julkista keskustelua
kuin pääministerin tai ulkoministerin naisasioista?
EU:n perustuslaki kuitenkin sisältää mm. sen, että EU:ssa siirrytään yhä
enemmän määräenemmistöpäätöksiin, eli lopetetaan pienten jäsenmaiden
nykyinen pieni vaikutusvalta ja EU:sta tulee "oikeushenkilö" eli
käytännössä liittovaltio. Lisäksi jäsenmaat mm. sitoutuvat lisäämään
sotilaallisia voimavarojaan.
Tämän kaiken eduskunta aikoo kuluvana keväänä hyväksyä ilman
kansanäänestystä ja todellista julkista keskustelua.
Pääministeri sanoi lokakuussa 2006, että "EU:n lainsäädäntö ei tule Suomen
lainsäädännön yläpuolelle vaan sen tilalle". Asia on harvinaisen
(epä-)selvä.
Sopii kysyä, että mitä merkitsevät Suomen oman perustuslain määräykset "Suomi on täysivaltainen (itsenäinen) tasavalta" ja "Valtiovalta (ylin
valta) Suomessa kuuluu kansalle" kun EU:n lainsäädäntö on tullut niiden
tilalle.
Ehkä EU:n ja Suomen oikeudelliset suhteet eivät ole niin kiinnostavia kuin ministerien henkilösuhteet. Suomen tulevaisuuden kannalta edelliset ovat
kuitenkin verrattomasti tärkeämpiä.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
28.02.08 Ministeri Pekkarisen tulisi modernisoida energiatietonsa
Mauri Pekkarisen kuva Suomen energiatulevaisuudesta on peräisin menneiltä
ajoilta. Hänen kantansa tuulivoimaan ja hänen rajoittunut visiointikykynsä
mitä tulee uusiutuvaan energiaan on surullisen vähäistä, sillä kyseessä on
kovalla vauhdilla kasvava tulevaisuudenala. Se tosiasia, että Pekkarinen
ei ole tutustunut olemassa oleviin erittäin rohkaiseviin ulkomaisiin
tietoihin, on valitettavaa ja noloa - mutta hänen kyvyttömyytensä arvostaa
niitä selvityksiä, joita on tehty Suomessa, on peltottavaa.
Electrowatt-Ekono Jaakko Pöyry Group'in vuonna 2001 tekemä selvitys
osoittaa, että Suomessa voitaisiin ennen vuotta 2010 toteuttaa kuivalla
maalla noin 500 MW ja merialueilla 500-3.000 MW tuulivoimaa.
Vuonna 2005 julkaistiin mm. Jyväskylän yliopiston, Jyväskylän
Teknologiakeskuksen ja VTT:n asiantuntijaryhmän raportti, jossa
luetellaan toimenpiteitä uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi
vuoden 2003 tasosta 50 %:lla vuoteen 2015 mennessä.
WWF julkaisi vuonna 2007, yhteistyössä Teknisen korkeakoulun,
Energiateollisuus ry:n ja VATT:in edustajien kanssa energiamallin, joka
osoittaa, että Suomessa voidaan vuoteen 2020 mennessä energiatehokkuudella
vähentää ja uusiutuvalla energialla tuottaa sähköä määrä, joka vastaa 2,7
kertaa nyt rakennettavan ydinvoimalan tuotantoa.
Vuonna 2006 Pekkarinen pyysi professori Jukka Rintalaa Jyväskylän
yliopistosta kokoamaan biomassan siantuntujatyöryhmän. Helmikuussa 2007
julkaistussa raportin luonnoksessa todetaan, että varat ja käyttökohteet
mahdollistaisivat bioenergian käytön lisäämisen jopa 50 %:lla
nykytilanteesta vuoteen 2015 mennessä. Rajoittavana tekijänä on biomassan
kilpailukyky. Tämä on kuitenkin poliittisilla päätöksillä korjattavissa
oleva seikka. Jos tähän lisätän tuulivoimaa, energiatehokuutta ja
energiansäästöä, niin Suomi olisi aika lähellä 100-prosenttisesti
uusiutuvaa energiaa käyttävää yhteiskuntaa. Tämä vaatii poliittista tahtoa
ja merkitsee, että Pekkarisen on tajuttava saaneensa mandaattinsa
kansalta, ei energiajohtajilta, joiden ensisijainen tavoite on voittojen
maksimoiminen ja tuotantototalitarismin ylläpitäminen. Kansan valitsemana
Pekkarisen on myös ymmärrettävä kansa laajemmassa perspektiivissä, joka
käsittää lukemattomia sukupolvia.
Suomessa puhutaan energiantarpeen kasvusta. Ruotsi on onnistunut
pysäyttämään energiantarpeen kasvun. Suomessa on noin 100 MW
tuulienergiaa. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vaatimattomia. Ruotsin
kapasiteetti on noin 600 MW. 4.000 uutta tuulivoimalaa on suunnitteilla.
Se vastaa yli 30 % Ruotsin tämän päivän sähkönkulutuksesta. IEA:n 2005
vuosiraportin mukaan Suomella on 300 MW:n tuulivoimapotentiaali
rannikkoalueilla ja noin 10.000 MW:n potentiaali off-shore-alueilla
(merellä).
Maailmanlaajuisen tuulivoiman keskimääräinen kasvu on 22 %. USA:ssa ja
Kiinassa kasvu on 30-40 %. Ruotsalaisen Privata Affärer -lehden mukaan
tuulisähkön tuottaminen maksaa tänä päivänä yhtä paljon kun sähkön
tuottaminen kaasulla tai atomivoimalla.
Suomen visioton energiapolitiikka on surullista. Sen sijaan, että
toimisimme edelläkävijänä, sallimme vanhentuneiden energiamuotojen
lisärakentamisen Suomeen ja menetämme lukusia uusia työpaikkoja. Lisäksi
tulemme menettämään uusiutuvan energian ja energiatehokkuusalan
tutkijoitamme maille, jotka tarjoavat tulevaisuudennäkymiä.
Ulla Klötzer
TAKAISIN
14.02.08 Valtapuolueet pelkäävät että vaaleissa tulee muutos
Viimeaikaisten uutisten perusteella vaalilakia tullaan uudistamaan siten,
että koko maasta tulee yksi vaalialue, äänikynnys otetaan käyttöön ja
vaaliliitot kielletään. Uudistusta on perusteltu sillä, että näin
madalletaan pienten vaalipiirien nykyisiä hyvin korkeita äänikynnyksiä.
Viime mainittu epäkohta onkin syytä korjata. Sen sijaan kaavailtu
vaaliliittojen kielto ja n. 3-4 prosentin äänikynnys tosiasiassa
heikentäisi kansan vallan toteutumista.
Nykyisin eduskuntaan pyrkivillä puolueilla - kuten jo siellä olevilla - on
mahdollisuus solmia vaaliliittoja ja näin saada edustajansa valituksi.
Nykyinen vaalijärjestelmä toki selkeästi suosii suuria puolueita.
Eduskunnassa on 200 kansanedustajaa. Laskennallisesti yhteen paikkaan
vaaditaan 0,5 eli puoli prosenttia äänistä, jos suhteellisuus vaaleissa
toteutuisi. On kysyttävä, miksi suhteellisuus ei saisi eduskunnassa
toteutua aidosti? Miksi kansan ääntä pitäisi pelätä?
Vallassa olevat puolueet pyrkivät tekemään eduskunnasta suljetun piirin,
johon ei muilla olisi pääsyä. Kun valtapuolueet ilmiselvästi pelkäävät
vaalien kautta tulevaa muutosta, ne samalla ovat aikaansaamassa jotenkin
muuten kuin vaalien kautta tapahtuvaa muutosta. Ovatko vielä toistaiseksi
suuret puolueet itse tietoisia tästä?
Eduskuntapuolueet jakavat kuluvana vuonna yli 40 miljoonaa euroa erilaisia
puoluetukia keskenään. Eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet eivät saa
mitään. Tähän asti myös suuri media on jättänyt eduskunnan ulkopuolella
olevat puolueet lähes vaille huomiota.
Tämän päivän Suomessa on kasvavia jännitteitä. Niitä ei ainakaan helpoteta
lisäämällä poliittisen eliitin etuja ja vaientamalla oppositiota.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
28.02.08 Mikä demokratia?
Eräät Suomen poliittiseen johtoon kuuluvat ovat toistuvasti moittineet
Venäjän demokratiakehitystä ja mm. huomauttaneet opposition
vaientamisesta.
Mikä sitten mahtaa olla tilanne Suomessa demokratian suhteen?
Euroopan neuvoston - joka ei ole EU:n elin - lahjonnan vastainen ryhmä,
Greco, antoi Suomen puoluerahoituksen läpinäkyvyyttä koskevan
arviointiraporttinsa joulukuun 2007 alussa ja raportti saatiin suomeksi
helmikuun 2008 lopulla.
Raportti sisältää monia suosituksia ja huomautuksia puoluerahoituksen
suhteen. Yksi niistä kuuluu: Greco "haluaa kiinnittää Suomen viranomaisten
huomiota Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen poliittisten
puolueiden rahoitusta koskevaan suositukseen, jonka mukaan valtion
rahoitusosuus tulisi yhtäältä laskea suhteessa puolueen nauttimaan
poliittiseen tukeen, joka arvioidaan objektiivisin perustein (kuten
saatujen äänten tai saatujen kansanedustajapaikkojen lukumäärällä), ja
toisaalta niin, että uusien puolueiden olisi mahdollista astua
poliittiselle areenalle ja kilpailla oikeudenmukaisin ehdoin
vakiintuneimpien puolueiden kanssa.
Euroopan neuvoston alainen, Venetsian komissio on toistuvasti kiinnittänyt
huomiota puolueiden tai kampanjoiden julkisten rahoitusmahdollisuuksien
tasavertaisuuskysymykseen ohjeistuksessaan, jossa painotetaan, ettei
julkista rahoitusta voida rajoittaa ainoastaan parlamentissa edustettuina
oleviin puolueisiin vaan että se tulee ulottaa myös niihin poliittisiin
tahoihin, jotka edustavat merkittävää osaa valitsijakunnasta ja asettavat
vaaliehdokkaita.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa eduskuntapuolueet jakoivat keskenään 2,5
miljoonaa euroa erillistä vaalitukea 37 miljoonan euron puoluetukien
lisäksi.
Eduskunnan ulkopuolella olleet puolueet eivät saaneet senttiäkään
verorahoja. Kaiken kukkuraksi eduskuntaan pyrkineet haastajat suljettiin
kokonaan pois niistä Yleisradionkin vaalikeskusteluista, joissa
eduskuntapuolueiden edustajat olivat. Vaalien jälkeen
hallitusneuvotteluissa vallassa olevat puolueet päättivät korottaa suoraa
puoluetukea 44 prosenttia.
Että mikä demokratia? Mitä sillä tarkoitetaan? Ja missä sen tilasta
keskustellaan?
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
05.02.08 Yhteiskuntavastuu kuuluu poliittisille päättäjille
Stora-Enson sellutehtaiden lakkauttamisasiassa on tullut selväksi se, että
maamme ylimmät poliittiset päättäjät eivät kanna vastuuta
yhteiskunnallisesta kehityksestä, mitä tulee alueelliseen tasa-arvoon ja
työllisyyteen.
Pääministeri Vanhasen ja maan hallituksen mielestä on yrityksen asia,
miten se asiansa hoitaa. Kuitenkin kun esim. Kemijärven tehdas on
suomalaisten veronmaksajien varoilla rakennettu sekä alue- ja
työllisyyspoliittisesti tärkeä, on sen kohtalo myös poliittinen kysymys ja
sen tulisi olla myös maan hallituksen asia.
Valtiolla on kaiken lisäksi merkittävä äänivalta Stora-Ensossa. Sitä
huolimatta maan hallitus ei käytä tätä äänivaltaa pelastaakseen
kannattavan ja alueen asukkaille tärkeän tehtaan.
Yhteiskuntavastuun perään kysellään yleisesti ja maan ylin johto kaipaa
sitä yrityksiltä.
Yrityksen eivät torju yhteiskuntavastuun ottamista, koska jos uskotaan
mielikuvaan yhteiskuntavastuuta kantavista yrityksistä, se tuo noille
yrityksille valtaa.
Ne, jotka katsovat yhteiskuntavastuun kuuluvan yrityksille, eivät ole
Suomessa vielä tarjonneet yrityksille vastuuta myös koulutuksen ja
terveydenhoidon järjestämisestä. Ehkä sekin päivä vielä nähdään, kun näin
tapahtuu.
Poliittisille päättäjille vastuun siirto on käsien pesemistä siitä
perimmäisestä tehtävästä ja vastuusta, joka heille kuuluu. Häviäjinä ovat
kansanvalta ja oikeudenmukaisuus.
Kun väitetään, että yritys kantaa yhteiskuntavastuutaan tuottamalla
mahdollisimman suurta voittoa, on kysyttävä, miten se hyödyttää muuta
yhteiskuntaa, kun nuo voitot yhä useammin viedään pois maasta? Miten
yhteiskunnan muut tavoitteet hoituvat, kun talouden rahavirroista yhä
pienempi osuus ohjautuu hyvinvointipalveluihin?
Hyvinvoinnin alamäki ei ole sattumaa, sillä ovathan Euroopan unionin
tärkeimpinä taustavaikuttajina jo pitkään olleet eurooppalaisten
suuryritysten johtajat. Stora-Enson ex-johtaja Jukka Härmälä oli vuosia
ERT-ryhmän, eli "Eurooppalainen Pyöreä Pöytä" -ryhmän jäsen. ERT:n
käsialaa on mm. EU:n toteuttama neljän vapauden oppi. Vapauksista pyhin on
pääomien vapaa liikkuminen. Se on suojattu EU:n tärkeimmissä sopimuksissa.
Hyvinvoinnin perustaksi tarvitaan siis itsenäisyys EU:n ulkopuolella.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
12.01.08 Ilman kansanvaltaa maamme ajautuu yhä pahempiin kriiseihin
Suomalaisten mielestä hallituksen tärkeimpiä tavoitteita pitäisi olla
hyvinvointipalvelujen turvaaminen, köyhyyden ja eriarvoisuuden
vähentäminen sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen. Näin kertoi tuore
mielipidetutkimus. Sama tutkimus paljasti, että 64 prosenttia vastaajista
piti erittäin tai melko epätodennäköisenä, että hallitus saavuttaa nämä
tavoitteet.
Miten tämä voi olla mahdollista, kun vain vajaa vuosi sitten maahan
valittiin uusi eduskunta - ja sen valitsivat samat Suomen kansalaiset,
jotka vastasivat tuoreeseen gallupiin - ja hallitus nauttii eduskunnan
luottamusta? Miksi äänestäjät katsovat tärkeimpien asioiden jäävän
hoitamatta, kun vaaleista on kulunut vain muutama kuukausi?
Selitys on yksinkertainen. Eduskunnan enemmistö - jota johtaa suurimpien
puolueiden johdosta koostuva pieni klikki - on luopunut tehtävästään ja
velvollisuudestaan edustaa kansaa. Nykyiset vallanpitäjät ovat toimillaan
osoittaneet, että he edustavat ensisijaisesti Euroopan Unionia ja pyrkivät
toteuttamaan sen päätöksiä ja Unionia taustalta ohjaavan raha- ja
pääomavallan toiveita. Vallanpitäjien hätä asemastaan näkyi vuosi sitten
mm. siinä, että eduskuntaan pyrkiviä uusia ryhmiä syrjittiin mm. estämällä
ensimmäisen kerran niiden edustajien osallistuminen samoihin
vaalikeskusteluihin vallanpitäjien kanssa ja jakamalla ylimääräistä
vaalirahaa eduskuntapuolueille.
Kansalaisten ja poliittisen eliitin erilaiset tavoitteet osoittavat, että
pelkkä vaalien järjestäminen ei takaa kansan vallan toteutumista.
Poliittinen eliitti on alistunut suuryritysten etujen ajajaksi. Nöyryys
Euroopan Unionin edessä on nöyryyttä EU:n tärkeimpien taustavoimien
edessä. Mikä voisi selvemmin kuvata EU-Suomen nykytilaa, kuin se, että
öljy-yhtö Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila
valittiin pääministerin suosittelemana Suomen edustajana EU:n ns. "viisaiden" ryhmään. Ollila on myös ERT:n eli eurooppalaisten
suuryritysten johtajien pyöreä pöytä -järjestön puheenjohtaja. Juuri ERT:n
piirissä laadittiin 1980-luvulla EU:n keskeiset perustamisasiakirjat ja
ns. neljän vapauden oppi, joka toteutettuna merkitsee pääomien
kasautumista ja vie pohjaa hyvinvointipalveluilta.
Suomea johtavat tai pikemminkin hallinnoivat EU:n alaisuudessa poliitikot,
jotka ovat tehneet lopun suomalaisesta kansanvallasta ja luoneet sen
tilalle näennäisdemokratian, rahavallan pikku apulaisen. Tämä on ollut
mahdollista, koska meiltä puuttuu avoin julkinen
keskustelu ja todellinen sananvapaus.
Hyvinvointipalvelujen turvaaminen, köyhyyden ja eriarvoisuuden
vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen vaativat toisenlaista
politiikkaa. Sitä ei voida toteuttaa suuryritysten ehdoilla. Yhteistä
kakkua on jaettava oikeudenmukaisemmin.
Ahneudelle on pantava rajat lainsäädännöllä.
Toteutunut politiikka osoittaa tyhjäksi ne väitteet, joiden mukaan
EU-jäsenyys merkitsee parempaa kansainvälistä yhteistyötä. Suomi on pelkkä
pelinappula ja käskyläinen EU-pöydissä. Suomella olisi kaikki edellytykset
olla hyvänä esimerkkinä siirtymisessä uusiutuvien energialähteiden
käyttöön ja kestävään talouteen,mikä osaltaan hillitsisi ilmastonmuutosta.
Valitettavasti vain maamme nykyjohto näyttää tekevän kaikkensa, jotta näin
ei tapahdu. Syynä tähän on poliittisen johdon kyvyttömyys ja kuuliaisuus
suurteollisuuden edessä.
Antti Pesonen Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
02.01.08 Välttämätön poliittinen muutos kasvaa julkisuuden pinnan alla
Kansalaisten enemmistö haluaisi oikeudenmukaisempaa kehitystä mutta
harjoitettava politiikka voimistaa eriarvoisuutta ja kasvattaa
yhteiskunnallisia jännitteitä. Suurituloisimpia suosiva veropolitiikka,
pääomien maastavienti, peruspalvelujen murentaminen ja rikkaiden ahneuden
tukeminen jatkuvat. Tämän takaa EU, jonka "viisaiden" ryhmään tarjottiin
ja valittiin Suomesta Euroopan teollisuusjohtajien pyöreän pöydän
järjestön (ERT:n) puheenjohtaja Jorma Ollila.
EU-Suomi on jo kytketty kaikkiin tuleviin sotiin ja kriiseihin, joihin EU
osallistuu. Nato-haukat ovat viemässä Suomea sotilaallisen uhan alle.
Kansalaisten enemmistön sotilaallista liittoutumattomuutta puoltava kanta
ei näytä painavan mitään.
Ilmaston muutoksen torjuminen on ministereiden puheissa tärkeää. Useimmat
heistä näyttävät kuitenkin tekevän kaikkensa, että mitään todellista ei
asiassa tehtäisi. Suomi ei ratkaise ilmaston muutoksen kohtaloa, mutta
teollisuusmaana Suomella on velvollisuus tehdä oma osansa. Kaiken lisäksi
energiajärjestelmän uudistamisen edelläkävijöille on tarjolla kaikkien
aikojen bisnes. Pitääkö se torjua, jotta atomivoimaan ja öljyyn
fossilisoituneet suuret energiayhtiöt eivät menetä asemiaan?
"Kansaa on vaikea hallita, jos sillä on paljon tietoja". Avoimen
keskustelun estäminen hyödyttää niitä harvoja, jotka pitävät valtaa ja
keräävät taloudellisen hyödyn nykyisestä rahan harvainvallasta.
Kansan valta on avain hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen. Ne
kytkeytyvät Suomessa yhteen valtiollisen itsenäisyyden ja
puolueettomuuspolitiikan kanssa.
Nykyistä kasvaviin jännitteisiin ja umpikujaan johtavaa
näennäisdemokraattista politiikkaa haluaa todellisuudessa vain pieni
vähemmistö. Välttämätön poliittinen muutos kasvaa julkisuuden pinnan alla.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
14.12.07 Harvainvalta on EU-kielessä demokratiaa
EU:n komission puheenjohtaja Manuel Barroso sanoi unionin uudelleen
nimetyn perustuslain allekirjoitustilaisuudessa 13.12., että se, eli"Lissabonin sopimus", hyväksytään "vapauden ja demokratian" nimissä.
Demokratian nimissä EU ja sen jäsenmaiden poliittinen eliitti ovat
tuhoamassa kansan valtaa - paremminkin sitä mitä kansan vallasta on
jäljellä.
Uuskieli kirjailija Orwellin malliin on tosiasia. Harvainvalta on nyt
EU-kielessä demokratiaa. Kansanäänestysten torjuminen on EU-kielessä
vapautta.
Hyväksytty "sopimus" on käytännössä sama kuin kansanäänestyksissä hylätty
EU:n perustuslaki. Se muuttaa - jos tulee voimaan - EU:n käytännössä
liittovaltioksi. Pienten jäsenmaiden nyt vähäinen vaikutusvalta häviää
olemattomiin määräenemmistöpäätösten mukana. EU:n militarisointi kiihtyy.
Kun jäsenmaiden politiikat yhdenmukaistetaan, lisääntyvät entisestään
eriarvoisuus ja köyhyys. Pohjoismaiselta hyvinvointiyhteiskunnalta
viedään loppukin elintila.
Euroeliitti on sopinut, että kansanäänestyksiä uudelleen nimetystä
perustuslaista ei järjestetä. Irlanti on ainut poikkeus. Vallanpitäjät
pelkäävät. He pelkäävät totuutta. Joka pelkää kansanäänestyksiä, se pelkää
totuutta.
Vaaleissa äänet voidaan vielä ostaa jakamalla julkisuutta ja vaalirahaa.
Kansanäänestykset ovat arvaamattomia, sillä niiden alla asiat pelkistyvät,
eikä näennäisiä vaihtoehtoja ole hämäämässä äänestäjiä.
EU:n tie on edennyt pehmeän diktatuurin asteelle. Petos ja hämäys ovat sen
arkea.
Ranskalainen kirjailija on sanonut: "Kun totuus haudataan syvälle, se
kasvaa siellä. Ja kun se murtautuu esiin, se raivaa kaikki esteet
tieltään".
Antti Pesonen Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
13.12.07 Peruspalvelujen tulevaisuus kytkeytyy suoraan omaan päätösvaltaan
Useimmilla kunnilla on taloudellisia vaikeuksia. Näin on siitä huolimatta,
että takana on pitkä talouden huippusuhdanne. Valtiovallan tarjoama lääke
kuntien vaikeuksiin on kuntien liittäminen yhteen suuremmiksi yksiköiksi.
Kuntien nykytilan ymmärtämiseksi on vilkaistava taaksepäin 1990-luvun
loppupuoliskolle. Silloin valtiovalta teki Lipposen hallituksen johdolla
suuria menojen leikkauksia. Kuntien valtiolta saamat osuudet leikattiin
lähes puoleen, jotta Suomi saatiin eurokuntoon. Vuositasolla leikkaukset
olivat n. 3,4 miljardia euroa. Tämän lisäksi valtio on siirtänyt
rahoitusvastuutaan julkisista palveluista kunnille ja määrännyt niille
uusia tehtäviä. Leikattuja valtionosuuksia ei ole vieläkään täysin
palautettu, vaikka 1990-luvun laman jälkeen Suomen kokonaistuotanto on yli
kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut.
Julkisten palvelujen supistaminen ja tilan raivaaminen yksityistämiselle
on ollut tehtyjen päätösten taustalla. Politiikan suuntaviivat ovat
tulleet Euroopan unionista. On luultavaa, että edes kaikki kansanedustajat
eivät ole olleet tietoisia tästä. Julkinen keskustelu on pysynyt hyvin
niissä raameissa, jotka ovat vallanpitäjien kannalta sopivia.
Kansalaisia ja kuntia syyllistävä propaganda hallitsee edelleen julkisuutta.
Ei ole sopivaa kysyä, miksi kokonaistuotannon kasvusta ei leikata nykyistä
suurempaa osuutta peruspalveluihin. Verotusta on alennettu lähinnä
suurituloisia hyödyttävästi 6 miljardia euroa 12 viime vuoden aikana.
EU-puolueet tarjoavat veroalennuksia lääkkeeksi lähes kaikkiin ongelmiin.
EU:n ohjeistamana on jo pantu toimeen lääniuudistus. Nyt meneillään olevan
kuntaliitoskierroksen - "Paras" -hankkeen ! - pitäisi johtaa sellaiseen
kuntakokoon, että kansainväliset suuryritykset voivat tarjota palvelujaan
nykyisten julkisten palvelujen tilalle. Kilpailutuksessa ei saa suosia
paikallisia yrittäjiä alueellisin tai työllisyysperustein. Sen kieltävät
EU:n säännökset.
Julkiset terveyspalvelut, erityisesti terveyskeskusten toiminta on jätetty
rapautumaan. Jokin ajan päästä hoitoa tarvitsevat voivat sanoa, että
yksityinen terveydenhoito toimii, mutta julkinen ei. On sanomattakin
selvää, että julkisten palvelujen romuttuminen lisää entisestään
eriarvoisuutta kansalaisten välillä.
Oikeudenmukaisuuteen pyrkivä politiikka ja yhteiskuntakehitys ovat
mahdollisia tulevaisuuden Suomessa. Niillä on lisäksi kansalaisten suuren
enemmistön kannatus. Jotta parempi tulevaisuus voisi toteutua, tarvitaan
poliittinen täyskäännös. Tarvitaan toimiva aito demokratia, jossa
kansalaisia kuunnellaan aidosti ja tarvitaan itsenäinen päätösvalta, joka
ei ole riippuvainen suuryhtiöiden ohjaamasta Euroopan unionista.
Antti Pesonen Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
06.12.07 Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja itsenäisyyspäivän juhlassa
Pukkilassa
Tänään on päivä, jolloin voimme erityisesti muistaa ja kiittää niitä
suomalaisia, jotka vaikeissa oloissa tekivät työtä ja uhrautuivat maamme
ja sen kansan tulevaisuuden ja parempien elinehtojen puolesta.
Me, jotka synnyimme aineellisesti nykyistä köyhempään, mutta kaiken
todella tarpeellisen omistaneeseen Suomeen, tunnemme syvää kiitollisuutta
niitä sukupolvia kohtaan, jotka niukoissa oloissa kovaa työtä lapsesta
asti tehden nostivat Suomen kehitysmaasta hyvinvointiyhteiskunnaksi,
vieläpä maailmanennätysajassa.
Kansojen elämässä on, kuten yksittäisten ihmistenkin elämässä, eri
kokoisia nousuja ja laskuja. Joskus tie on noussut korkealle ja avannut
huikaisevan kirkkaat ja avoimet näköalat. Joskus tie on vienyt syvään
laaksoon, kuin kuilun pohjalle, noustakseen sieltä uudelleen ennen pitkää.
Tällainen on ollut myös Suomen kansan tie ja samalla maamme kohtalo.
Suomen kansan oman itseyden herääminen ja muotoutuminen oli pitkällinen
prosessi. Tahto ja uskallus kasvoi vähitellen valmiuteen ottaa tulevaisuus
omiin käsiin. Siihen vaikuttivat sekä ulkoiset olosuhteet, että
määrätietoinen valistustyö, jota maamme kansalliset herättäjät tekivät
erityisesti 1800-luvulla.
Vuosisadat, jotka suomalaiset elivät muiden vallan alla, jättivät omat
jälkensä ja ne näkyvät vielä 2000-luvun Suomessa. Vitsissä esiintyvä
suomalainen miettii elefantin nähdessään, että "mitähän tuo minusta
ajattelee".
Vähemmän huvittavaa on heikko itsetunto ja alamaisuus, joka voi
poliittisessa päätöksenteossa johtaa oman maan ja sen kansalaisten edun
sivuuttamiseen vain siksi, että pelätään häirikön leimaa. "Mitähän tuo
minusta ajattelee", on heikko lähtökohta omien tavoitteiden ajamiselle ja
yhteistyölle.
Suomi on monessa suhteessa edistyksellinen maa, mutta samalla eräissä
suhteissa takapajula. Suomi on keskustelun kehitysmaa. Jos meillä olisi
avointa keskustelua - jota kyllä yleisesti vaaditaan - olisimme viime
vuosina keskustellet siitä, mitä tarkoitamme, kun puhumme itsenäisyydestä
ja demokratiasta.
Itsenäisyyspäivää vietettäessä on kohtuullista pohtia sitä, mitä
tarkoitamme itsenäisyydellä. Jokainen voi ja saa ymmärtää itsenäisyyden
sisältävän eri asioita, mutta peruskäsitteestä tulisi olla
yhteisymmärrys. Musta ei voi olla valkoista. Jos niin väitetään, tulee
ennen pitkää vaikeuksia.
Se itsenäisyys, jonka Suomi saavutti v. 1917, täytti määritelmän, jonka
mukaan itsenäisen valtion valtioelimillä tulee olla muiden valtioiden
väestöstä ja valtioelimistä riippumaton lainsäädäntövalta, oman maan
lainsäädäntöön perustuva tuomiovalta ja oman maan lainsäädännölle
alistettu toimeenpanovalta sekä täysi oikeus määrätä suhteistaan
ulkovaltoihin.
Tuon määritelmän mukaan tämän päivän Suomi ei ole itsenäinen valtio.
EU:n lainsäädäntö on jäsenvaltioiden lainsäädäntövaltaan nähden ylemmän
asteista ja ensisijaista. Se sitoo sekä jäsenvaltioita että myös niiden
kansalaisia suoraan. EU:n tuomioistuin antaa sekä jäsenmaiden kansalaisia
koskevia tuomioita, että jäsenmaiden oikeuslaitoksia sitovia
ennakkopäätöksiä. EU:n säädökset ja toimielimet ohjaavat myös
jäsenvaltioiden toimeenpanevia viranomaisia.
Suomi on sitoutunut EU:n yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja
puolustuspolitiikkaan. Itse asiassa tuo sitoumus piti antaa ennen kuin
edustajamme aloittivat neuvottelut EU-jäsenyydestä.
Markku Envallin aforismi "Kulttuuri kestää melkein mitä tahansa, mutta
sairasta kieltä, sanojen syöpää, se ei kauan kestä" on mitä ajankohtaisin.
Sanojen syöpää on se, kun esitetään, että "tämän päivän itsenäisyys on
kasvavaa riippuvuutta muista". Näin on eräs merkittävä suomalaisvaikuttaja todennut.
Meidän siis pitäisi uskoa, että mitä enemmän olemme riippuvaisia muista,
sitä itsenäisempiä olemme. Tiedämme, että ihmisiä hallitaan sanoilla.
Meidän ei tule kuitenkaan hyväksyä kielen väärentämistä ja mädättämistä,
sillä se on keino, jolla diktaattorit ovat päässeet valtaan.
Itsenäisyyden edelleen jatkumisen perusteluiksi on myös tarjottu mm. sitä,
että olemme mukana päättämässä omista asioistamme EU:ssa. Jos tämä
perustelu hyväksytään, on myös hyväksyttävä, että esimerkiksi Viro oli
itsenäinen ollessaan osa Neuvostoliittoa. Neuvosto-Viron edustajat olivat
mukana päättämässä Viron asioista Moskovassa.
Valtiollinen itsenäisyys on tärkeä sinänsä, mutta se on myös kansanvallan
perusta. Kansanvalta voi toteutua vain itsenäisissä valtioissa.
Ylikansallinen kansanvalta on jo käsitteenäkin mahdottomuus, eikä ole
olemassa esimerkiksi Euroopan kansaa.
Kansallisvaltioista puhuminen halutaan usein leimata likaiseksi.
Nationalismi on ruma sana. Kiihkokansallismielisyyttä ei pidäkään
hyväksyä eikä tukea. Sen sijaan tarvitaan kiihkotonta isänmaallisuutta.
On kysymys siitä, että kansanvalta tarvitsee puitteet toteutuakseen.
Kansan vallan puitteena, toteuttamispaikkana paras ja ainoa toimiva on
ollut itsenäinen valtio. Koollakin on väliä. Parhaiten kansan ääni voi
kuulua ja kansanvalta toteutua pienehköissä valtioissa. Onpa mainittu,
että Suomen kokoinen noin viiden miljoonan asukkaan valtio olisi
ihanteellisen kokoinen toimiakseen kansalaistensa hyväksi.
Itsenäisyys ei sulje pois yhteistyötä. Päinvastoin. Mutta vain sellainen,
joka hallitsee itseään, voi tehdä aitoa yhteistyötä.
Ja kansainvälistä yhteistyötä todella tarvitaan nykyistä enemmän.
Ilmastonmuutos on yksi monista ja merkittävimmistä uhkista, joiden
voittaminen vaatii laajaa yhteistyötä. Alkanut vuosisata tulee olemaan
toisenlainen kuin 1900-luku, jolloin energiankulutus tuhatkertaistui ja
jonka viimeisellä neljänneksellä käytettiin viidennes maailman
uusiutumattomista luonnonvaroista.
Tällä vuosisadalla on pakko löytää tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon
kestokyvyn välille. Kun vielä haluamme pysäyttää kasvavan
eriarvoistumisen,
tämä merkitsee, että meillä ei ole varaa antaa taloudellisen
harvainvallan, eli ns. markkinavoimien hallita yhteiskunnallista kehitystä
nykyiseen tapaan.
On sanottu, että se joka pelkää kansanäänestyksiä, pelkää totuutta. Jos
pyrimme totuudellisuuteen, miksi pelkäisimme antaa kansalaisille
todellista valtaa?
Inhimilliseen ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntakehitykseen tarvitaan
toimivaa kansanvaltaa, aitoa demokratiaa, ja kansanvalta voi toteutua vain
itsenäisessä maassa.
Vaalien järjestäminen ei vielä merkitse toimivaa kansanvaltaa. Vaalien on
oltava reilut ja kansalaisilla on oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin
tarjolla oleviin vaihtoehtoihin edes kohtuullisen tasapuolisesti.
Sama pätee kansanäänestyksiin, joiden tulisi olla sekä reiluja että sitovia.
Kansanvalta ei saa olla sitä, että kansa saadaan päättämään jostakin vaan
sitä, että annetaan kansan aidosti päättää.
On pakko kysyä, miten on mahdollista, että Suomen oman perustuslain ja
kaiken lainsäädännön yläpuolelle ollaan eduskunnan yksinkertaisella
enemmistöllä hyväksymässä EU:n perustuslaki ilman kansanäänestystä tai
edes sitä, että asiasta olisi käyty hiljattain pidetyissä
eduskuntavaaleissa mitään keskustelua.
Tänä päivänä on syytä erikseen kiittää niitä keskuudessamme olevia
veteraaneja ja kotirintaman taistelijoita, jotka turvasivat maamme
itsenäisyyden raskaina sotavuosina.
Eräs keskustelukumppani pysäytti minut taannoin sanomalla, että
itsenäisyydestä on maksettava hinta ja se hinta on, että on oltava
hereillä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä toteamus osui kohdalleen. Me emme
Suomessa osanneet olla hereillä 1990-luvun alussa. Olemme vuosisatoja
varustautuneet maamme rajojen ulkopuolelta tulevaa vihollista vastaan,
mutta emme osanneet varautua siihen, että maamme itsenäisyydelle tulisi
uhka maan rajojen sisäpuolelta, omien päättäjien taholta.
Kun Suomi kerran tulevaisuudessa taas täyttää itsenäisen valtion
tunnusmerkit, meidän on huolehdittava siitä, että olemme jatkossa
hereillä.
Suomen tulevaisuus on joka tapauksessa Suomen kansan - siis Suomessa
asuvien Suomen kansalaisten - käsissä. Sen on aika ryhtyä tekemisen
kohteesta tekijäksi.
Neljäkymmentä vuotta sitten vietetyssä itsenäisyysjuhlassa oli myös
ulkomaisia vieraita. Erään britin kerrotaan sanoneen, että itsenäisyydessä
vaikeimpia ovat ensimmäiset 250 vuotta, sitten asia alkaa sujua kuin
itsestään.
On syytä kysyä, minkälaisen perinnön annamme kasvaville ja tuleville
sukupolville. Kun Suomen kansa ymmärretään siten, että siihen kuuluvat
nykyisin elävien suomalaisten lisäksi sekä menneet, että tulevat
suomalaiset sukupolvet, voimme löytää tarvittavan vastuullisuuden,
nöyryyden ja päättäväisyyden, joiden avulla jätämme perinnöksi hyvän maan.
Itsenäisen, kansanvaltaisen ja oikeudenmukaisen Suomen.
Antti Pesonen
TAKAISIN
04.12.07 Det är absurt att fira den förlorade självständigheten
5.12.2007 firas på förslag av statsmakten och Rundradion tilldragelsen "En
glad kvarttimme för det självständiga Finland". Meningen är enligt
arrangörerna att ge finländare och Finlands vänner en gemensam upplevelse
av hur det är att fira självständigheten.
Det är absurt att fira en förlorad självständighet. Finland är inte längre
en självständig stat. EU- medlemskapet gjorde Finlands självständighet
till ett avslutat kapitel. Det självständiga Finland hade bl.a. en egen
valuta, en egen utrikespolitik och makten att stifta sina egna lagar. Nuär Finland ett randområde, som lyder under EU.
Frågan om huruvida Finland är sjävlständigt eller inte får inte vara
enbart en åsiktsfråga. Så mycket kurage borde statsledningen ha, att den
skulle tillåta en öppen, offentlig debatt om grundbegreppen, t.ex.
självständighet och demokrati. Det vore viktigt att veta vad en och var
menar med dem.
Denna önskan torde vara förgäves, ty de som gjort vårt lands demokrati
eller folkvälde skenbart och som förstörstört vårt lands självständighet,
har inte det mod som behövs.
Finlands självständighet kan nog återställas. Det kan ske genom att vi
lösgör oss från EU och det gör vi faktiskt när finländarna är redo att i
valet rösta för ett återställande av självständigheten.
Beredskapen ökar i takt med de negativa följder, som unionen hämtar med sig.
Antti Pesonen Ordförande för Självständighetspartiet
TAKAISIN
30.11.07 Hälytyskellojen pitäisi soida
Mielipidetiedustelujen mukaan suuri enemmistö suomalaisista haluaa, että tärkeimmät asiat päätetään Suomessa. Tärkeimpien asioiden päättäminen Suomessa tarkoittaisi itsenäistä päätösvaltaa mm. talouspolitiikassa, ulko-ja turvallisuuspolitiikassa sekä maatalous-, alue- ja kauppapolitiikassa. Nämä ovat osa niistä aloista, joilla Suomen vallanpitäjät ovat luovuttaneet päätösvallan EU:lle kokonaan tai osittain.
Äskettäin julkaistun gallupin mukaan 43 prosenttia suomalaisista äänestäisi EU-jäsenyyttä vastaan, jos jäsenyydestä järjestettäisiin nyt kansanäänestys. Jäsenyyden puolesta äänestäisi 53 prosenttia. EU-jäsenyys merkitsee sitä, että tärkeimpiä asioita ei enää voida päättää Suomessa.
Kun yli 70 prosenttia suomalaisista haluaa päätösvallan olevan Suomessa ja
53 prosenttia haluaa, että päätösvalta ei ole Suomessa, pitäisi hälytyskellojen soida. Jossakin on vikaa. Vikaa on ainakin siinä, että suomalaiset eivät vieläkään tiedä mitä EU-jäsenyys merkitsee ja mitkä ovat sen vaihtoehtoja.
Suomesta puuttuu täysin avoin julkinen keskustelu EU-jäsenyydestä ja sen vaihtoehdoista. Ilman keskustelua maa on ajautumassa pienen klikin johtamana tulevaisuuteen, jota suuri enemmistö kansalaisista vastustaa. On suuri erehdys luulla, että tämä tie olisi pitkän päälle onnellinen edes sille pienelle joukolle, joka nyt näyttää hyötyvän taloudellisesti ja poliittisesti. Kansan pettäminen on kuin aikapommin rakentamista.
Valheet ja pelottelu ovat tärkeä osa EU-tarinaa. Yksin jäämisellä ja albanisoitumisella pelottelusta on siirrytty siihen, että "EU:sta eroamisesta seuraisi Norjan kohtalo. Norja ei voi vaikuttaa EU:n päätöksiin, mutta sen on mukauduttava niihin". Tosiasiassa Euroopan talousalue-sopimuksessa (Eta) mukana oleva Norja voi itse päättää, mitkä EU:n säädökset se toteuttaa. Vuosina 1997-2003 Norja otti omaan lainsäädäntöönsä 18,5 prosenttia EU:n säädöksistä. Islanti, Norja ja Sveitsi ovat EU:n ulkopuolella pärjänneet loistavasti. Sama "kohtalo"
olisi itsenäisellä Suomella.
Kaikkia kansalaisia koskevaan hyvinvointiin tarvitaan aidon kansanvallan toteutumista ja siihen valtiollista itsenäisyyttä. Itsenäinen Suomi voi tehdä kansainvälistä yhteistyötä, jota yhä enemmän tarvitaan. Yhteistyötä voi tehdä vain sellainen, joka hallitsee itseään.
Antti Pesonen Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
25.11.07 EU:sta voi ja pitää päästä eroon
Aikaisempien aatepuolueiden keskustan ja sdp:n sisällä vallitsee aatteellinen kaaos. Kansanvallan, tasa-arvon ja yhteisvastuun aatteet ovat raameissa tai palsamoituina ja edelleen juhlapuheiden vakiosisältöä.
Käytännön politiikassa jyräävät markkinaliberalismi ja EU.
Ei ihme, että yhä useampi hylkää aatteensa hylänneet puolueet. Nämä pyrkivät turvaamaan toimintansa jakamalla itselleen lisärahaa veronmaksajien taskuista.
Surkuhupaisan esimerkin keskustapuolueen hädästä tarjoaa puolueen jäsenkerääjän esittämä perustelu mahdolliselle uudelle jäsenelle:
"Keskusta on ainut varteenotettava EU-kriittinen puolue ja suoja Brysselin byrokratiaa vastaan". Niinpä. Se sama keskusta, joka huijasi kannattajansa tukemaan EU-jäsenyyttä ja jonka johdolla runnataan EU:n liittovaltioperustuslaki pian jo toisen kerran läpi eduskunnassa.
Entiset aatepuolueet ovat tehneet demokratiasta rahan pikku apulaisen.
Suuren rahan ja suurten EU-maiden johtama unioni on nyt se, jolle valtapuolueiden johto on uskollinen.
EU-jäsenyyden tähänastinen saldo on karmea, mutta pahempaa on tulossa.
Eurosopeutuksen köyhdyttämät kunnat heikentävät entisestään palvelujaan ja eriarvoistuminen kiihtyy. Valtapuolueiden johtajat askartelevat osallistuakseen edes joihinkin sotilasoperaatioihin melkein missä tahansa ja vetääkseen Suomen mukaan suurten sotaleikkeihin NATO:ssa.
Kysymys EU-jäsenyydestä on kysymys Suomen suunnasta. EU:ssa suunta on inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja turvallisuuspoliittisesti tuhoisa.
Suuri kysymys on, miksi Suomen vallanpitäjät eivät uskalla keskustella avoimesti EU-jäsenyydestä ja sen vaihtoehdoista. Kysymykseen on yksinkertainen vastaus. EU-jäsenyydelle on olemassa parempia, kestäviä vaihtoehtoja. Sen sijaan EU-jäsenyyden perustelut eivät kestä kriittistä tarkastelua.
EU-jäsenyydestä voi ja pitää päästä eroon. Itsenäisyys tarvitaan kaikkia koskevan hyvinvoinnin, kansanvallan ja turvallisuuden perustaksi.
Antti Pesonen Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
23.11.07
Mitä pahaa EU on suomelle tehnyt?
Jäseneksi pyrittäessä:
-Integraatiolama seurauksena "vahvan markan politiikasta" ja muista sisäänpääsyehdoista.
Tämä merkitsi mm. noin 40 000 yrityksen kaatamista, valtavaa työttömyyttä runsaan 15 vuoden ajaksi, "velkavankeutta" syyttömille ja täysin ulkopuolisillekin, oikeusmurhia, itsemurhia.
Luvatun suuren taloudellisen kasvun sijaan saatiin kuristavien jäsenyysehtojen vuoksi lama koko Länsi-Eurooppaan, Suomeen syvin. Kuopan pohjalta nousu ja yhteiskunnan koneiston uudelleen käynnistyminen on sitten johtanut mukavan näköisiin talouskasvun lukuihin, mitkä siis osaksi ovat vain paluuta kohti entistä kasvu-uraa. Onneksi väestömme on vanhenemassa, mistä syystä työttömyys ja valtion budjettimenot ovat vähentyneet.
-Luovuttiin Suomelle edullisesta vaihtokaupasta NL-Venäjän kanssa ja heidän öljynsä välittämisestä. Haluttiin länsiöljyä ja irti ryssän hajusta.
-Poliitikkojen moraalin romahtaminen. Poliitikkoja pyöritettiin, kurssitettiin ja hoidettiin siinä määrin, että nämä hyväksyivät Suomen perustuslain rikkomukset, maanpetokset ja kansalle valehtelun. Rikoslakia pitikin muuttaa niin, että nämä rikokset vanhenevat nyt kymmenessä vuodessa. Ennen ei ollut vanhenemisrajaa.
Esimerkiksi silloinen eduskunnan rouva puhemies on kertonut, että ei hän tiennyt tuolloin myös markasta luopumisesta päätetyn. Maatalousministeri valehteli kansalle televisiossa ennen kansanäänestystä muka valmiista maataloussopimuksesta.
-Presidentti puuttui oikeudenkäyttöön integraatiolaman pyörteissä pankkien pelastamistavasta päätettäessä. Pankeille annettiin lupa lopettaa pienyrityksiä valtion piikkiin.
-Pieni piiri presidentin johdolla hylkäsi neuvottelut itärajasta ja Karjalan kysymyksestä, vaikka idästä tuli aloitteita neuvotteluille.
Venäjäfobiset pelkäsivät, että avoinna olevat rajakysymykset estäisivät integraation. Että emme kelpaisikaan jäseneksi. Itärajammehan oli pitkän aikaa ainut yhteinen raja EU:n ja Venäjän välillä.
Karjalan ja evakkojen oikeuksien sijasta valittiin EU.
-Mediasta tehtiin selkeästi osa valtakoneistoa. Suunnitteilla ollut vallan siirto kansalta ja poliitikoilta kansainväliselle elimelle ja kansainväliselle pääomalle edellytti massiivista ja yhdensuuntaista "tiedotusta". Mediasta tehtiin bisnestä ja myös maakunta- ja paikallislehtiä vallattiin. Ylessä tehtiin organisaatiouudistuksia ja rinnalle luotiin hömppää tuottavat, ihmisiä tyhmentävät, kaupalliset kilpailijat.
Näkyvä esimerkki yksimielisyydestä oli suhtautuminen vahvan markan politiikkaan. Media nieli myös suomalaisen työläisen ja pienen ihmisen syyllistämisen lamasta eikä huomannut lainkaan, että oli se lama naapurimaissakin.
-Aloitettiin kansan tietoinen jakaminen rikkaisiin ja köyhiin. Tätä olivat innolla toteutetut säästötalkoot, jolloin heikoimpien oloja heikennettiin.
Rahaoikeisto uskoo, että pärjätäksemme vapaakaupassa maassa pitää olla riittävän paljon riittävän köyhiä, jolloin työttömyyskin häviää itsestään.
Tätä opetti Suomen suuressa vapaakauppaseminaarissa ABB:n pääjohtaja Percy Barnevik, sitä on toistellut mm. Björn Wahlroos ja sitä meidän hallituksemme ovat toteuttaneet väristä riippumatta.
Jäsenyyden aikana
-Maksamme EU:lle yhteiskuntamme romuttamisesta. Uusia esimerkkejä tulee jatkuvasti.
EU:n pääideologia on yksityinen yritystoiminta ja EU pyrkii supistamaan julkista sektoria. EU toimii myös Suomen rahaoikeiston kanssa yhdessä maataloutemme alas ajamiseksi. Kaikki tapahtuu riittävän hitaasti "niin että keitettävä sammakko ei huomaa, mitä tapahtuu". Nyt uskotaan, että raha on viisaampi kuin ihminen.
-Valtaosa lainsäädännöstä määrätään EU:sta. Kansanvalta ei toimi. Elämme näennäisdemokratiassa. Eduskunta on käännöstoimisto, joka tosin pyrkii ennakoimaan tulevat direktiivit, jotta niitä ei miellettäisi EU-jäsenyydestä johtuviksi. Niinpä ns. Paras-hanke sai alkunsa suunnitteilla olevasta palveludirektiivistä.
-Itsemääräämisoikeudestamme, itsenäisyydestä, on jäljellä vähemmän kuin Venäjän vallan aikana. Tuleva perustuslaki, jota ei nyt kutsuta perustuslaiksi, tulisi tätä vielä vahvasti korostamaan. Nytkään meillä ei ole esimerkiksi omaa ulkopolitiikkaa. YK:ssa puhuu EU ja Venäjän kanssa neuvottelee EU, mikäli se ei delegoi jotain tehtävää Suomelle.
-Olemme mukana EU:n ongelmissa ja kiistoissa. Niinpä esimerkiksi venäläisten kauttakulkukiista Kaliningradin alueelle on heijastunut EU:n itärajalle rekkajono-ongelmana, jota ei millään tahdota saada pois päiväjärjestyksestä. Lännen toiminta Venäjän naapurimaissa heijastuu myös Suomeen. Emme voi kahden kesken ilman EU:n "pyyntöä" neuvotella kunnolla edes puutulleista.
-Talouspolitiikassa olemme EU:n suurten armoilla. Niinpä pahin on siltäkin osin nyt toteutunut. Euro on revalvoitunut peräti 65 prosentin luokkaa dollariin nähden ja mm. Suomen metsäteollisuuden on tähän pitänyt sopeutua. Emme voi tehdä devalvaatiota ja yrityksiä suljetaan. Voidaan sanoa niinkin, että valuutan arvon kautta tuemme USA:n sodankäyntiä maailmalla.
-Yritykset ulkomaiseen omistukseen. Teollisuus sulkee kannattavia tehtaita, kun tuotto ei ole riittävä. Tämä johtuu osin siitä, että suurteollisuus on paljolti ulkomaisessa omistuksessa. EU:n ideologian mukaisesti valtiokin on luopunut merkittävässä määrin omaisuudestaan eikä edes halua käyttää jäljellä olevaa valtaansa. Suorastaan hupaisaa on, miten nyt persotaan yksityisille mm. Rautaruukkia ja Outokumpua, vaikka rahaoikeisto aikoinaan vimmatusti vastusti terästehtaan ja jaloterästehtaan perustamisia.
-Investoinnit ulkomaille. EU-jäsenyys ei lisännyt vientiosuutta EU-maihin, mutta se lisäsi investointeja sinne. Nyt Kauko-Itä on muodissa. Vähäiset investoinnit kotimaahan ovat hidastaneet talouskasvua ja pitäneet yllä työttömyyttä. Tällä hetkellä tulevaisuus ei näytä hyvältä, sillä kotimaan investoinneista on vähän puhetta.
-Aluepolitiikka ei saa olla EU-aikana merkittävää. Meillä on toki koko maata koskevia tukijärjestelmiä ja rahaa maaseudun saattohoitoon, mutta todella merkittävät aluepoliittiset keinot ovat kiellettyjä, sillä "ne vääristävät kilpailua". Niinpä monet alueet maassa ja maaseudulla hiljenevät. Keskustavetoinen hallituksemme lopetti kyläkouluiltakin erityisen valtiontuen, ja tämä yhdessä suunnitelmallisen kuntien talouden kurjistamisen kanssa on johtanut koulujen lopettamisaaltoon.
-Maatalous suurten bisnekseksi. Tilalukumäärä vähenee nopeasti ja suurtiloja perustetaan, kuten on haluttukin. Myös MTK on nyt entistä selvemmin vain isojen edunajaja ja osa EU:n markkinointiorganisaatiota.
Tämä tuli esille mm. siinä, kun EU määräsi osan tukioikeuksista kauppatavaraksi ja pysyvästi peltomaan vuokralaiselle suomalaisten oikeustajua ja meidän perustuslakia loukaten. Suomen MTK ja valtiovalta suosittelivat tilanteessa viljelijöille sellaisia turvakeinoja ja valtiolle lainsäädäntöä, joita EU ei hyväksy. Sen sijaan MTK ja valtiovalta jättivät kertomatta, että vuokrasopimukset olisi voitu purkaa maanvuokralain perusteella. Ei valtiovalta ole muutenkaan näissä asioissa informoinut vuokranantajaa, ainoastaan vuokralaista.
-Elinikäerot ovat kasvaneet. Tilastojen mukaan EU-kaudella köyhimpien ja rikkaimpien miesten välinen elinikäero on kasvanut lisää reilut puolitoista vuotta! Naisten kohdalla ero on pienempi. Näissä luvuissa on oikeastaan tiivistetysti yhteenveto EU-kaudesta.
Meillä toimivat jo nyt erilaiset sairaanhoitojärjestelmät köyhiä ja varakkaita sekä työssäkäyviä varten, mutta rikkaille tarkoitettuja yksityispalveluja pyritään koko ajan lisäämään. Sairaanhoitokin toimii siis osaksi voitto-periaatteella.
-Noin tuhat sankarivainajaa! EU-jäsenyyden johdosta, ainakin valtiovallan mielestä, jouduimme alentamaan alkoholin hintaa vuonna 2004. Tämä on lisännyt alkoholikuolemien määrää aikaisempaan kehitystrendiin nähden noin tuhannella henkilöllä. Heidän henkensä ei ole paljon EU:n alttarilla painanut, eikä hyvä mediamme ole lukumäärää julkisuuteen kertonutkaan.
Vaikka tilanne on jo kauan ollut tiedossa, niin hallituksemme on vain antanut asian olla. Nyt tiedossa olevat hinnankorotukset eivät koko ongelmaa poista.
Mauri Nygård Suomen Itsenäisyysseuran varapuheenjohtaja
TAKAISIN
06.11.07 Demokratiasta on tullut rahan pikku apulainen
"Pian saatamme olla tilanteessa, jossa vaikkapa Suomen kutsuminen
demokratiaksi kertoo maan valtarakenteista saman verran kuin Norjan tai
Thaimaan kutsuminen monarkiaksi. Tärkein päätösvalta on muualla." Näin
oivaltavasti kirjoitti äskettäin professori Teivo Teivainen. Tosin olemme
jo tuossa tilanteessa, jota Teivainen kuvaili Suomen osalle.
Demokratiasta, jota on kutsuttu myös kansanvallaksi, on jäljellä vaalien
järjestäminen. Vaalit ovat käyneet yhä viihteellisemmiksi ja kiinnostavat
yhä harvempia äänestäjiä samalla kun valtapuolueet ovat jakaneet
keskenään yhä enemmän veromaksajien rahaa äänien ostamiseksi massiivisilla
mainoskampanjoilla.
Kansan vallan tilalle on tullut harvainvalta. Vaaleilla valitut edustajat
näyttävät tekevän poliittisia päätöksiä. Edustuksellisen päätöksenteon
taustalla on kuitenkin joukko taloudellisen vallan käyttäjiä, jotka
merkitsevät raamit, joissa poliittisia päätöksiä on sopivaa tehdä.
Demokratiasta on tullut rahan pikku apulainen.
Yhtenä edellytyksenä rahan harvainvallan toimivuudelle on sopivien
edustuksellisten päättäjien valinta. Amerikkalainen professori Noam
Chomsky totesi äskettäin: "Totalitaarisissa valtioissa propaganda toimii
aivan eri tavalla kuin demokraattisissa yhteiskunnissa. Hieman kärjistäen
voi sanoa, että niissä valtio päättää poliittisesta linjasta, ja jokaisen
on mukauduttava siihen. Demokraattisissa yhteiskunnissa menetelmät ovat
toisenlaisia. 'Linjaa' ei koskaan julisteta sellaisenaan, se oletetaan
itsestään selväksi. Tuloksena on eräänlainen 'aivopesu vapaudessa'.
Kiivaat ja intohimoisetkin väittelyt tiedotusvälineissä asettuvat
itsestään selvinä pidettyihin rajoihin, joiden ulkopuolelle jää monia
niistä poikkeavia näkökantoja.
Ajattelun valvonta demokraattisissa yhteiskunnissa on hyvin tehokasta.
Hallitseva poliittinen linja on kuin ilmaa, jota hengitetään. Sitä ei
huomaa helposti ja vaikutelmaksi jää, että väittely on kiivasta. Tämä on
paljon tehokkaampaa kuin totalitaarinen järjestelmä konsanaan."
Uuden harvainvallan linjaukset näkyvät Suomessa monella tavalla.
Eriarvoisuuden kasvu, päätösvallan jatkuva siirtäminen EU:lle ja
sotilaallinen liittoutuminen eivät ole kansalaisten enemmistön tahto. Se
ei päättäjiä hetkauta. PR-koneisto kyllä löytää selitykset joka
tilanteeseen. Kansanäänestyksetkin torjutaan demokratiaan kuulumattomina!
Voima synnyttää kuitenkin vastavoiman. Aidon kansanvallan - joka on eri
asia kuin nykyinen näennäinen demokratia - uusi tuleminen on käynnissä,
vaikka vielä julkisuuden pinnan alla. Tulossa se kuitenkin on ja on
tärkeää, että se voi tapahtua parlamentaarisesti äänestyslipun ja kynän
voimalla. Siksi - hupaisaa kyllä - nykyiset vallanpitäjät saisivat olla
kiitollisia Itsenäisyyspuolueen kaltaiselle kaiken väkivallan torjuvalle
uudistusliikkeelle.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
26.10.07 Euro ja käsittämätön tunarointi irtisanomisten taustalla
Suomen EU-politiikan toteuttajat ilakoivat taannoin sillä, että enää ei devalvoida markkaa, kun sitä ei ole. Nyt vahvan euron ja heikon dollarin takia suomalainen vientiteollisuus on suurissa vaikeuksissa. Ja Suomen kansa maksaa seuraukset mm. työttömyyden lisääntymisenä.
Stora-Enson irtisanomisten taustalla on lisäksi sarja käsittämätöntä tunarointia. Storan ja Enson fuusiossa v. 1999 todellisuudessa arvokkaampi suomalainen Enso arvostettiin heikommaksi kuin ruotsalainen Stora. Näin suomalaiset poliitikot lahjoittivat pois suomalaisten veronmaksajien omaisuutta.
Uuden suuryhtiön johdon monumentaaliset virheet Pohjois-Amerikassa aiheuttivat yritykselle 4 miljardin euron ( 4 000 000 000 ?) tappiot.
Tästä ei ole kuulunut juuri mitään kommenttia eduskunnasta, vaikka Suomen valtiolla on yhä Stora-Enson äänivallasta 35 prosenttia. Ainut seuraus on ollut yrityksen pääjohtajan siirtyminen jättieläkkeelle.
Kemijärven suljettava sellutehdas on käyttänyt vuodessa puuta n. 1,2 miljoonaa kuutiometriä. Amerikan seikkailuissa hävityillä rahoilla olisi ostettu Stora-Enson Kemijärven tehtaan tarvitsemat puut yli 100 vuodeksi nykyisillä kalliiksi moitituilla puun hinnoilla.
Suomen oman talouden rakentaminen ja teollistuminen tuli mahdolliseksi kun maamme sai oman rahan, markan, Venäjän suuriruhtinaskuntana 1860.
Oman rahan merkitys on nyt opittava uudelleen kantapään kautta, kun historian opetukset ovat unohtuneet. EU-Suomi on kuin lastu maailmantalouden laineilla ilman itsenäistä raha- ja talouspolitiikkaa.
Antti Pesonen, Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
TAKAISIN
22.10.07 ANTAKAA IHMISTEN ÄÄNESTÄÄ UUDELLEEN NIMETYSTÄ EU-PERUSTUSLAISTA
Uudelleen nimetty perustuslaki, josta EU-johtajat ovat sopineet
Lissabonissa, on suurelta osin identtinen sen perustuslaillisen sopimuksen
kanssa, jonka ranskalaiset ja hollantilaiset äänestäjät hylkäsivät kaksi
vuotta sitten: Sen täysi aikomus ja tarkoitus on federatiivisen Euroopan
valtion luominen. Jopa hylätyn perustuslaillisen sopimuksen isä, entinen
presidentti Valery Giscard d`Estaing, on tämän myöntänyt.
Mutta sen jälkeen kun Maastrichtin sopimus loi tämän kehityksen kehykset,
yhä kasvava jäsenmaiden lukumäärä on äänestänyt sitä vastaan. Tämän
kriittisen asenteen huomiotta jättäminen ja EU:n kansojen estäminenäänestämästä uudelleen nimetystä perustuslaista, on hajottavaa demokratiaa.
TEAM, Euroopan EU-kriittisten liikkeiden allianssi, on poikkipoliittinen
verkosto, joka koostuu kuudestakymmenestä järjestöstä useammasta kuin
kahdestakymmenestä Euroopan maasta. Jäsenjärjestöt, jotka kattavat
poliittiset suuntaukset vasemmalta oikealle, vastustavat kaikki Euroopan
valtion ja supervallan luomista, vakuuttuneina siitä että vallan
keskittäminen Brysseliin tulee väistämättömästi horjuttamaan kansallisia
demokratioita ja siirtämään valtaa kansojen valitsemilta parlamenteilta
valitsemattomalle eliitille.
Uudelleen nimetty EU:n perustuslaki säilyttää Euroopan presidentin, se
poistaa veto-oikeuden sellaisista ydinasioista kuin oikeus- ja sisäasiat;
se antaa EU:lle oikeushenkilöllisyyden; se kertoo, että EU:n lait ovat
etusijalla kansallisiin lakeihin nähden ja se kehittää edelleen yhteistä
turvallisuuspolitiikkaa ja unionin militarisointia.
Uudelleen nimetty EU-perustuslaki poistaa tekstistä valtiolliset symbolit,
kuten lipun ja Euroopan kansallislaulun. Mutta EU:n lippu on ollut unionin
symbolina yli vuosikymmenen ilman että sitä olisi sopimuksissa erityisesti
mainittu ja tulee tietysti olemaan sitä edelleen. Väite siitä, että
uudelleen nimetty perustuslaki olisi täysin erilainen kuin
perustuslaillinen sopimus vain tällaisen vaatimattoman ehostuksen vuoksi,
on ihmisten pettämistä. TEAM vetoaa EU-johtajiin, jotta nämä kuuntelisivat
kansoja eivätkä jatkaisi tietä kohti Euroopan valtiota, jonka jo usean
maan äänestäjät ovat hylänneet. Samanaikaisesti TEAM käyttää verkostoaan
demokratian puolustamiseksi ja vahvistaakseen kaikkien jäsenjärjestöjensä
yhteisen toiveen toteutumista: kansanäänestyksen järjestämistä joka
ikisessä EU-maassa.
Antti Pesonen, TEAMin hallituksen jäsen
TAKAISIN
17.10.07 Maataloustukilupaukset olivat petosta alusta alkaen
Suomalaisille annettiin tietoisesti väärää informaatiota ennen syksyn 1994
neuvoa-antavaa kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Näin tehtiin, jotta
saavutettiin kansanäänestyksessä haluttu tulos.
Kysymys ko. &au
